Uusi maailmanjärjestys: Mitä käsite oikeasti tarkoittaa?

Vastaukset näihin kysymyksiin alkavat avautua ja kirkastua, kun tarkastelemme sitä, mitä paavi Franciscus, ainakin muodollisella tasolla maailman suurimman kristillisen kirkkokunnan hengellinen ja maallinen johtomies, julistaa Italiassa ilmestyneessä uudessa kirjassaan.

Paavin uusi kirja on italiankieliseltä nimeltään Dio e il mondo che verra (Edizione Piemme-LEV, 2021), suomeksi Jumala ja tuleva maailma. Tästä paavin kirjasta tarjoaa käännetyn otteen 13.3.2021 päivätty englanninkielinen Vatican News -artikkeli ”Pope Francis: ‘We must save lives, not build weapons to destroy them’”, jonka ingressi kuuluu seuraavasti: “A new book entitled ‘God and the World to Come’ hits bookstores on Tuesday, in which Pope Francis grants a book-length interview to Italian journalist Domenico Agasso (Edizione Piemme-LEV). We publish here an excerpt translated from the original Italian.” Paavin kirja muodostuu siis pitkästä haastattelusta, jonka italialainen journalisti Domenico Agasso on paavin kanssa tehnyt.

Viitatun Vatican News -artikkelin mukaan paavi katsoo uudessa kirjassaan, että maailma ei tule enää koskaan olemaan entisensä koronapandemian jälkeen ja että ihmiskunnan pelastumisen tie kulkee kokonaan uuden kehitysmallin luomisen kautta. Paavin mukaan me voimme ”parantaa epäoikeudenmukaisuuden rakentamalla uusi maailmanjärjestys, a new world order”.

Tällainen uusi maailmanjärjestys tarkoittaa paavin mukaan kestävään kehitykseen sitoutumista, vihreää käännettä taloudessa ja radikaalia politiikkaa. Ennen kaikkea tämän kaiken pitää toteutua yleisinhimillisen veljeyden tunnuksen alla. Ihmiskunnan pitää yhdistyä veljeydessä, ”United in fraternity”, joka luo internationalistisen harmonian. Poliittisen toiminnan tulee kummuta tästä harmoniasta. Koronakriisin täytyy muuttaa meidät. Poliittinen itsekkyys kuten kansallismielisyys, protektionismi ja eristäytyneisyys on hylättävä uudessa pandemianjälkeisessä maailmassa. Näin julistaa paavi uudessa kirjassaan ja sitoutuu, sananmukaisesti ja avoimesti, uuden maailmanjärjestyksen rakentamisen välttämättömyyteen.

Roomalaiskatolinen kommentaattori Michael Haynes arvioi paavin linjauksia 15.3.2021 päivätyssä LifeSiteNews -artikkelissaan “Pope calls for ‘new world order,’ says ‘wasting’ COVID crisis would be worse than pandemic” seuraavasti. Haynes toteaa, että paavi samaistaa teologisen pelastumisen käsitteen uuden maailmanjärjestyksen rakentamisen kanssa ja uuden maailmanjärjestyksen mukaisen globalistisen politiikan harjoittamisen kanssa. Haynes muistuttaa, että paavi käytti julistuksessaan jo joulukuussa 2020 Build Back Better -iskulausetta, jolla tarkoitetaan globalistisen politiikan kokonaisuutta ja joka on ollut myös Joe Bidenin virallinen iskulause.

Haynes toteaa aivan oikein, että paavin julistus vastaa Klaus Schwabin ja Davosin Maailman talousfoorumin Great Reset -agendaa punavihreine ilmasto- ja koronasosialismeineen ja koko talousjärjestelmän muuttamisvaateineen. Paavikin julistaa terveyskärjellä: Nyt on pakko, pandemian aiheuttamaa ”kriisiä ei saa jättää käyttämättä hyväksi”, kuten paavi suoraan toteaa. Saman on todennut myös George Soros, kuten dokumentoin 2.5.2020 päivätyssä Patmos-blogissani ”Se on salaliittoteoria!”.

