Patmos-blogi

Jani Salokangas: Israel kansainvälisen rikostuomioistuimen hampaissa

Vieraskynä Patmosblogi julkaisee vierailevien kirjoittajien mielenkiintoisia tekstejä Vieraskynä -palstan nimikkeellä. Kaikki kirjoittajat vastaavat itse tekstinsä sisällöstä.
Julkaistu:

Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) teki keskiviikkona 3.maaliskuuta  päätöksen, joka antaa sille valtuudet tutkia Israelin toimia Gazassa, Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa. Alueilla väitetään tapahtuneeksi sotarikoksia, jotka koskevat vuoden 2014 Gazan sotaa, vuoden 2018 Gazan rajakriisiä, Israelin siirtokuntia sekä Hamasin ohjusiskuja.

ICC:n tarkoitus on toimia viimeisenä keinona, kun maiden oma oikeusjärjestelmä ei pysty tai halua tutkia sotarikoksia ja asettaa tekijöitä syytteeseen. Kansainvälinen rikostuomioistuin ei tuomitse valtioita, vaan rikokseen syyllistyneitä kansalaisia.

Suuri kansainvälinen organisaatio

Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin heinäkuussa 1998. Perustamiskonferenssin 160 osallistujavaltiota laativat ensimmäisen yhteisen sopimuksen, jota kutsutaan Rooman perussäännöksi. Vuonna 2002 Yli 120 maata ratifioi Rooman perussäännön ja ovat tämänhetkisiä sopimusvaltioita. Näiden valtioiden piirissä ICC:llä on juridinen toimivalta.

Kansainvälisellä rikostuomioistuimella on 18 tuomaria, jotka valitaan sopimusvaltioiden yleiskokouksessa. Heillä on yhdeksän vuoden toimintakausi, jota ei uusita. Tähän mennessä tuomioistuimessa on käsitelty 30 rikostapausta, ja joissakin tapauksissa epäiltyjä on ollut enemmän kuin yksi. Tuomarit ovat antaneet 9 langettavaa tuomiota ja 4 vapautusta.

ICC:n palveluksessa on yli 900 työntekijää, jotka ovat noin 100 eri valtion kansalaisia. Organisaation budjetti vuonna 2020 oli 172 miljoonaa euroa. Voidaan siis puhua suuresta kansainvälisestä toimielimestä.

Useat merkittävät sopimusvaltiot eivät kuitenkaan ratifioineet Rooman perussääntöä, kuten USA, Venäjä, Kiina ja Israel. Myös Irak, Turkki, Indonesia, Saudi-Arabia, Pakistan, Vietnam, Libya, Etiopia ja Malesia puuttuvat rikostuomioistuimen riveistä.

Kenellä on toimiva oikeusjärjestelmä?

Tarkastellessa ICC:n omia lainalaisuuksia ja toimivaltuuksia herää suuria kysymyksiä. Kansainvälinen rikostuomioistuin voi kohdistaa tutkintaa vain ICC:n jäsenvaltioihin – vain ne siis kuuluvat sen valtuuksien piiriin. Israel ei ole jäsenvaltio eikä Palestiina valtio. Palestiina ei siis täytä tarvittavia ennakkoehtoja tuomioistuimen laillisen toimivallan käyttämiselle, eikä se voi tehdä valituksia tuomioistuimelle.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen omissa säännöissä todetaan, että ICC ei korvaa kansallisia rikosoikeusjärjestelmiä vaan täydentää niitä. Kysymys siis kuuluu: kumpi oikeusjärjestelmä tarvitsee lisää oikeudellista apua syyllisten syytteeseen asettamiseksi, Israel vai Palestiina? Kummalla on vankempi syytteeseen asettamisen historia ihmisoikeuksien loukkauksia vastaan?

Demokraattisella Israelin valtiolla ja armeijalla on selkeitä laillisia mekanismeja, joilla tutkia joukkojensa väärinkäytöksiä ja ylilyöntejä. Israel on osoittanut sen käytännössä tuomitsemalla vankilaan useita sotilaitaan erilaisista väärinkäytöksistä. Israelin oikeusministeri Avichai Mandelblitin mukaan maa on sitoutunut kansainvälisen oikeuden perusperiaatteisiin ja pystyy tutkimaan väitettyjä rikoksia itsenäisesti. Kansainvälisellä rikostuomioistuimella ei siis ole syytä osallistua valtion omistuksessa oleviin asioihin.

Voidaan kysyä, mitä toimivia oikeusjärjestelmän keinoja on PLO:lla tai Hamasilla? Milloin he viimeksi tuomitsivat jonkun rikoksesta Israelia vastaan? Onko heillä todellisuudessa edes oikeusjärjestelmää, joka tutkii terroristeja? Entä kuka on vastuussa tuhansien ohjusten ampumisesta Israelin siviilien ja turistien ylle, itsemurhapommittajista tai terroristisen teon suunnitteluista?

Sääntöjen venyttämistä

Päätös sallia Israelin tutkinta ja mahdollinen syytteeseenpano on siten räikeää ICC:n omien sääntöjen venyttämistä ja menettelyjen uudelleen tulkitsemista. ICC ei ole syytöksellään auttamassa Israelin oikeudellista prosessia, vaan yrittämässä ajaa sen yli. Kyse on politisoinnista ja siitä, että kansainvälistä lakia tulkitaan ohi kansallisen, demokraattisen lainsäädännön.

Kansainvälinen laki perustuu valtioiden omiin lakeihin ja juridisiin menettelytapoihin, jotka yhdessä toisten valtioiden kanssa sovitaan sopimuksia ja yhdistyneitä oikeusperiaatteita varten. Valtion oikeus on hallinnoida juridisesti maa-aluetta, rajoja, vastuita ja velvollisuuksia, sekä laatia viitekehys kansalle sekä toimintatavoille.

ICC haluaa ulkopuolisena toimijana vaikuttaa itsenäisen valtion toimintaan ja johtoon ilman sille määrättyä laillista toimivaltaa. Tilanne olisi sama, jos EU:n rikostuomioistuin päättäisi puuttua Pakistanin toimintaan Kashmirin alueella. Lailliset toimivaltuudet eivät ulotu siihen saakka.

Syyttäjän hatarat perusteet

Syyttäjän esittämän mahdollisen tuomion oikeudelliset perusteet ovat erittäin ongelmallisia. Tuomioistuin esimerkiksi perusti toimivaltansa Länsirannan ja Gazan suhteen suurelta osin YK:n yleiskokouksen ja muiden ei-oikeudellisten elinten näkemyksiin. Kyse oli siis politisoinnista.

Sen lisäksi, että YK: n päätöslauselmilla ei ole sitovaa tai ensisijaista valtaa, ne eivät edes ole yleiskokouksen näkemyksiä. YK:n päätöslauselmissa sekä turvallisuusneuvoston lausunnoissa viitataan Palestiinaan valtiona, mikä ilmaisee YK:n kannan. Sanamuoto paljastaa sen, miten päättäväisesti tavoitteita on asetettu tulevaisuuden varalle.

Tavoitteena valtion uudelleen määritteleminen

Ajatus siitä, että valtion määritelmä voisi olla erilainen Rooman perussäännössä kuin millään muulla kansainvälisen oikeuden alueella, on varsin mielenkiintoinen. Kun tutkimme Rooman perussäännön laatijoiden motiiveja, ei löydy todisteita siitä, että he olisivat aikoneet antaa termille valtio jonkinlaisen uuden merkityksen kansainvälistä oikeutta varten.

Se, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä pyysi arvioimaan valtiollisuutta uusien kriteerien valossa, on itsessään todiste siitä, että keskustelun toinen ”valtio” – Palestiina – ei täytä valtiolle määriteltyä kehystä ja suvereniteettiä. Jos se täyttäisi kansainvälisen oikeuden määritelmän, tällaisille uusille tulkinnoille ja kriteereille ei olisi tarvetta.

Politiikan uusi tuleminen oikeussalissa

Kyseessä näyttääkin olevan poliittinen ajojahti. Palestiinalaiset yrittävät vetää Kansainvälisen rikostuomioistuimen keskelle Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia. Vääristyneen politiikan avulla yritetään saavuttaa juridista toimivaltaa omien agendojen edistämiseksi. Tämä ole uusi temppu kansainvälisen lain pelikentällä.

Israel ilmaisi jo ICC:n perustamisvuosina syvän huolensa, samoin kuin monet muutkin valtiot, tuomioistuimen altistumisesta poliittiselle ohjaukselle. Kyseinen toiminta johtaisi toimielimen harhautumaan sen alkuperäisestä missiosta. Kyseinen ongelmallisuus oli yksi painava syy siihen, miksi Israel ei ratifioinut Rooman perussopimusta. Nyt huoli on osoittautunut aiheelliseksi.

Palestiinan johtajat yrittävät käyttää ICC:n auktoriteettia uskottavuuden saavuttamiseksi Palestiinan valtion synnyttämisessä. He eivät ole neuvotelleet Israelin kanssa ja mitätöivät avoimesti Oslon sopimuksia.

Soraääniä oikeussalissa

Monet valtiot ovat ilmaisseet huolensa ICC:n nykyisestä toiminnasta. Saksan ulkoministeri Heiko Maasin mukaan tuomioistuimella ei ole toimivaltaa, koska kansainvälisessä oikeudessa ei vaadita Palestiinan valtiollisuutta.

Kanadan ulkoministeriö totesi, että Palestiina ei ole valtio, joten siihen ei sovelleta kansainvälisiä yleissopimuksia – ei myöskään Rooman sopimusta, jonka perustalle Kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin.

Samoin kuin Israel, myöskään Unkarin ulkoasiain- ja kauppaministeri Péter Szijjártó ei ole samaa mieltä ICC päätöksen kanssa. Szijjártó toteaa, että Unkari ilmoitti jo oikeudellisen menettelyn aikana kantansa, jonka mukaan Palestiinalla ei ole rikosoikeudellista toimivaltaa suhteessa Israelin kansalaisiin.

Israelissa ollaan tyytymättömiä

Israelia vastaan kohdistuva epäoikeudenmukainen kansainvälisen lainsäädännön akrobatianäytös kuumentaa tunteita Israelissa. Presidentti Reuven Rivlin kutsui päätöstä skandaaliseksi. Ulkoministeri Gabi Ashkenazi totesi, että päätös on Bensoudan poliittinen yritys asettaa merkkipaaluja ja prioriteetteja seuraajalleen.

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu kritisoi ankarasti Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän lausuntoa. Netanyahu sanoi näytöksen toteuttavan “antisemitismin ydintä”. Netanyahun mukaan Kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin estämään holokaustin kaltaisten julmuuksien toistuminen, mutta juutalaiseen valtioon kohdistuu jälleen vastaavaa vallankäyttöä. “Tuomioistuin sulkee silmänsä Iranilta, Syyrialta ja muilta diktatuureilta, jotka tekevät todellisia sotarikoksia vasemmalle ja oikealle”, pääministeri toteaa.

Suuri kysymys kansainväliselle yhteisölle on: voidaanko demokraattisen valtion itsepuolustus terroristeja vastaan määritellä sotarikokseksi? Olisiko sittenkin mahdollista, että 35 000 ohjuksen ampuminen Gazasta Israelin siviilejä kohti, aina vuodesta 2005 alkaen, on se todellinen sotarikos?

Kansainvälinen rikostuomioistuin osoittaa toiminnallaan, että Israel ei saa puolustautua Hamasin terroritunneleita, tuli-ilmapalloja, kranaatinheittimiä, rakettien ampumisista asutuille alueille tai terrorismia vastaan. Politiittinen ideologia ja antisemitistinen liike ovat muuttamassa kansainvälisiä normeja, lain tulkintaa sekä juridisia toimintavaltuuksia.

Silmissämme siintää vaarallinen kuva tulevaisuudesta.

Kirjoitus on alun perin julkaistu ICEJ:n Sana Jerusalemista -lehdessä 2/2021

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (3)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Rauno Mäkinen

    Jos saa kommentoida, että mistä edellä kerrottu puoluellisuus Israelia kohtaan mm. tässä tapauksessa johtuu, niin perimmäinen syy siihen kerrotaan mm. TV7:n Susanna Kokkosen “Tiimalasi”-ohjelmassa (Lähi-itä tänään 25.4. osa 2/2). Siinä asia tiivistetään näin: “Jokainen antikristillisessä hengessä elävä kansa (voinee lisätä myös Instituutio) tulee ehdottomasti vihaamaan Jumalan kansaa”.
    Samaa periaatetta ko. ohjelmassa sovelletaan myös kristittyihin kohdistuvaan vihaan. Siinä todetaankin, että viha kumpaisiakin em:ja kohtaan on kasvanut samanaikaisesti. Sen pitäisi olla ymmärrettävääkin, onhan ko. vihan perimmäinen “masinoijakin” sama.

  2. keijo

    Ps. 14:4

    Eivätkö he mitään käsitä, kaikki nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani eivätkä avuksensa huuda Herraa?

  3. juhani

    Siis julmuuksien estämistä varten perustettu elin antaakin julmuuksille taustatukea. Churchill taisi olla oikeassa sanoessaan, että tulevaisuuden fasistit sanovat itseään anti-fasisteiksi.

    Viime vuosina on moni muukin asia jesuiittamaisesti käännetty alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Esimerkiksi perustuslain on yleensä tarkoitus suojella kansalaisia vallan väärinkäytöltä. Suomen perustuslaki kuitenkin tuntuu nykyään pikemminkin velvoittavan kansan palvelemaan koko maailman sosiaalitoimistona. Jo vuosikymmenten ajan valtio on lahjoittanut vuosittain miljardeja ulkomaille vaikka budjetti on alijäämäinen ja velkaa jo toista sataa miljardia.