Tapaus Izabella Tabarovsky ja Neuvostoliiton antisionistinen propaganda sekä nykyvasemmiston antisemitismi

Neuvostoliiton antisemitistinen anti-sionistinen kampanja 1967–1988

Johdanto: Neuvostoliiton anti-sionistinen propaganda

Vuonna 1985 Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n valvonnassa toiminut Neuvostoliiton Anti-Sionistinen Kansan Komitea (AKSO) julkaisi vihkosen nimeltä Sionismin ja natsismin rikollinen liitto. Julkaisu sisälsi propagandistisia väitteitä, joissa sionismi esitettiin yhteistyössä natsismin kanssa.

KGB:n tarkoituksena oli heikentää syytöksiä antisemitismistä käyttämällä neuvostoliittolaisia juutalaisia tämän propagandan edistäjinä.

Kampanjan tavoitteena oli muuttaa sionismin käsitetttä niin, ettei sitä enää nähty juutalaisten kansallisena vapautusliikkeenä, vaan rasismin, fasistisen militarismin ja kolonialismin ilmentymänä.

Tämä propaganda vaikutti muun muassa YK:n vuoden 1975 päätökseen, joka julisti sionismin rasismin muodoksi.

”Neuvostoliiton propagandassa keskeisenä osana ollut raivokas antisemitistinen antisionismi näyttää kadonneen länsimaiden kollektiivisesta muistista. Silti niille, jotka, kuten minä, ovat eläneet Neuvostoliiton myöhäisvaiheen sionisminvastaisen kampanjan tai tutkineet sitä yksityiskohtaisesti, on outo déjà vu -tilanne, sillä samat meemit ja ajatukset, jotka olivat käytössä tuolloin, kiertävät edelleen nykyisissä äärivasemmistolaisissa sionisminvastaisissa piireissä.”

”Kansainvälinen sionismi” maailmanlaajuisena salaliittona sosialismin tuhoamiseksi ja imperialismin levittämiseksi. 

Neuvostoliiton propaganda esitti sionismin sosialismia uhkaavana kansainvälisenä salaliittona. Stalinismin aikaan sionismi yhdistettiin Yhdysvaltoihin ja kapitalistiseen imperialismiin.

Neuvostoliitto pyrki manipuloimaan kansainvälistä mielipidettä yhdistämällä sionismin fasismiin ja kansanmurhaan, erityisesti syyttämällä sionisteja yhteistyöstä natsien kanssa toisen maailmansodan aikana.

Vuonna 1963 julkaistu Trofim Kichkon antisemitistinen teos Judaismi ilman kaunisteluja sisälsi karkeaa juutalaisvastaista materiaalia ja loi pohjan myöhemmille anti-sionistisille julkaisuilla. Nämä teokset väittivät, että sionismi oli erottamaton osa juutalaisuutta ja siksi luonteeltaan rasistinen.

Sen lisäksi, että hänen kirjassaan esiteltiin jatkuvasti väitettyä natsien ja sionistien välistä yhteyttä, hän esitteli ajatuksen, jota neuvostopropagandistit käyttivät toistuvasti tulevina vuosikymmeninä: sionismi oli juutalaisuuden seuraus ja sellaisenaan juutalaisten rodullista ylivertaisuutta korostava ilmiö. Neuvostoliitto käytti tätä linjaa vuosien mittaan toistuvasti, myös YK:ssa, kun se pyrki hyväksymään päätöslauselman ”Sionismi on rasismia”.

Propagandan tavoitteena oli myös estää juutalaisten kulttuurinen ja uskonnollinen identiteetti Neuvostoliitossa.

Käännekohtana vuoden 1967 kuuden päivän sota

Vuoden 1967 Kuuden päivän sota oli käännekohta Neuvostoliiton anti-sionistisessa kampanjassa. Israelin voitto yhdistettynä juutalaisten kasvavaan kansalliseen tietoisuuteen Neuvostoliitossa sai hallinnon reagoimaan voimakkaasti.

Tällöin julkaistiin useita anti-sionistisia kirjoja ja artikkeleita, jotka väittivät sionismin olevan imperialistinen, fasistinen ja juutalaisten erikoisasemaa korostava ideologia.

