Patmos-blogi

Oikealla papilla on oikea papiksi vihkimys – Uuden liiton pappeus osa 2

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen päätoimittaja, Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

Etsivä löytää laajoja yksityiskohtaisia kuvauksia ja ohjeita aiheesta vanhan liiton papin vihkiminen pyhän pappeuden virkaan. Uudessa liitossakin papit palvelevat armotalouskauteensa kuuluvissa pyhissä tehtävissä. Ylimalkaisella Uuden testamentin lukemisella lukija jää melko tyhjäkätiseksi, mitä tulee nykyisen armotalouskauden pappien virkaan vihkimiseen. Yleensäkään uuden liiton pappeudesta ei löydy paljoa tekstinkohtia, ainakaan, jos ja kun vertailee vanhan ja uuden liiton pappien palveluun opastavia tekstejä kahden testamentin sivuilla. Syvällinen paneutuminen aiheeseen kuitenkin avaa portit aineiston rikkauteen ja monipuolisuuteen Uuden testamentin sivuilla. Vanhan testamentin teksteistä löytyvä esikuvaoppi tarjoaa myös rikkaita viittauksia aiheeseen. 

KAIKISSA kristillisissä kirkoissa, herätysliikkeissä, yhteisöissä asetetaan julistaja/opettaja/seurakunnan johtaja pyhään, erotettuun uusitestamentilliseen virkaan kullekin yhteisölle ominaisissa vihkimys- tai siunaustilaisuuksissa.

En tiedä yhdestäkään kristillisestä yhteisöstä, jossa mainitsemaani siunaustilaisuutta ei pohjustettaisi, ohjattaisi Pyhän Raamatun viite- ja siunaussanoilla.

Olen todistanut omassa kirkossani ja ainakin neljässä luterilaisuuden ulkopuolisessa liikkeessä tapahtuvia pappien/paimenten/saarnaajien virkaan asettamisia. Tällaisissa tilaisuuksissa yksi melkoisella varmuudella käytetty raamatunkohta on seuraava:

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. (Room. 12:1)

Uhrin mainitseminen johdattaa ajatukset Vanhan testamentin uhreihin. Näin siis esittäytyy ensimmäinen useammasta vanhan liiton ja uuden liiton pappeudet yhdistävästä sillasta.

Paavali käyttää kahta, kolmeakin ilmaisua, joissa esittämäni väite saa reaaliperustusta.

Ensiksikin ilmaisu ”Jumalalle mieluinen uhri”.

Vanha testamentti paljastaa useita tilanteita, joissa Jumala hylkäsi Hänelle suoritetut uhritoimitukset. Usein tällainen syy oli uhripapissa, jonka elämä ja uskonnolliset toiminnat eivät olleet sopusoinnussa ainoalle elävälle Jumalalle uhraamisen tarkoituksen kanssa. Sitäkin tapahtui, että kansan koko enemmistö oli luopunut Jumalasta. Seremonioissa elettiin, mutta Jumalan läsnäolon puuttuessa menot ja meiningit kolisivat tyhjyyttä.

Perimmäinen vika ja syy vanhan liiton pappeuden aikana tapahtuneeseen uhrin hylkäämiseen löytyi yleensä milloin temppelipapiston tai kansan poliittisen hallinnon, milloin taas koko Israelin kansan jumalattomuuksista.

Sen sijaan, että Jumala olisi mieltynyt uhriin, Hän vaati lopettamaan ulkoiset uhritoimitukset ja keskittymään siihen, että sydän – sisäinen elämä – olisi ympärileikattu eli alistettu Jumalan tahdon alaisuuteen. Kun näin ei ollut, Jumala vaati viemään pois uhrit Hänen edestänsä.

KESKEISINTÄ vanhan liiton uhraamisessa oli korostus uhraamisessa tapahtuvassa uhrin täydellisessä luovuttamisessa Jumalalle. Uhrin ollessa eläinkuntaan kuuluva yksilö, eläin teurastettiin ja ruho poltettiin tulessa. Mitään ei saanut jäädä jäljelle.