Paavin uusi kirja julistaa samoja aatteita kuin hänen 3.10.2020 päivätty ensyklikansa eli opetuksellinen kiertokirjeensä Fratelli tutti, Kaikkien veljeys, joka on paavi Franciscuksen kolmas kiertokirje. Fratelli tutti perustuu paavin yhdessä suurimaami Ahmed al-Tayyebin kanssa vuonna 2019 allekirjoittamaan julistukseen kaikkien ihmisten veljeydestä, johon uskonnolliset erot eivät saa vaikuttaa. Fratelli tutti julistaa, ja näin ollen paavin uusi kirjakin julistaa, vahvasti 1790-luvun Ranskan vallankumouksen ajalla lanseerattua ja globaalin maailmantasavallan ideaalia ilmaisevaa Vapaus, veljeys ja tasa-arvo! -vapaamuurari-iskulausetta.

Kuten ilmenee traditionalistisen katolisen ChurchMilitant -sivuston 4.11.2020 päivätystä artikkelista ”Italy’s Freemasons Celebrate ‘Fratelli Tutti’”, myös Italian vapaamuurarit ovat ylistäneet paavin linjauksia ja tunnistavat niissä itselleen tutun vapaamuurarillisen eetoksen. Italian Grand Orient -looshien Erasmus-julkaisun lokakuun 2020 numerossa katsotaan, että paavin opetus on linjassa vapaamuurarillisen opetuksen ja vision kanssa. Tämän tosiasian osoittaa myös saksalainen katolinen pappi Frank Unterhalt 13.10.2020 päivätyssä kriittisessä Priesterkreis Communio veritatis -artikkelissaan ”Ein Dokument im Modus der Freimaurer”.

Tällaisista lähtökohdista ammentava paavi julistaa nyt uudessa kirjassaan uuden maailmanjärjestyksen tarpeellisuutta. Uusi maailmanjärjestys -termi tarkoittaa paavin käyttämänä selkeästi vapaamuurarillisen maailmanveljeyden, rajattomuuden ja maailmantasavallan ideaa sekä ”jumaluus löytyy jokaisen ihmisen sisimmästä” -henkistä liberaaliteologista ja esoteerista näkemystä kaikkien uskontojen yhteisestä ytimestä. Uudella maailmanjärjestyksellä tarkoitetaan edellä viitattujen ideaalien ja näkemysten mukaista globalistisen yhdentynyttä keskinäisriippuvaa maailmaa, paitsi ekumeenissynkretistisine ja esoteerisine uskonnollisine ulottuvuuksineen myös vastaavine poliittistaloudellisine uusine ja vallankumouksellisine ulottuvuuksineen.

Uusi maailmanjärjestys on käsite ja termi, joka ei suinkaan ole syntynyt missään internetin syövereissä eikä reaalimaailmasta vaarallisesti vieraantuneiden ja psykologisesti epätasapainoisten salaliittoteoriafriikkien ”altaan syvässä päässä”, eikä mihinkään ”kaninkoloon putoamisen” seurauksenakaan. Uuden maailmanjärjestyksen käsite ei tietenkään ole minkään parin kolmen viime vuoden aikana otsikoihin nousseen QAnon:in keksintöä, koska uusi maailmanjärjestys -termi ja käsite on jo ollut vuosikymmeniä täysin avoimesti julkisessa käytössä kansainvälisen maailmanpolitiikan isojen nimien retoriikassa, kuten edellä esitetty paavi-asiayhteyskin osaltaan osoittaa. Tämä selkeä tosiasia käy ilmi vaikkapa vain silmäilemällä englanninkielisen Wikipedian ”New world order (politics)” -artikkelia lähdeviitteineen. Tämän yhteenvetoartikkelin pohjalta voidaan tiivistää seuraavasti.

Uusi maailmanjärjestys -termiä tai sisällöllisesti vastaavia muunnelmia aletiin käyttää 1900-luvun alussa ensimmäisen maailmansodan loppupuolella ja sodan loputtua, varsinkin vuoden 1919 Pariisin rauhankonferenssin ja USA:n presidentti Woodrow Wilsonin lanseeraaman Kansainliitto-hankkeen asiayhteyksissä. Uudella maailmanjärjestyksellä tarkoitettiin uutta keskinäisriippuvaa internationalistista ja oletetusti vakauden ja rauhan turvaavaa tasapainojärjestelmää, joka olisi perustunut Kansainliiton kaltaisen maailmanhallitusaihion perustukselle.

Uudella maailmanjärjestyksellä tarkoitetaan niin sanotusti liberaalia taloudellista globalisaatiota, kansallisvaltiojärjestelmästä pois siirtymistä, pyrkimystä maailmanhallituksen muodostamiseen sekä kaikkien sellaisten kulttuurillisten muutosten edistämistä, jotka ovat omiaan rikkomaan perinteisiä rakenteita ja luomaan painetta kohti uudenlaista järjestelmää.

Merkille pantavaa on, että tällaisen globalistisen ja maailmanhallituksen alaisuudessa organisoidun sekä käytännössä varsin sosialistisen uuden maailmanjärjestyksen suuntaviivat esitteli Fabian Socialism -taustasta ammentava H. G. Wells kirjoissaan The Open Conspiracy vuodelta 1928 ja The New World Order vuodelta 1940. H. G. Wells tunnetaan etenkin tieteiskirjailijana, mutta nämä kaksi teosta eivät ole tieteiskirjallisuutta, vaan Wellsin vahvaa poliittista lobbausta maailmanhallitustulevaisuuden ja sitä edustavan uuden maailmanjärjestyksen puolesta.

Marraskuussa 1940 USA:n presidentti Franklin D. Roosevelt käytti uusi maailmanjärjestys -termiä puheessaan, jossa hän luotasi sitä tulevaa uutta rauhan maailmaa, jollainen USA:n ja Britannian on luotava silloin käynnissä olleen toisen maailmansodan voitokkaan päättymisen jälkeen. Tässä puheessaan Roosevelt viittasi USA:n Suuren sinetin latinankieliseen Novus ordo seclorum -tekstiin, joka tarkoittaa kaaoksen jälkeen nousevaa uutta maailmanjärjestystä ja jolla on myös esoteerinen asiayhteytensä sekä esikristilliseen aikaan juurtuva runollisfilosofinen uskonnollinen taustansa. YK eli Yhdistyneet kansakunnat rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen Rooseveltin puheessaan ilmaiseman vision pohjalta.

1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa, kun niin sanottu kylmä sota oli päättynyt, uusi maailmanjärjestys -termiä käyttivät julkisissa puheissaan yhtä hyvin Intian pääministeri Rajiv Gandhi kuin NATO:n pääsihteeri Manfred Wörner. Erityisen painokkaasti uusi maailmanjärjestys -termiä käyttivät tuolloin Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatshov ja USA:n presidentti George H. W. Bush. Heidän linjauksissaan korostuivat nimenomaan idän ja lännen yhdentymistä ajavat ulottuvuudet kuten myös Euroopan EU-yhdentymiseen liittyvät ulottuvuudet. Näin siis Wikipedian aihetta käsittelevän artikkelin mukaan.

