Susanna Kokkonen – Israel-uutisviikko 11.5.2026

Israelin armeija

Juuri äskettäin pääministeri Benjamin Netanjahu tapasi kristittyjä sotilaita, jotka palvelevat maan armeijassa.  Kun nämä pääosin arabisotilaat tapasivat pääministerin paikalla, otettiin yhteiskuva. Kuitenkin tässä kuvassa näillä sotilailla on kasvoillaan maski. Sitä voisi ihmetellä, että miksi näin on, kun mitään pandemiaa ei ole menossa. Mutta totuus on, että Israelin arabikansalaiset, jotka palvelevat armeijassa, joutuvat usein häirinnän kohteeksi. Joskus arabilapset ovat joutuneet erotetuiksi koulusta, koska joku heidän suvustaan palvelee armeijassa. Tämä häirintä tulee muslimiarabeilta ja sen takia oli parempi, että heidän kasvonsa olivat peitetyt.

Näiden arabisotilaiden suojelemiseksi joitakin säännöksiä on muutettu, niin, että he voivat esimerkiksi lähteä armeijan tukikohdasta kotilomalla olematta univormussa ja jättäen aseensa taakseen. Tässä yhteydessä pitää tietysti muistaa, että kristityt ovat pieni vähemmistö kaikkien arabien joukossa. Kristittyjen ohella toki esimerkiksi beduiinit ja druusit palvelevat armeijassa ja on myös joitakin muslimeja, jotka näin tekevät.

Yksi merkillinen ryhmä ovat tietysti Libanonista tulleet kristityt. Etelä-Libanonin armeija eli Southern Lebanese Army SLA:n jäsenet ja heidän lapsensa, jotka ovat nyt Israelin armeijassa. SLA taisteli Hizbollahia ja siten myös Irania vastaan Libanonissa. 1982 sodassa Israel tuli Libanoniin, mutta kun Israel vetäytyi vuonna 2000, nämä ihmiset joutuivat suureen vaaraan. Tällöin osa heistä muuttivat Israelin puolelle ja asuvat siellä yhä. He ovat peloissaan myös Libanonissa olevien sukulaistensa vuoksi.

Mutta tämän lisäksi näiden kristittyjen sotilaiden joukossa oli sellaisten evankelikaalisten kristittyjen lapsia, jotka ovat muuttaneet Israeliin perheinä. Näitä sotilaita ei ole ”pakotettu” armeijaan, vaan he ovat siellä vapaaehtoisina. Tämä oli pääministerille vielä hätkähdyttävämpi asia.

Kaiken kaikkiaan Israelissa asuu n. 185 000 kristittyä. He ovat alle 2 % väestöstä. Mutta muualla Lähi-idässä kristittyjen lukumäärä on jatkuvasti pienentynyt. Israelissa se on kasvanut. Tänä aikana, jona kuilua yritetään luoda Israelin ja kristittyjen välille tämä tapaaminen oli todella merkittävä asia.

Tämä tapaaminen tapahtui myös ikävässä tilanteessa, jota on uutisoitu Suomessakin. Jerusalemin Siionin vuoren alueella juutalainen mies hyökkäsi ranskalaisen nunnan päälle. Hyökkäys taltioitui videolle, joka on Israelin poliisin toimesta jaettu sosiaalisessa mediassa. Tämä avoimuus on hyvä asia ja soittaa, että tapaus otettiin vakavasti ja syyllinen, joka pystyttiin tunnistamaan videokuvista, vangittiin.

Israelin kaikki viranomaiset pääministeri mukaan lukien ovat tuominneet teon.

Sapatti 250

Presidentti Donald Trump julisti äskettäin kansallisen sapatin toukokuun 15. ja 16. viikonlopuksi. Yhdysvaltain itsenäisyyden täyttäessä 250 vuotta, tätä sapattia kutsutaan nimellä Sapatti 250. Yhdysvalloissa asuu paljon vähemmistöjä, joiden kunniaksi on nimetty kuukausia, joina muistetaan ja vietetään heidän kulttuurinsa mukaisia juhlia. Nyt tuli juutalaisen perinnön kuukausi. Presidentti muistutti samalla, että hänen hallintonsa on sitoutunut taistelemaan kasvavaa antisemitismiä vastaan, eikä sillä ole paikkaa Yhdysvalloissa.

Kaupungin osien ja katujen uudelleen nimeäminen

Monet kaupungit täällä Suomessakin ja useat kaupunginvaltuustot ovat käsitelleet mahdollista kadun nimeämistä Palestiina-kaduksi tai jotakin sen tapaista. Yhdysvalloissa jo toinen kaupunki on ottanut alueen nimeksi Palestiina. Tästä merkkinä on katukilpi, joka toivottaa Chicagossa sinne tervetulleeksi ”Welcome to Little Palestine”- sanoilla. Koska asiasta äänestettiin huhtikuun 7. osa lainsäätäjistä haluaisi nimetä myös päivän sen mukaisesti. Nimetyllä alueella on paljon arabien omistamia kauppoja ja muuta liiketoimintaa.