Vasta tämän prosessin tullessa päätökseen uhri oli päätynyt Jumalan käsittelyyn.  Näin siis vanhatestamentillisissa liitoissa.

Vanhatestamentillinen toiminta tähtäsi uuden liiton hengelliseen uhriin, jossa kristitty uhraa elämänsä – itsensä – kaikkensa Jumalalle.

Uhri kuolee hengellisessä merkityksessä.

Uuden liiton uhritoimituksessa kristitty Pyhän Hengen voimassa ja avustuksella antaa elämänsä Lunastajansa haltuun ja pitää itsensä kuolleena eli luovuttaa ruumiinsa ja jäsenensä ”elävänä uhrina” Herralle Jeesukselle Kristukselle. Joskin kiusauksia tulee ottaa annettu uhri takaisin, uuden liiton pappi pitää kutsumuksensa pyhänä eikä myy sitä – Raamatun termiä käyttäen – lannasta.

Kristus Herra hallitsee uhrattua elämää.

Esikuvana uhristamme on Herran Jeesuksen Kristuksen uhri.

Jos kerran meidät näin on yhdistetty hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa.

Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä.

Joka on kuollut, on vapautunut synnistä.

Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan.

Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä, ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä.

Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.

Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette se himoja.

Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. (Room. 6:5-13)

Mutta nyt olemme päässeet irti laista ja kuolleet sille, mikä piti meitä vallassaan, niin että palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. (Room. 7:6)

Paavali käsittelee kuolemaa hengellisenä todellisuutena.

Uhrattuansa ruumiinsa jäsenet elävänä, hengellisenä uhrina Jumalalle, kristitty ei enää hallitse jäseniänsä antamalla suostumuksensa niitten haluun lihalliseen elämään ja toimintaan.

Kristitty ei enää uhrialttarikokemuksensa jälkeen saa eikä voi tehdä esimerkiksi käsillänsä mitä kuului vanhaan elämään. Hänen käsistänsä on tullut Herran Jeesuksen Kristuksen hallitsemia uuden liiton välineitä. Herra saa hallita ja siten käyttää kristityn käsiä tahtonsa mukaisiin tekemisiin.

Sama pätee kristityn jalkoihin. Herralle uhratut jalat ovat Jumalan tahdossa Herran asioilla kulkemista varten.

Kristitty on uhrannut silmänsä ja näkökykynsä Jumalalle, ja Herran Jeesuksen Kristuksen tahto visioi kristityn horisontteja.

Pyhäkouluissa aikoinaan opetettiin lapsille laulua, jossa tällaisetkin sanat: Älä silmä pieni katso mitä vain … älä jalka pieni kulje mihin vain. Tätä laulua voisi nimittää Jumalan lasten – kaikenikäisten! – tunnuslauluksi.

Uuden liiton hengellinen temppelipalvelus tarkoittaa Jumalalle luovutettua elämää: Jumalalla on luovutuksen jälkeen oikeus käyttää ihmisen koko olemusta oman pyhän tahtonsa mukaiseen elämään ajassa ja ikuisuudessa. Kaikki on erotettu Jumalan hallintaan.

Uuden liiton pappeuspalvelus on elämää kaikissa ulottuvuuksissa yksin Herran Jumalan tahdolle.

Kristityn pyhittyminen tarkoittaa jatkuvaa erotusprosessia lihan tahdosta Jumalan tahdon alaisuuteen.

Risti otetaan päivittäin – hetkittäinkin – mikä merkitsee uuden liiton uhrin antamista päivittäin ja hetkittäin.

Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsin tehdyissä temppeleissä. … Hän ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.  (Apt. 17: 22-31)

Uuden liiton temppeli ei ole käsin rakennettu pyhäkkö, jossa suoritetaan vanhan liiton tavoin uhreja.

Uuden liiton temppeli ei ole käsin rakennettu pyhäkkö, jossa uhripapit toimittavat rituaalejaan.