Lisäesimerkkejä tarjoavat seuraavatkin. Vuonna 1992 ilmestyi seuraava artikkeli: Biden, Joseph R Jr., “How I Learned to Love the New World Order”, Wall Street Journal. (Eastern edition). New York, N.Y.: Apr 23, 1992. pg. A13, jossa Joe Biden selostaa, miten hän päätyi uuden maailmanjärjestyksen kannattajaksi. Media- ja NGO-vaikuttaja Nathan Gardels puolestaan selosti artikkelissan “East Beats West: Transforming Cultural Values Into Economic Gains” Washington Postissa 5.1.1992, miksi uusi maailmanjärjestys on erityisen sovelias toteutumaan Aasian ja etenkin Kiinan johdolla.

Kirjani Sananvapaus uhattuna Suomessa (Kuva ja Sana, 2018), sivuilla 63–66, alaotsikon ”Globalistinen rahaeliitti ohjaa maailmaa kohti utopiatulevaisuutta”, alla, kirjoitan Helsingin Sanomien vahvasta miehestä Aatos Erkosta ja uutta maailmanjärjestystä rakentavasta globalistivaikuttajaeliitistä. Kirjoitan seuraavasti, sen pohjalta, mitä käy ilmi Lauri Karénin Aatos Erkon itsensä valtuuttamana kirjoittamasta Erkon virallisesta elämäkerrasta, joka valmistui vuonna 2005 ja ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 2018 nimellä Aatos Erkko: Yksityinen valtiomies. Lainaan oman kirjani tekstiä:

”Inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna todellinen valta – kaiken näennäismuodollisen ja pinnallisen vallan vastakohtana – tässä maailmassa on Aatos Erkon ja George Sorosin kaltaisilla globalistisilla rahaeliittivaikuttajilla. Näillä on omat suljetut ja kulissien takaiset piirinsä ja nämä haluavat ohjata ihmiskuntaa ja sen kulttuureita kaikilla tasoilla kohti sellaista teknokraattista ja teknofuturistisen ’vihreää’ tulevaisuusnäkyä, joka edellyttää avointen rajojen ja historiallishengellisistä juuristaan irti revittyjen ja siten helpommin hallittavissa olevien yksilömassojen maailmaa ja jota hallitsee keskitetysti tämän rahaeliitin edustajista muodostettu maailmanhallitus. Tällaisten kulissien takaisiksi ihmiskunnan hyväntekijöiksi itse itsensä kokevien rahaeliittivaikuttajien utopistisen tulevaisuusnäyn toteutumisen kannalta on oleellista, että heidän ohjaamansa aivoriihet ja valtamedia rakentavat ja luovat todellisuuden ja tiedon eli muokkaavat ihmismassojen ajatusmaailman juuri sellaiseksi kuin tämän tulevaisuusnäyn kannalta on otollista. Sivulla 164 Karén kirjoittaa ohjelmallisen paljastavasti:

’Heinäkuussa 1973 amerikkalaisen liberalismin johtava merkkimies David Rockefeller perusti maailman poliittisen, taloudellisen ja kulttuurielämän edustajien kokoajaksi ns. Trilateraalikomission analysoimaan arvovaltaisena viisasten kerhona mahdollisimman korkealla asiantuntemustasolla ensin Yhdysvaltain, Euroopan ja Japanin kehittämistä. Trilateral sai sittemmin seurakseen muita samantapaisia ’arvovaltaisten kansalaisten’ kokemuksia ja näkemyksiä kokoavia ryhmittymiä, joista ei yleensä julkisuudessa mainita. Ne täydentävät yhä itse itseään porrastettuina rakennelmina aina sen mukaan missä todellista asiantuntemusta ja näkemystä tuntuu löytyvän poliittisten päättäjien ja elinten evästämiseksi tulevaisuuden harmonista ohjailua varten.’

