Saako Tincan ihme jatkoa?
Saimme vierailla neljän hengen tiiminä viime viikolla Romaniassa Patmoksen kummikohteessa pohjois-Romaniassa Oradeassa; toinen kohteemme on kaakkois-Romaniassa Medgidiassa.
Patmoskummit ihmeidentekijöinä
Oradean kaupungissa sijaitseva Tincan romanikylä on kokenut viime vuosikymmenien aikana ihmeen, joka on muuttanut toivottoman ja hyljeksityn romaniyhteisön elämän lähes totaalisesti. Syy tähän ihmeeseen on kristillinen ProRoma-koulu, jonka perustamisessa ja ylläpidossa Patmos ja Patmoskummit ovat avainasemassa.
Koulu on saanut valtiolta hiljattain neljän vuoden määräaikaisen toimiluvan, jolle toivotaan jatkoa. Sadat lapset käyvät ProRoma-koulua ja jo toistasataa lasta on jatkanut valtion yläasteelle, ja osa jo sitäkin pidemmälle. Koko kylä on muuttunut.
Romanilapsia on pidetty yleisesti Romaniassa lahjattomina ja heidän koulunkäyntiään lähes mahdottomuutena, eikä heidän kouluttamiseensa ole satsattu paljonkaan. Suurin osa vanhemmista on myös luku- ja kirjoitustaidottomia, lähes totaalisesti yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä.
Nyt Tincan lapset hyvine arvosanoineen ovat paikallisten kouluviranomaisten ihmetyksen aiheena ja työn johtajaa Nicu Galia kutsutaan kertomaan, kuinka kaikki tämä on saattanut onnistua. Tincan ihme jatkuu Patmoskummien avulla, ja yhä uudet lapset saavat mahdollisuuden muutokseen!
Saako Bataratin romanikylä kokea saman ihmeen?
Saimme vierailla myös Clujn kaupungissa kaatopaikka-alueella asuvan romaniyhteisön luona. Tässä kylässä asuu noin 1000 perhettä. He elävät kaatopaikka-alueen vieressä, osin kaatopaikalla, ja saavat toimeentulonsa lajittelemalla ja kaivamalla roskakuormia, joita 400 000 hengen kaupungista alueelle jatkuvalla syötöllä ajetaan.
Seurakunta oli aloittanut noin vuosi sitten evankeliointi- ja kokoustoiminnan Bataratissa, sekä lasten pienimuotoisen kerhon. Jo 25 ihmistä oli kastettu ja seurakunnan kokouksiin tulee viikottain paljon väkeä. Pastori Michael, jolla itsellään on monia terveydellisiä haasteita, asuu perheineen kylässä ja johtaa seurakuntaa.
Tämä Bataratin alue on annettu Nicu Galin johtaman People to People -järjestön huomaan. Vastuu kehittämisestä on valtava, haasteet suuria ja resurssit mitättömiä, kuten Nicu Gal tilannetta kuvaili. Voisimmeko me Patmoksena olla auttamassa Bataratin ihmettä alkuun?
Jotta koulua voidaan edes suunnitella, sille pitää saada rekisteröinti, joka maksaa 2000 euroa. Kylään tarvittaisiin myös vesi- ja sähkölinjat. Haasteita riittää, mutta kuten Nicu Gal sanoi: ”Jumala rakastaa näitä ihmisiä ja haluaa osoittaa rakkauttaan heille.”
Voisimmeko me Patmoksessa olla ihmeidentekijöitä, Jumalan käsivarsia, myös Bataratin romanilasten kohdalla?
LEENA METSÄMÄKI