Uuden liiton temppeli on kristitty itsessään ja kristityt yhdessä yhtenä globaalina temppelinä.

Uuden liiton temppeli löytyy ja voidaan hengellisillä ja usein myös luonnollisilla aisteilla erottaa kaikkialla, missä uudestisyntyneet uskovat ihmiset elävät Vapahtajansa ja Herransa kunniaksi Jumalan tahdon johdatuksessa ja Sanan valossa.

Uuden liiton pappeus elää ja toimii kaikissa elämän tilanteissa, joissa oleminen ja tekeminen ei johdata syntiin.

UUDEN liiton pappisvihkimys on siis yhtä kuin uudestisyntyneen Jumalan lapsen koko ihmisen luovuttaminen Jumalalle otollisena uhrina Herran Jeesuksen Kristuksen omaisuudeksi ja käyttövälineeksi.

Kaikki, mitä olen aiemmin kutsunut omakseni ja olen sen mukaan käyttänytkin elämääni – kaikki – aikani, lahjani, koulutukseni, vaikutusvaltani ihmisyhteyksissä, asemani yhteiskunnassa, rahani ja omaisuuteni, aikomukseni ja suunnitelmani – kaikki on luovutettava Jumalalle. Joka ei tällaiseen suostu, hänen kohdallansa pappeus jää vaillinaiseksi. Jumala käyttää ihmistänsä miten haluaa, mutta ihminen itse ei puolisydämisenä kristittynä pääse kokemaan antautuneen kristityn elämän ihmettä.

Tämä luovuttaminen voi tapahtua samassa hetkessä, jolloin ihminen ottaa vastaan syntiensä anteeksi saamisen ja syntyy uudestaan Jumalan Hengestä Jumalan lapseksi.

Kuitenkaan tämä ei ole yleisin tie.

Kokemuksesta tiedetään, ettei useakaan ihminen kristillisen elämänsä alkamisen hetkenä todellisuudessa sanoistansa välittämättä luovuta kaikkea – koko itseänsä – elävänä uhrina Herralle Jeesukselle Kristukselle.

Mistä tämän tiedämme?

Löydämme todellisuudet Paavalin kirjeestä Rooman seurakunnalle.

Paavali kehottaa Rooman seurakuntaa seuraavasti:

Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin orjia kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi?

Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne (RUUMIIN! LM) saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. (Room. 6:13-19)

Nostan esille kolme perättäistä jaetta Roomalaiskirjeen 6. luvusta:

Kun olitte synnin orjia, olitte vapaita vanhurskaudesta.

Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, mitä nyt häpeätte, sillä sen loppu on kuolema.

Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.  (Room. 6:20-22)

Tahdothan tietää, missä kohtaa tapahtuu uudestisyntyneen kristityn vihkiminen pappispalvelukseen eli hänen ruumiinsa temppelin palveluselämän alkaminen?

Alkamispaikka on Roomalaiskirjeen 6:20 ja 6:22 jakeitten välitilassa.

Luovuttaminen Jumalalle kelpaavaksi eläväksi ja otolliseksi uhriksi tapahtuu kristityn tahto- ja ruumiillisen elämän temppelissä.

Aiheen ja asian suunnattoman arvon vuoksi toistan vielä itselleni ja sinulle, lukijani, totuuden, joka ei koskaan, koskaan, koskaan saa jäädä varjoon kristillisyydessämme:

Uuden liiton temppelipalvelus tapahtuu Hengessä ja Totuudessa mutta ruumiimme ja sen sielullisten tahtojen holveissa. 

Siellä suostumme uhraamaan ruumiimme jäsenet ja toiminnat ristille naulittaviksi Kristuksen kanssa.

Uuden liiton pappisvihkimyksessä on kysymys vanhan ihmisen elämän luovuttamisesta ja asettamisesta ristin kuolemaan – kuoleman yhteyteen Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Paavalin sanoilla lausuttuna:

Että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. (Room. 6:4)

Ruumiimme temppelissä tapahtuu ylösnousemus uuteen elämään. Tapahtuu kerran toisensa jälkeen jokaisella alueella, jonka Pyhän Hengen valaisemina luovutamme Jumalalle.

