Ihmeitä löyhkän keskellä

Siitä on tasan 30 vuotta, kun kohtasin alakouluikäisen Roman-pojan, jonka jalka oli pahasti ajettunut hänen astuttuaan ruosteiseen naulaan. ”Onko täällä lääkäriä”, kyselin ja minut ohjattiin pienellä jätekaupungin kujalla olevaan maalattiaiseen huoneeseen, jonka ainoana kalusteena oli katosta roikkuva lamppu ja raffi tutkimuspöytä. Kaikki instrumentit olivat pienessä laukussa. ”Tervetuloa, minä olen Samuel, miten voin auttaa?”, ystävällinen nuori lääkäri otti meidät vastaan.

Lääkäri Samuel tutki pojan ja totesi, että pahasti ajettunut jalka pitää operoida, muutoin se menetetään. Kesti aikansa ennen kuin lankapuhelimella toisaalta Kairosta hälytetty Samuelin anestesialääkäri-ystävä pääsi tulemaan apuun. Siinä alkeellisessa huoneessa lääkärit sitten operoivat Romanin jalan. Seuratessani toimenpidettä, rukoilin koko ajan, että Jumala auttaa ja lapsen jalka säästyy.

Tuosta tapahtumasta lähti liikkeelle ihmeiden ketju, jonka seurauksena Mokattamin slummin asukkaille rakennettiin St. Simon Patmossairaala ja koulukeskus. Projektiin saatiin UM:n tukea ja vuonna 1994 silloinen kehitysyhteistyöministeri Toimi Kankaanniemi, koptien johtajana toiminut Pope Shenouda ja Suomen Egyptin suurlähettiläänä toiminut Garth Castren avasivat sairaalan juhlallisesti.

Tuhansia lapsia on hoidettu sairaalassamme. Tuhannet lapset ovat kulkeneet koulumme kautta.

”Jos minulla ei olisi rakkautta näitä ihmisiä kohtaan, miten voisin olla täällä? Olen yksi heistä. Olen zabbaleeni, jätteidenkerääjä”, sanoo nyt 77-vuotias isä Simon Ibrahim, joka nuorena kirjapainotyöntekijänä tuli katsomaan, miten hänen kerrostalokotinsa pihamaalta talousjätteitä hakemassa ollut aasia ohjastava mies eli perheineen. Silloin Simon Ibrahim ei ollut vielä pappi eikä lainkaan tiennyt, millainen elämänmuutos häntä odottaisi. Köyhät perheet veivät hänen sydämensä, pyysivät häntä papikseen. Yhdessä vaimonsa, Soadin kanssa, hän muutti Mokattamiin. Synodin erikoiskoulutuksen kautta kirjapainotyöntekijästä tuli koptiortodoksipappi, isä Simon.

”Meillä ei ollut sähköjä, ei vettä, ei mitään. Ei kirkkoakaan. Vain peltihökkeleitä, aaseja, roskaa kaikkialla, likaisia lapsia, lukutaidottomia aikuisia, ja paljon sairaita ihmisiä”, muistelee yli neljän vuosikymmenen takaista aikaa Mrs. Soad, Mama Soad, kuten hänet Mokattamissa tunnetaan. Simonille ja Soadille syntyi kaksi lasta, Albert-poika ja Mary-tytär. Ja täällä, jätekaupungissa, kirkon yläkerrassa Simon ja Soad asuvat vieläkin.

Ja Mary oli syy siihen, että Samuel, nuori lääkäri – jolle isä oli jättämässä omaa yksityisvastaanottoaan perinnöksi, hyvin maksavine asiakaskuntineen, päättikin tulla lääkäriksi Mokattamiin. Samuel sai Maryn, papin tyttären ja koko jätteidenkerääjien ”valtakunnan”, mutta sairaalaa hänellä ei ollut, vain tuo alkeellinen vastaanotto. Yksityisvastaanottoa Kairon hyvin toimeentulevassa kaupunginosassa pitävä isä katkaisi joksikin aikaa välit poikaansa, kun ei lainkaan ymmärtänyt, miksi lupaavan uran aloittanut lääkäri lähtisi paikkaan, jota ei löytynyt edes kartalta. Ei sitä ollut virallisesti olemassakaan. Perheillä ei ollut syntymätodistuksia, ei ainakaan naisilla.