”Lauri Karénin ja hänen kauttaan Aatos Erkon oman arvovaltaisen todistuksen mukaan inhorealistinen tosiasia on todellakin se, että globalistinen rahaeliitti pyrkii, päämäärähakuisen suunnitelmallisesti ja kulttuurin kaikilla tasoilla, ’ohjailemaan harmonisesti’ koko maailman ja ihmiskunnan tulevaisuutta. Karénin viittaama ’amerikkalainen liberalismi’ -termi tarkoittaa asiayhteydessään nimenomaan ohjelmallisen konservatisminvastaista vasemmistolaista eli niin sanottua edistyksellistä, progressiivista, ideologiaa, jollaisen edistämistä esimerkiksi Rockefellerit ovat kaikella rahavaltansa suomalla voimalla USA:ssa ja maailmalla organisaatioidensa ja säätiöidensä välityksellä ajaneet. Tällöin on selvää, että trilateralistihenkinen globalistinen rahaeliitti ’ohjailee harmonisesti’ maailmaa kohti vasemmistototalitaarista utopiatulevaisuutta. Karénin mukaan, sivuilla 164–165, 1990–2000-luvun alun maailmanpolitiikan ajallisessa asiayhteydessä:

’Jos jonkun henkilötietojen lopussa esiintyy sellaisia mystisiä nimiä ja kirjainsarjoja kuin CSIS, Trilateral Commission eli TC, Brookings, CFR, Bil, RIIA ja koko joukko muita, niin voi olla varma siitä, että asianomainen kuuluu sellaiseen maailman eliittiin, jolla on enemmän vaikutusvaltaa kuin millään muodollisella valtiolliseen hierarkiaan kuuluvalla koneistolla. Niiden puitteissa vilahtelee paljon samoja nimiä, Henry Kissinger, Robert McNamara, Donald Rumsfeld, Nelson ja David Rockefeller, lordi Carrington, Rupert Murdoch, Bill Clinton, Giovanni Agnelli, Helmut Kohl, Paul A. Volcker, Zbigniew Brzezinski, Dean Rush, Willy Brandt, Mihail Gorbatsov…Kuten myös Aatos Erkko…’

”Aatos Erkko poimittiin Suomesta ensimmäisenä tällaisiin sisäpiireihin…Tällaiseen yläluokkaan pääseminen edellyttää oman lahjakkuuden ja kansainvälisen elämän tuntemuksen lisäksi kuitenkin myös yhtä varsin konkreettista tekijää. Rahaa ja valmiutta käyttää sitä…Kaikki suuret kulissien takaisessa hiljaisuudessa toimivat kansainväliset yhteistyöverkostot eri kokoonpanoissaan – Rooman klubi, Trilateral, Bilderberg ja muut – toimivat säätiö-, yritys- ja yksityisen rahoituksen varassa.”

”Varsin kuvaavasti ja paljastavasti Karén toteaa, että Erkko ’poimittiin’ ja ’pääsi’ yllä kuvatun kulissien takaisen ja aatteeltaan vasemmistoliberaalin globalistisen rahaeliitin sisäpiirien jäsenyyteen.”

”Avoimen selkeän ja kattavan kuvan siitä, kuinka laajalti, ratkaisevan merkittävällä tavalla ja päämäärätietoisesti yksityinen säätiörahoitus on mahdollistanut toisen maailmansodan jälkeisen vasemmistoliberaalin internationalistisen ja keskinäisriippuvan maailmanjärjestyksen rakentamisen, saa Ford Foundation -säätiön presidentin Darren Walkerin artikkelista ”Old Money, New Order: American Philanthropies and the Defense of Liberal Democracy” CFR:n Foreign Affairs -julkaisun marras- ja joulukuun numeron 2018 sivuilla 158–166.”

”Walker viittaa artikkelissaan siihen, että Ford Foundation -säätiön kaltaisten ison rahan vaikuttajien ja heidän tulevaisuusvisionsa näkökulmasta populistinen kansallismielisyys on häiritsevän torjuttava uhka. Viittaapa Walker epäsuorasti siihenkin erikoiseen todellisuuteen, että näillä ison rahan säätiöillä ja niiden hankkeilla on 1900-luvun historian aikana ollut myönteinen suhde Neuvostoliittoon ja kommunismiin. Marxismilla ja kapitalisminvastaisella vasemmistoradikalismilla on silläkin oma tärkeä roolinsa globalistisen rahayläluokan tulevaisuusnäyn toteuttamisen edistäjänä.”