Kuolevaisessa ruumiissamme ryhdymme palvelemaan Jumalan tahtoa.

Tätä on uuden liiton pappeuteen vihitty kristityn elämä.

Vanhassa liitossa pappi oli väline – uhri oli papin käsissä.

Uudessa liitossa uhri ja uhraaja ovat yksi ja sama.

Kaikki totiset kristityt on kutsuttu pysyvään, jatkuvaan pappispalvelukseen.
Tilamme on kuin temppelin lampuissa palavan tulen: lamput eivät saaneet sammua. Sammunut lyhty ei valaissut, ja kulkijat kompastuivat.

USEIMMILLE uuden liiton papiston jäsenille jokapäiväinen elämä tapahtuu kokotoimisen kristillisen palvelun ulkopuolella. Pappisvihkimyksesi ei siis automaattisesti siirrä sinua nykyisestä arkisesta elämästäsi uuteen kokotoimiseen ajallisesti palkattuun kristilliseen palvelutehtävään.

Totuus on tämä: missä tahansa oletkin kutsuttu ja valittu palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistäsi, siellä olet kutsuttu olemaan joka hetki Jumalan uuden liiton pappi.

Et tarvitse lihan ja veren suostumista pappeutesi tunnustamiseksi ja siinä elämiseksi.

Pappeuteesi kuuluu sisimmän elämäsi alue: kokonaisvaltainen luovuttaminen Herran Jeesuksen Kristuksen tahdolle. Useimmille kristityille tämä luovuttaminen ei merkitse siirtymistä niin sanottuun kokoaikaiseen kristilliseen työhön. Jokaisen kristityn kristillinen työ on se työ, jota hän paikallansa yhteiskunnassa suorittaa.  Jumalan tahto kohdallasi on, että kaikessa tekemisessäsi kirkastat Herraa Jeesusta Kristusta ja olet aina valmiina Pyhän Hengen halutessa käyttää sinua mitä erilaisimmissa tilanteissa ja tehtävissä Kristuksen kirkastamiseksi – ruumiissasi.

Vielä sana Pyhän Hengen täyteydestä elämässäsi.

Jokaisella kristityllä on Pyhä Henki.

Pyhällä Hengellä ei valitettavasti ole jokaista kristittyä.

Edellä mainittujen kahden tilan välimaastossa on antautumisen alttari.

Uudestisyntymisessä Pyhä Henki täyttää kristityn kaikilla niillä alueilla ja kaikissa elämän toiminnoissa, jotka avautuvat Hengelle. Yleensä opetuksen kautta kristitty käsittää Pyhän Hengen pyhittävän työn tarkoituksen ja merkityksen – ja juuri tässä ulottuvuudessa koetaan uuden liiton pappisvihkimys.

SINÄ, rivieni ja sanojeni lukija: oletko sinä kristitty – kristitty Raamatun mukaisesti?

Oletko omistanut syntiesi anteeksi antamuksen Jeesuksen sovintoveressä?

Oletko syntynyt uudesti?

Mitä Jumalan tahtoon kohdallasi tulee, olet uuden liiton pappi.

Niin kuin Jumalalla oli maailman aikojen alusta pelastus valmiina kutsutuille, samalla tavalla Jumalalla on valmiina papiksi vihkimisesi uuden liiton merkityksessä.

Kysymys sinulle: oletko suostunut pappeuteesi? Oletko suostunut ottamaan vastaan ja sitoutumaan uuden liiton pappeuteen?

Tee Jumalan tahdon mukainen päätös – tee se nyt tämän lukemisesi päätöksenä!

Jumala antaa sinulle lahjana Henkensä täyteyden, pappeuden sinetin, rikkauden.

Seuraavassa blogissani jatkamme tässä aihemaailmassa tutkimalla papin virkapukua.

LEO MELLER

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *