Patmos-blogi

Ole tarkkana mitä rukoilet

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on raamatunopettaja, toimittaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

”Isä, minä kiitän sinua, että olet kuullut minua.
Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina …”
Joh. 11:41, 42

Jeesuksen sanat Lasaruksen haudalla ovat yksi mielijakeitani Raamatussa. Jeesuksen sanat ilmentävät syvää kiitollisuutta ja varauksetonta luottamusta Isään.

Ja tiedämme, miten haudalla kävi.

Tästä voimme myös itse ottaa oppia omaan rukouselämäämme: Kiitos ja luottamus.

Seuraavilla riveillä jaan kanssasi kolme  huomiota, jotka nousevat siitä ajatuksesta, että Jeesuksen rukoukset tulevat aina kuulluksi.

(1) Jeesuksella on usko, joka siirtää vuoria (Mark. 11:21–25).

Tästä olen kirjoittanut joskus aikaisemminkin. Kun edessäsi on mahdottomalta tuntuva asia / vuori, etkä löydä itsestäsi uskoa sen siirtämiseksi, puhu siitä Jeesukselle ja pyydä häntä siirtämään se.

Älä jää kiinni oman uskosi heikkouteen ja odottamaan sen kasvua sinapinsiemenen kokoiseksi, vaan kiinnitä luottamuksesi kiitoksen kanssa Häneen, jolla on kaikki usko siirtää vaikka kaikki vuoret paikoiltaan.

Vai epäiletkö, ettei Jeesuksellakaan riitä usko sinun vuoresi siirtämiseksi?

Hän sentään on luonut taivaat ja maan tyhjästä.

(2) Jeesus taivaassa rukoilee jatkuvasti puolestasi:

Siksi hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan tulevat Jumalan luo, sillä hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan.” (Hepr. 7:25)

Sinulla on paras mahdollinen esirukoilija: Herra Jeesus itse. Hän ei unohda rukouspyyntöjäsi ja hänen rukouksensa tulevat aina kuulluksi.

(3) Ole tarkkana, mitä rukoilet.

Vuosia sitten minulle lähetettiin esirukouspyyntö, jossa henkilö toivoi pääsevänsä pois työpaikasta, jossa muut eivät ole uskossa. Häntä ahdisti työ maailman ihmisten keskellä. Ymmärrän toki pyynnön. Kenestä tahansa meistä voi joissakin olosuhteissa tuntua samalta.

Kuitenkin jäin miettimään, että eikö tällainen ystävä toisaalta ole juuri siellä missä hänen pitääkin olla? Todistuksena Jeesuksesta maailman keskellä.

Jeesus itse rukoili: ”… he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta.

En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta vaan että varjelisit heidät pahasta.”  (Joh. 17:14–15)

Jos sinä rukoilet yhtä ja Jeesus rukoilee toista, arvaa kumman rukous tulee kuulluksi? (Joh. 11:42) Jos sinä rukoilet, että Jumala ottaisi sinut pois maailmasta (vaikka työpaikasta, jossa muut eivät ole uskossa) ja Jeesus on rukoillut, että meitä ei oteta pois, ei kannata ihmetellä, jos meitä ei oteta pois.

Tämä ei tarkoita, että meidän tarvitsee rukoillessamme jatkuvasti olla varpaillaan ja miettiä mitä se Jeesus mahtaa puolestamme rukoilla tästä tai tuosta asiasta. Meillehän on luvattu, että saamme pyytää mitä hyvänsä, että Isä kirkastettaisiin Pojassa (Joh. 14:11).

Mutta tässä nimenomaisessa asiassa, meille on sanassa ilmoitettu, että Jeesus ei rukoile pois ottamistamme maailmasta ja siksi sen merkitystä on syytä pysähtyä miettimään erikseen.

Meidät on lähetetty maailmaan. Meidän on siksi oltava valmiita menemään kaikkeen maailmaan ja maailman keskelle todistukseksi Hänestä, eikä ajateltava omaa mukavuuttamme tai maailmassa ja sen keskellä olemisen aiheuttamaa epämukavuutta.

Jeesus itse jätti yhden ainoan esirukouspyynnön: Rukoilkaa elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elopellolle (Luuk. 10:2).

Kuten muistamme, pelto on maailma.

Emme siksi kaiketi voi menestyksekkäästi rukoilla, että Herra ottaisi työmiehiä pois – itsemme tai jonkun toisen – sieltä missä heidän kuuluu olla?

Sen sijaan hän on luvannut varjella meitä pahasta ja opettanut rukoilemaan sitä (Matt. 7:13).

Kiitoksen kanssa ja luottamuksessa Häneen. Maailmassa, mutta ei maailmasta.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (2)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Kaia

    ”Vai epäiletkö, ettei Jeesuksellakaan riitä usko sinun vuoresi siirtämiseksi?”

    Kyllä Jumalan/Jeesuksen pitäisi auttaa ihmisiä, jos on kaikkivaltias. Olen jo ymmärtänyt, etten voi tehdä mitään. Turha yrittää edes ”olla uskossa”. En siis edes usko enää. Se perustuu omaan havainnointiini ihmisenä, etten usko. Mielestäni kristinusko olettaa ihmisestä outoja.
    Mutta jos jokin Jumala välittää minusta, niin Jumalalla on VELVOLLISUUS auttaa minua. Ansaitsematon rakkaus on jotain sellaista, ettei minun tarvitse tehdä tai olla yhtään mitään ansaitakseni sen.
    Ja se, ettei minua auteta, kertoo siitä että jotain on vialla Jumalassa. Miksi syyttäisin itseäni, koska kristinuskon mukaan en voi tästä paremmaksi muuttua, enkä voi vilpittömästi edes uskoa. Eikä usko edes ole minun tekoni.
    Edelleen joskus rukoilen apua ja kohdistan sen Jumalaan. Mutta Jumala on tehnyt ehdot ihmisille täytettäviksi omassa voimassaan, ja jos ihminen ei kykene niin…tough luck. Näinkö tää siis menee? Outoa.

  2. Sananlaskut 28:9

    ”Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus.”