”Näiden globalististen sisäpiirien aatetta ja utopistista tulevaisuusvisiota Erkko aikanaan ajoi medioidensa ja varsinkin Helsingin Sanomien avulla ja tämän vision mukaista globalistista aatetta ja sen mukaista käsitystä ’todellisuudesta’ ja ’luotettavasta’ ja ’vastuullisesta’ tiedosta, informaatiosta, uutisista ja journalismista Helsingin Sanomat ja muut vastaavat valtamediat yhä edelleen ja entistäkin ohjelmallisemmin ajavat.”

Yllä olevalla tavalla kirjoitan Sananvapaus-kirjassani. Korostan painokkaasti, että lainaan kirjassani nimenomaan Aatos Erkon itse henkilökohtaisesti hyväksymää Lauri Karénin tekstiä, jossa avoimesti mainitaan ja nostetaan esiin globalistiset ”sisäpiirit” ja niiden yhteistyöorganisaatiot ja näiden ison rahan voimalla harjoittama tarkoitushakuinen ja tavoitetietoinen vaikuttaminen ja maailman kehityksen ”harmoninen” ohjailu. Erkko taatusti tiesi, missä oli mukana ja Karén yhtä taatusti Erkon valtuuttamana tiesi, mistä kirjoitti ja miksi halusi kirjoittaa näistä asioista kuten kirjassaan kirjoittaa.

Edellä esitettyjen lainausten yhteydessä mainitaan Bilderberg-ryhmä. Siitä, kuinka kattavasta ja arvovaltaisesta verkostosta on kyse, saat havainnollisen käsityksen lukemalla esimerkiksi Ashley Lutzin artikkelin ”This Chart Shows The Bilderberg Group’s Connection To Everything In The World” Business Insider -sivustolta, 12.6.2012 päivätysti. Tutki myös tarkkaan artikkelin yhteydessä olevaa kaaviota Bilderberg-verkostosta. Taloudellista ja poliittista voimaa löytyy. Mutta ennen kaikkea pane merkille seuraava. Lainauksissa myös mainittu Foreign Affairs on maailman arvovaltaisimpia julkaisuja, jota julkaisee CFR, joka sekin esiintyy edellä lainaussa tekstissä. Mikä on CFR?

CFR eli Council on Foreign Relations, USA:n ulkosuhteiden neuvosto, on Wall Streetin yksityisten pankki- ja rahavaikuttajien sekä angloamerikkalaisten suuryritysten ja sotateollisen kompleksin etua ja maailmankatsomusta ajava aivoriihi ja hallinnointiorganisaatio, joka on perustettu vuonna 1921. CFR on, niin ikään edellä esitetyissä Erkko-lainauksissa mainitun ja 1919 perustetun brittiläisen RIIA:n eli Royal Institute of International Affairs -organisaation eli Chatham Housen amerikkalainen rinnakkaistoimija.

RIIA ja CFR perustettiin Pariisin rauhanneuvottelujen asiayhteydessä 1919 edistämään Kansainliitto-henkistä maailmanhallintoa ja sen mukaista uutta maailmanjärjestystä. Kun Yhdysvaltojen kongressi aluksi torjui suunnitellun USA:n mukaantulon Kansainliittoon, perustettiin CFR ajamaan vähittäistä internationalismin läpimurtoa USA:ssa.