…merkittävimpien neuvostoliittolaisten antisionististen tekstien joukkoon tuli Ivanovin teos Varoitus: Sionismi! Valtion omistama lehdistö otti vuoden 1969 kirjan vastaan ylistävin arvosteluin … Kirja käännettiin kuudelletoista kielelle, ja siitä tuli yksi neuvostoliittolaisen anti-sionismin perustavaa laatua olevista teksteistä. Siinä sionistit kuvattiin kolonialisti-imperialististen valtojen edustajiksi, jotka olivat vihamielisiä Palestiinan työtätekeviä kohtaan ja vaalivat kyltymätöntä vallanhimoa. Se kuvasi juutalaisuuden maailman epäinhimillisimmäksi uskonnoksi, joka oli synnyttänyt maailman ilkeimmän nationalismin. Sionismin ja fasismin oletettua yhteyttä käsiteltiin yksityiskohtaisesti, samoin kuin ajatusta, jonka mukaan ”Israelin militarismi ja länsisaksalainen uusnatsismi saavat ravintonsa samasta lähteestä”.

Sotilaallinen tappio arabimaille oli Neuvostoliitolle sekä geopoliittinen että ideologinen katastrofi. Sen seurauksena propagandakoneisto tehosti pyrkimyksiä mustamaalata sionismia ja yhdistää se fasismiin.

Neuvostopropagandistit väittivät, että Israelin armeija käyttäytyi kuin natsit ja että Israelin politiikka muistutti Etelä-Afrikan apartheidia.

Sionismin ja natsismin väitetty yhteys

Yksi Neuvostoliiton propagandakampanjan ytimistä oli väite, että sionistit tekivät yhteistyötä natsien kanssa toisen maailmansodan aikana. Vuonna 1969 julkaistiin Varo sionismia! -niminen kirja, jossa esitettiin, että Israelin militarismi ja Länsi-Saksan uusnatsismi kumpusivat samasta lähteestä.

Vuonna 1983 kaksi uutta samaan genreen kuuluvaa kirjaa sai kansainvälistä huomiota neuvostojuutalaisuuden puolesta kampanjoivien yhdysvaltalaisten juutalaisjärjestöjen ansiosta. Toisen nimi oli Aggression ja fasismin kurssilla. Siinä esiteltiin yksityiskohtaisesti sionismin väitetty ”rikollinen liitto fasistien kanssa” ja syytettiin sionisteja muiden kuin sionistijuutalaisten tuhoamisesta holokaustin aikana. Toisessa teoksessa, jonka otsikko oli The Class Essence of Zionism (Sionismin luokkaolemus), julistettiin juutalaiset ”viidenneksi kolonnaksi missä tahansa maassa”. Nämä kaksi kirjaa oli kirjoittanut pahamaineinen antisemitisti, tohtorin tutkinnon suorittanut Lev Kornejev…

Samankaltaiset teokset jatkoivat kampanjaa, ja propaganda keskittyi siihen, että sionistit muka uhrasivat muita juutalaisia omien päämääränsä saavuttamiseksi.

Tämänkaltaiset väitteet saavuttivat laajan kansainvälisen yleisön, sillä neuvostopropaganda levisi eri kielillä ympäri maailmaa. Propaganda pyrki myös heikentämään Neuvostoliiton juutalaisten yhteyksiä Israeliin ja lisäämään heihin kohdistuvaa painostusta.

Kampanja ei nojautunut pelkästään painettuun sanaan. Neuvostoliitto tuotti kampanjan tueksi useita dokumenttielokuvia. Yksi oli nimeltään Piilotettu ja ilmeinen: Sionistien tavoitteet ja toimet. Siinä manipuloitiin historiallista kuvamateriaalia, käytettiin syvästi antisemitististä kuvamateriaalia ja rinnastettiin sionismi ja natsismi

Globaali poliittinen informaatiosota

Neuvostoliitto ei rajoittanut anti-sionistista kampanjaansa kotimaahan, vaan levitti propagandaa laajasti ympäri maailmaa. Tähän käytettiin Neuvostoliiton omia uutistoimistoja, kätkettyjä organisaatioita sekä länsimaisia vasemmistolaisia ryhmiä.

Kampanja räätälöitiin kohdeyleisön mukaan: Afrikassa sionismi yhdistettiin apartheidiin, Latinalaisessa Amerikassa imperialismiin ja Aasiassa Japanin militarismiin.

Erityisesti arabimaailmassa Neuvostoliitto levitti propagandaansa tehokkaasti. Monet anti-sionistiset kirjat ja artikkelit käännettiin arabiaksi, ja niiden sisältöä hyödynsivät myöhemmin arabijohtajat ja ääriliikkeet.

Arabikielinen sionisminvastainen kirjallisuus oli tärkeä osa Lähi-itään suunnattua neuvostopropagandaa. Bergmanin mukaan se toimi lähdemateriaalina Mahmoud Abbasin vuonna 1982 tekemälle väitöskirjalle. 1980-luvun alussa Abbas kirjoittautui Moskovan Patrice Lumumba -yliopistoon, joka oli perustettu kouluksi kouluttamaan tulevaa kolmannen maailman eliittiä marxismi-leninismissä ja valmistamaan heitä neuvostomyönteisiksi vaikuttajiksi (Hazan 2017: 87-88) …  instituuttia johti Jevgeni Primakov, arabisti, jolla oli elinikäiset yhteydet Neuvostoliiton tiedustelupalveluun Lähi-idässä ja joka lopulta johti Neuvostoliiton ulkomaantiedustelua SVR:ää. Se, että Primakov nimitti henkilökohtaisesti Abbasin väitöskirjan ohjaajan, osoittaa, miten tärkeänä Neuvostoliiton ulkopolitiikka ja tiedustelupalvelut pitivät tämän jo ennestään huomattavan palestiinalaisjohtajan koulutustuloksia. Abbasin väitöskirja julkaistiin vuonna 2011 kirjana arabiaksi nimellä The Other Side: The Secret Relationship between Nazism and Zionism.

Neuvostoliiton propaganda sai vaikutteita natsien antisemitismistä, mutta käänsi sen marxilais-leninistiseen muotoon.

Johtopäätökset: Antisemitismi ja anti-sionismi käsikkäin

Neuvostoliiton anti-sionistinen kampanja oli propagandan ja disinformaation työkalu, jonka tarkoitus ei ollut oikeudenmukaisuus, vaan oman hallinnon edistäminen. Se perustui vääristettyyn historiaan ja manipuloituihin narratiiveihin, joiden toistaminen loi syvälle juurtuneita antisemitistisiä asenteita.

Nykyään nämä narratiivit elävät edelleen äärivasemmiston anti-sionistisissa piireissä.

On olennaista ymmärtää, miten Neuvostoliiton propaganda vaikutti anti-sionistiseen diskurssiin ja antisemitismiin, jotta voimme tunnistaa ja torjua nämä ideologiset jäämät nyky-yhteiskunnassa.

Tämän päivän äärivasemmiston anti-sionistisen leirin viestit muistuttavat hämmästyttävän paljon Neuvostoliiton anti-sionististen kampanjoiden viestejä. Väitteet sionistien yhteistyöstä natsien kanssa holokaustissa, ajatus sionismista luonnostaan rasistisena ja alistavana ideologiana ja käsitys Israelista siirtokuntakolonialistisena valtiona, joka harjoittaa kansanmurhaa ja apartheidia – kaikki nämä ajatukset olivat osa neuvostoliittolaista sionisminvastaista kerrontaa.

—————————-

Yllä oleva teksti ja lainaukset on tekoälyavusteisesti luotu tiivistelmä ja referaatti Izabella Tabarovskyn laajasta artikkelista Soviet Anti-Zionism and Contemporary Left Antisemitism (Fathom, May 2019). 

Katsele myös Tabarovskyn haastattelu Hudson Instituutin tuottamassa Counterbalance -podcastissa aiheena ”Anti-Zionism, Soviet Propaganda, and the Left”