Zabbaleenien elämä on rankkaa. Raskasta työtä aamusta iltaan ja toimeentulo on niukkaa.

Kairossa kertyy jätettä noin 20 tonnia päivittäin eikä miljoonakaupungilla ole vieläkään toimivaa jätteidenkäsittelylaitosta. Zabbaleenit hoitavat kaupungin jätteidenkeräyksen ja -kierrätyksen. Mokattamin slummissa asuu noin 60 000 ihmistä, uskonnoltaan koptiortodokseja. Sikainfluenssan riehuessa noin 10 vuotta sitten, zabbaleenien kasvattamat siat määrättiin lopetettaviksi. Siat olivat tulolähde köyhille perheille. Jätteidenkerääminen on muuttunut, aasivankkureiden tilalle ovat tulleet autot. Mutta, kaikkein köyhimmät hakevat vieläkin aasivankkureilla jätekuormia eri puolilta Kairoa Mokattamiin. Toisilla on pick-upit, lava-autot, jotka he ovat ostaneet käytettyinä ja ottaneet lainaa. Liikkeelle lähdetään ennen auringonnousua tai varhain joka tapauksessa. Päivällä palataan suurten jätesäkkien kanssa takaisin Mokattamiin, kuormat kipataan rakennusten pohjakerrokseen ja siitä alkaa naisten työ. He istuvat tunteja jätekasoissa lajitellen jätteet: pahvit, metallit, muovit ja muut jätteet eri kasoihin. Myös lapset ovat aina olleet tärkeä osa perheen työvoimaa ja sen myötä väestön lukutaidottomuus on pysynyt korkealla. Lapsikuolleisuus oli myös suuri, onnettomuuksien ja tulehdussairauksien ja myrkytysten tähden. Äidit synnyttivät jätteiden keskellä. Jätteiden kierrätys on viime vuosien aikana kehittynyt ja tarkoin lajitellut jätteet myydään eteenpäin, kirkkaat muovipullot lähetetään laivalla jopa Kiinaan asti uudelleen käsiteltäviksi.

Sairaala ja koulu muuttivat elämän jätekaupungissa.

Patmoksen kummiohjelman lähtökohtana oli heti alussa, että lapset pitää saada pois raskaasta jätteidenkeräämistyöstä kouluun opiskelemaan. Asennemuutos kesti kauan, mutta nyt lapset käyvät koulua valtion kouluissa. Patmoksen koulukeskuksessa toimii päiväkoti ja lastentarha, kuuromykkien koulu, lukutaito-opetusta ja käsityökursseja tytöille. Vieläkin tosin tapaa perheitä, joissa vanhemmat eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa, eikä heidän mielestään heidän lastensakaan tarvitse osata. Riittää, kun osaa erottaa jätteistä muovit, metallit ja muut roskat. Koulukeskuksessamme tapasin ryhmän nuoria naisia, jotka olivat oppimassa ruuanlaittoa. Kun kokkaustunnit ovat ohi, alkaa toinen jakso kurssia, lukutaito-opetus. Toivoa paremmasta on luvassa kaikille, jotka vain tahtovat oppia.

Sairaalamme myötä köyhien perheiden muuttunut: äidit synnyttävät sairaalassamme ja lapsikuolleisuus on merkittävästi vähentynyt. Mokattamissa syntyy keskimäärin 10-12 lasta joka kuukausi. Lastenlääkärin toimesta heidän terveyttään seurataan ja heitä hoidetaan. Alussa mainittu lääkäri Samuel, joka on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, on nyt sairaalan johtaja.

Kahdessa vuodessa Egyptin väkiluku lisääntyy Suomen asukasmäärän verran.