CFR/RIIA-akseli on angloamerikkalaisen globalistisen uuden maailmanjärjestyksen rakentamisen aivoriihi sekä voimakeskus, USA:n varjohallitus, The Deep State. Toisen maailmansodan aikainen USA:n tiedustelupalvelu OSS oli käytännössä CFR:n tiedustelujaosto, jonka perustalle muodostettiin 1947 keskustiedustelupalvelu CIA, nyt muodollisen virallisesti liittovaltion virastona. CFR:n keskuudesta ovat olleet valtavirtaisesti peräisin USA:n presidenttien asiantuntijat ja neuvonantajat koko toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta alkaen, jolloin uutta maailmanjärjestystä on rakennettu Bretton Woodsin talousjärjestelmän sekä YK:n, IMF:n ja Maailmanpankin välityksellä. USA:n nykyinen Bidenin hallinto on poikkeuksellisen vahvasti CFR-vaikuttajien otteessa, kun taas Trumpin hallinnossa näitä vaikuttajia oli poikkeuksellisen vähän.

Uuden maailmanjärjestyksen rakentamisen taloudellisena ja rahapoliittisena voimakeskuksena ovat olleet ja ovat USA:n The Federal Reserve -keskuspankki ja Lontoon City, jonka rahaparonien sivukonttori USA:n The Fed on. Kaiken edellä mainitun historiallisen taustan muodostavat Cecil Rhodesin ja Alfred Milnerin 1900-luvun alussa perustamat angloamerikkalaisglobalistista visiota edistävät Round Table -eliittiryhmät sekä koko angloamerikkalaisen eliittivaikuttajakerman riveihinsä koonnut vuonna 1902 perustettu The Pilgrims Society, jonka suojelijana toimii Englannin kuninkaallinen hallitsija, nyt siis Englannin kuningatar.

Täyteen vauhtiin uuden maailmanjärjestyksen rakentaminen pääsi toisen maailmansodan jälkeen, kylmän sodan asetelmien avittamana, ja varsinkin 1990-luvulta eli Neuvostoliiton hajoamisesta eteenpäin. Juuri nyt uusi maailmanjärjestys rakentuu toisaalta teknofuturistisen Kiinan johdolla ja toisaalta niin sanotusti läntisen globalistieliitin lanseeraaman transhumanistishenkisen Great Reset -ilmasto- ja koronasosialismin myötä. Tällaisia rakennushankkeita ja pyrkimyksiä uusi maailmanjärjestys -termi ja käsite oikeasti tarkoittaa.

Pidä kuitenkin mielessä myös seuraava todellisuus, josta kirjoitan Koronavirus, globalismi ja pedon merkki -kirjani (Kuva ja Sana, 2. p. 2021) sivuilla 128 ja 204:

”On itsestään selvää, että ’läntiset’ miljardöörit ja muut rahaparonit haluavat peluuttaa Kiinaa oman pussinsa hyväksi. Yhtä itsestään selvää on kuitenkin sekin, että kiinalaiset kommunistit haluavat puolestaan peluuttaa ’läntisiä’ teknoglobalisteja oman kiinalaisen pussinsa hyväksi. Ei ole lainkaan selvää, kumpi osapuoli niin sanotusti heiluttaa tahtipuikkoa…Globalistieliitin edustajat ovat kuitenkin toisinaan ristiriidassa keskenään. Kiina pelaa omaan globalistiseen pussiinsa, läntiset globalistiset rahaparonit omaansa. Yhteisiä intressejä taatusti on, mutta on myös keskinäisiä jännitteitä. Läntisten eliittivaikuttajien omassa keskuudessakin.”

Kuten sen eiliset ja tänäiset ajajat selkeästi antavat ymmärtää, uusi maailmanjärjestys, jos toteutuu ajajiensa mielen mukaisesti, tarkoittaa paitsi kansallisvaltioiden lakkauttamista myös uutta järjestystä ja sisältöä kristinuskolle. Tämän vuoksi uuteen maailmanjärjestykseen – jossa on sekä poliittisyhteiskunnalliset että uskonnolliset ulottuvuutensa – liittyvien kysymysten on syytä kiinnostaa myös raamatullisia kristittyjä.