Monet ajattelevat, että tämä on spontaania tuen osoittamista palestiinalaisille. Todellisuudessa kyseessä on hyvin suunniteltu kampanja. Alueelle halutaan toki sopivaa turismia ja muuta liiketoimintaa. Mutta kyllä tässä yritetään muuttaa suhtautumista tilanteeseen Lähi-idässä. Kysymys on paljon isommasta asiasta kuin vain teknisestä nimen muuttamisesta. Tällainen toisen maan nimellä nimeäminen omalla maaperällä on myös jonkinlaista arvojen tunnustamista ja hyväksymistä.

Serbian viesti hepreaksi

Kun Serbian ulkoministeri Marco Duric vieraili äskettäin Israelissa, hän tapasi Israelin ulkoministeri Gideon Sa’arin. Yhteinen lehdistötilaisuus oli yllätys, sillä Serbian ulkoministeri piti puheensa täysin heprean kielellä. Tässä ajassa, jossa Israelia työnnetään syrjään, tämä oli ihan selkeä tuen osoitus ja viesti siitä, kuinka lähellä Israelia Serbia haluaa olla. Tähän on monia historiallisia syitä. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset halusivat tuhota serbialaiset ja he kärsivät valtavasti saksalaisten takia. Tämä on yksi osa jaettua menneisyyttä. Yleensä vierailevat poliitikot ja valtiomiehet käyttävät englantia.

Espanjan antisemitismi ongelma

Otetaan vielä uutinen Espanjasta, ehkä olette kuulleetkin, että tuo maa on asettunut hyvin lujasti Israelia vastaan kansainvälisellä areenalla. Monet kuulitte myös siitä, että Espanjan pääministeri ja hallitus ei halunnut, että Yhdysvallat voisi Iranin sodassa käyttää Espanjaa sen sotilaslentokoneiden tai sotakoneiden reitillä.

Äskettäin Espanjan parlamentissa tapahtui jotakin todella hätkähdyttävää.

Pedro Sanchez, pääministeri oli näyttämöllä. kun madridilainen johtaja Isabel Diaz Auýuso puhui hänelle. Hän sanoi pääministerin haluavan kansanmurhaa, kun tämä edistää ideologiaa, joka haluaa ”joelta merelle” palestiinalaisvaltiota. Ayuso on erittäin voimakas johtaja Madridista, joka on asettanut kaupunkiin esimerkiksi tukilinjan antisemitismistä raportoimiseksi. Hän on kieltänyt Palestiinan liput julkisista laitoksista. On aivan ällistyttävää, että hetkellä, jona suurin osa Euroopan poliitikoista kilpailee Israel-vastaisuudessa, hän on kutsunut julkisesti omaa pääministeriään antisemiitiksi.

Moni on myös arvellut, että Ayusosta tulisi seuraava pääministeri.

Espanjalla on pitkä antisemitismin ja vihan historia, jonka kanssa se ei ole koskaan tehnyt tiliä. Äskettäin Malagassa poltettiin roviolla täyskokoinen Netanjahun näköinen nukke. Paitsi, että on sinällään ällistyttävää, että aikuiset modernit ihmiset tekevät tällaista, niin kylmät väreet tulevat videota katsellessa siitä, miten tämä on täsmälleen se, miten toimi Espanjan inkvisitio. Hurraava väkijoukko ympärillä on saanut rohkeutta oman pääministerinsä puheista.

Sanchez on puhunut Israelia vastaan kaikilla mahdollisilla areenoilla. Hän on mennyt niin pitkälle tässä, että hän on tullut poliittiseen tilaisuuteen pukeutuneina keffiyeen eli palestiinalaishuiviin. Hän myös totesi, että voisi antaa espanjalaisia sota-aluksia turvaamaan niin kutsuttuja Gaza Flotillan laivoja. Sanchezin suosio Espanjassa on vajonnut 25 %. On erittäin todennäköistä, että hänen palestiinalaisia suosiva toimintansa on yritys kohottaa hänen vajoavia kannatuslukujen. Tätä on tapahtunut usein, ja on surullista, että Israel-vastaisuutta käytetään politiikassa omien kannatuslukujen hyväksi.

Alija

Tuhannet juutalaiset eri puolilla maailmaa jättivät vuonna 2025 paperinsa tutkittaviksi Israeliin muuttoa varten. Muuttoliike Israeliin Ranskasta nousi viime vuonna 45 %. Israel avasikin viime vuonna erityisen nopean muuttoväylän ja -ohjelman juutalaisille, jotka haluavat muuttaa maahan Ranskasta, Kanadasta, Iso-Britanniasta ja Australiasta. Tämä muuttoväylä on erityinen hätäavun ohjelma. Näissä maissa antisemitististen tapahtumien määrä on noussut satoja prosentteja sitten lokakuun 2023.

Tässä yhteydessä rabbi Moshe Sebbag, joka on Pariisin päärabbi, totesi seuraavasti: ”On selvää, että juutalaisilla ei ole tulevaisuutta Ranskassa.”

Näyttää siltä, että Euroopan on todella vaikeaa saada kuriin kasvavan antisemitismin ongelmaa. Se on tunkeutunut akatemiaan, mediaan ja politiikkaan niin voimakkaasti, että se ei enää ole pienen joukon tai ryhmän ajattelua. Pahinta tässä kaikessa on se, että nämä tahot eivät tunnista tai tunnusta lainkaan omaa antisemitismiään. Sama ilmiö on nyt läsnä myös eri kirkkokunnissa.

Susanna Kokkonen