Mokattamin väestönkasvu ei vedä vertoja koko maan tilastolle. Yli satamiljoonaisessa Egyptissä syntyy lapsi joka viidestoista sekunti. Minuutissa siis neljä ja vuodessa 2,5 miljoonaa uutta egyptiläistä. Kahdessa vuodessa väestö kasvaa Suomen koko väkiluvun verran. Pääkaupungin Kairon väkiluku on jo 20 miljoonaa ja joka päivä Niilin suistoalueilta tulee neljä miljoonaa ihmistä Kairoon työhön.

Muslimienemmistöisessä Egyptissä koptit ovat n. 20 miljoonainen vainottu vähemmistö. Heidän tarkkaa määräänsä ei tiedetä. Nykyinen presidentti Al-Sisi on ollut suopea kopteja kohtaan. Muslimiveljeskunta on kielletty, mutta siitäkin huolimatta hyökkäyksiä on melko säännöllisesti, myös Kairossa. Joitakin aikoja sitten koptiortodoksi pappi surmattiin kirkkoonsa. Viikkoja sitten itsemurhapommittaja ei onnistunut pommivyön laukaisussa ja surmasi vain itsensä, mutta kristityt, joita vastaan hän hyökkäsi, säästyivät hengissä.

Pyhän Simonin Patmossairaala kurottaa ylöspäin.

Mokattamissa ei ole enää maata, jolle rakentaa. Täällä sanotaankin, että Mokattam kasvaa ylöspäin ja kurottaa taivasta kohden. Kolmisen vuotta täällä on rakennettu sairaalan laajennusosaa, johon tulee 40 vuodepaikkaa, kolme leikkaussalia ja keskosten teho-osasto uusine laitteineen. Lahjoittajana Kuwaitissa elävä egyptiläinen farmasia-alan yrittäjä, harras koptikristitty.

Tällä hetkellä uusille sairaaloille ei anneta toimilupia, mutta laajennuksille kylläkin. Pyhän Simonin Patmossairaalan laajennusosa on alkuperäistä sairaalaa suurempi ja monipuolisempi, mutta edelleen alkuperäiseen sairaalaamme jäävät lääkäreiden vastaanotot, röntgen, laboratorio ja fysioterapia sekä hammaslääkärin vastaanotto.

Patmoksen Egyptinavun kummiohjelman kautta jatkamme köyhien perheiden tukemista, alle 7-vuotiaiden lasten ruokintaohjelmaa, kuuromykkien koulua, pienten lasten päiväkoti- ja lastentarhan toimintaa sekä lukutaito-ohjelmaa. Lue lisää kummiohjelmasta ja liity.

”Jumala on käyttänyt Patmosta kylvämisessä ja suuren puun kasvattamisessa. Me näemme hedelmät lasten terveytenä ja suurenmoisena apuna Mokattamin yhteisölle. Shukran giddan, kiitos paljon, ettette jätä meitä vaan olette kanssamme jatkossakin”, kiittävät isä Simon Ibrahim ja Mama Soad. ”Mutta, tämä puu tarvitsee vieläkin kastelua”, lisää tri Samuel ja toivoo, että Suomesta löytyisi vielä patmosystäviä, nuorempiakin kummeja, jotka tulisivat tukemaan kummiohjelman kautta Mokattamia.

Omasta puolestani kiitän jokaista kummia ja esirukoilijaa lasten auttamisesta. Roman, joka oli ensimmäinen autettavamme, on nyt nelilapsisen perheen isä ja huoltaja. Miten olisi käynytkään, ellei Jumala hyvyydessään olisi järjestänyt tuota tapaamista kolme vuosikymmentä sitten. Taivaallisen Isän siunauksensa varassa Mokattam uskoo vieläkin parempaan tulevaisuuteen. Meitäkin tarvitaan vielä köyhien perheiden lasten elämässä täällä slummissa, joka on likainen ja haisee, mutta kauneimpana tuoksuna täällä tuntee Kristuksen rakkauden tuoksun, Hänen, joka kulkee kaduilla ja kujilla ja vieläkin armahtaa kurjia.

PIRKKO SÄILÄ