Panttivankien painajainen päättyi!
”’Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla.” – Luuk. 15:24
Seurasin viime viikolla Gazassa vielä elossa olleiden 20 israelilaispanttivangin riemullista paluuta kotiin Israeliin suorana lähetyksenä.
Iloitsin. Itkin.
738 päivää kestänyt painajainen oli heidän osaltaan vihdoin päättynyt. Harva uskalsi uskoa, että tämä olisi edes mahdollista.
Ajatuksiini on syöpynyt erityisesti Hamasin propagandavideolta langanlaihaksi näännytetyn Evyatar David. Sadististen vangitsijoidensa käskystä hänet laitettiin kaivamaan itselleen hautaa maanalaisessa tunnelissa, missä hän lopulta vaipuu voimattomana polvilleen itkemään lohdutonta itkua.
Hän ei jaksanut toivoa näkevänsä päivänvaloa tai rakkaitaan. Uskalsiko kukaan toivoa sellaista. Oli mahdotonta katsoa kuivin silmin vapautetun Evyatarin ensikohtaamista vanhempiensa kanssa.
Sama näky toistui kaksikymmentä kertaa viimeisten elossa olevien panttivankien kohdatessa rakkaansa pitkän ja ahdistavan panttivankeusajan jälkeen.
Katsoin heistä kuvia ja videoita uudestaan ja uudestaan, enkä voinut olla ajattelematta kohtausta tuhlaajapoika-kertomuksesta, jossa isä lankesi poikansa kaulaan ja suuteli häntä hellästi saatuaan hänet elävänä kotiin (Luuk. 15:20, 24).
Gazaan kaapatut ja toisistaan erotetut Noa Argamani ja Avinatan Or antoivat yhdet ikonisimmista kasvoista lokakuun 7. päivän panttivankien kauhun hetkille. Kuva Noasta levisi maailman lehdistön etusivuille videolta, jossa hän huutaa kaappariensa moottoripyörän selässä epätoivoisena ”Älkää tappako minua!”.
Noa vapautettiin Nuseiratin naapurustosta Gazassa kesällä 2024 IDF:n operaatiossa gazalaisen ”toimittajan” ja tämän lääkäri-isän kotoa kolmen muun panttivangin kanssa.
Avinatan vapautui vasta nyt 20 viimeisen elossa olevan panttivangin mukana. Videot ja kuvat rakastavaisten herkästä kohtaamisesta kahden vuoden epätietoisuuden viimein päätyttyä levisivät maailmalle.
Panttivankien kokemukset
Useita päiviä ihmeellisen paluunsa jälkeen kahdenkymmenen Gazasta vapautetun panttivangin perheet ovat alkaneet kertoa kauhistuttavia yksityiskohtia kauhuista, joita heidän rakkaansa kokivat Hamasin terroristien käsissä yli kahden vuoden ajan.
Avinatania, Noan poikaystävää, pidettiin käsi- ja jalkaraudoissa yksin tunnelissa koko vankeutensa ajan. ”Avinatan yritti paeta vankeudesta, ja sitten he hakkasivat hänet”, hänen isänsä Yaron kertoi Kan Newsille. ”Hänet laitettiin käsiraudoilla kiinni kaltereihin. Se oli 1,8 metriä korkea häkki, jonka pituus oli hieman yli patjan verran.”
”Jokainen heistä on kokenut sanoin kuvaamattomia vastoinkäymisiä ja kauhuja, joten toipuminen tulee olemaan hyvin pitkä prosessi. He tarvitsevat todennäköisesti viikkoja, kuukausia ja ehkä vuosia toipumiseen”, sanoi professori Itai Pessach, Sheba Medical Centerin apulaisjohtaja, joka on yksi vapautettuja panttivankeja vastaanottaneista ja hoitavista sairaaloista.
He tarvitsevat apuamme!
Olemme suomalaisina Patmos-ystävinä seuranneet ja eläneet Israelin rinnalla nämä kaksi kauheaa vuotta. Olemme auttaneet muun muassa Kfar Azan kibbutsin hyökkäyksestä selvinneitä. Viimeisten vapautettujen joukossa oli vielä kaksi juuri Kfar Azan hyökkäyksessä panttivangeiksi joutunutta.
Emme saa antaa otteen herpaantua vielä. Gazan kauheuksien jäätyä taakse heidän edessään on pitkä matka toipumiseen siitä kaikesta.
Olen kysynyt yhteistyökumppaniltamme Keren Hayesodista Jerusalemista minkälainen apu on nyt kiireisin ja välttämättömin.
Se jakaantuu kolmeen osaan:
- Välitön taloudellinen apu: 2 500 euron ensituki panttivangin paluun yhteydessä, joka kattaa osan alkuvaiheen hoidosta ja kuntoutuksesta.
- Hoito ja kuntoutus: Lääketieteellistä ja psykologista apua sekä fyysiseen että henkiseen toipumiseen. Pahoinpitelyistä ja muista kidutuksista aiheutuneiden vammojen lisäksi yksi suurimmista ongelmista, on kahden vuoden aliravitsemuksen vaikutukset.
- Tuki perheille ja läheisille: Psykologista tukea vanhemmille, sisaruksille ja isovanhemmille sekä jatkuvaa apua surun ja menetyksen keskellä.
Jos Patmos-ystävinä saisimme tällä keräyksellä kokoon 25 000 EUROA se toisi apua kymmenelle nyt vapautetulle kahdestakymmenestä panttivangista ja heidän läheisilleen.
Jonkun kohdalla se voi merkitä 50 EUROA, toisen kohdalla 250 EUROA ja ehkä jollekin 2500 EUROA. Kullekin varojensa mukaan.
Ajattele minkälainen rohkaisun viesti se on vapautetuille, että heitä muistetaan kaukaa Suomesta.
Niin kuin suomalaisina Israelin ystävinä olemme eläneet nämä kaksi painajaismaista vuotta Israelin kärsivien lasten rinnalla, saamme tällä lahjalla osallistua myös heidän vapautuksensa riemuun.
Niin kuin profeetta Jesaja kirjoittaa:
”Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” (Jes. 35:10)
Mihin sinun sydämesi sinua kehoittaa, toimi sen mukaan.
Autetaan heitä yhdessä.
Vielä tämän kerran.
Nyt.
