Patmos-blogi

Jolla on, sille annetaan – Monen ahdistuksen kautta osa 2

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen perustaja ja em. päätoimittaja (2023), sekä Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

”Jeesus sanoi: Teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. Jolla on, sille annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin. Mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on” (Matt. 13:11-12). Rakas lukija: suo itsellesi aikaa päästä perille siitä, mitä Herra Jeesus Kristus todella tarkoittaa kuulutuksellaan. 

MIETISKELE seuraavaa:

Pyhän Raamatun kielenkäytössä salaisuus ei viittaa johonkin ihmisistä hurskaimmallekin täysin käsittämättömäksi jääväksi, Jumalan itseensä ikuisiksi ajoiksi kätkemästä totuudesta.

Arvostetussa Matthew Henryn kommentaarissa todetaan:

”Tässä sanankohdassa salaisuuksilla viitataan sellaiseen, mitä Jumala kyllä ilmoittaa, kunhan ilmoituksen vastaanottajat ovat tilassa ja tilanteessa, jossa heidän on mahdollista käsitellä heille annettavaa… Fariseukset ja juutalaiset yleensäkään eivät valmistautuneet vastaanottamaan tätä Kristuksessa avattua uutta oppijärjestelmää pelastuksesta eivätkä tahtoneet uskoa siihen, josta syystä Jeesus käytti ilmaisua, joka tarkoitettiin pelkästään hänen apostoliensa ymmärrettäväksi. Heidän annettiin ymmärtää.”

Matthew Henry nostaa esiin totuuksia, jotka Jeesuksen tunnistamat ja tunnustamat uuden liiton opetuslapset saavat ymmärtää, mutta joita Jumalan omaisuuskansan massat eivät käsitä. Näitä totuuksia ovat odotetun Messiaan sovitusuhrikuolema, armonliiton ulottuminen pakanakansoihin, Israelin kansan sivuun asettaminen kuitenkaan sanomatta irti sille annettuja ikuisia liittoja jne.

KANNUSTAN lukijaani perehtymään Matteuksen evankeliumin 16. luvun jakeisiin 13-20.

Jeesus kysyy opetuslapsiltaan, kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan. ”Ihmisen Poika” on Jeesuksen messiaaninen arvonimi (Daniel 7:13).

Opetuslapset vastaavat:

”Jotkut Johannes Kastajan, toiset Elian, toiset taas Jeremian tai jonkun muun profeetoista”.

Sitten hän kysyi heiltä: ”Entä te? Kenen te sanotte minun olevan?”

Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita.

Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on päästetty taivaissa.”

Sitten hän kielsi opetuslapsia kertomasta kenellekään, että hän on Kristus. (MT 16:13-20)

Hyvänen aika: kielsi kertomasta kenellekään!

Eikö Kristuksen kirkon koko missio ole kertomista Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta siten ja niin, että maailma uskoisi?

MISSIO toteutuu todistaessamme Jeesuksesta.

Missio on menemistä kaikkeen maailmaan tekemään opetuslapsia.

Opetuslapsi on henkilö, joka haluaa oppia aiheesta, josta kuulee.

Pelastavassa merkityksessä opetuslapsi ei ole vielä uudestisyntynyt kristitty. 

Jokainen kristitty on elinikäinen opetuslapsi.

Mutta jokainen opetuslapsi ei ole kristitty.

Miten tullaan kristityksi? Eli: miten ns. luonnollisesta ihmisestä – joka on luonnostansa kadotuksen lapsi – tulee kristitty?

Ihminen ei voi ottaa pelastusta – hänen asemansa kadotettuna ei muutu, ellei sitä vaikuteta ja anneta hänelle – taivaasta.

Niinpä:

Usko tulee siis kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. (Room. 10:17).

Missiossa saarnataan Kristusta.

Ihmiset kuulevat saarnan.

Kaikilla on oikeus kuulla.

Vain Jumala voi antaa pelastavan uskon kadotetulle ihmiselle.

Ihminen ei ota mitään taivaasta: ihmisen kadotettu asema estää tämän. Jumalalle kunnia ja kiitos – ihmiselle annetaan!

Tällaisista tilanteista Paavali toteaa:

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen häntä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?

Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Jesaja sanookin: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?”

USKO TULEE SIIS KUULEMISESTA MUTTA KUULEMINEN KRISTUKSEN SANAN KAUTTA.  (Room. 10:14,16,17).

KERRATAANPA maailman tärkeimmästä asiasta:

Ihminen saa kuulla evankeliumin. Pyhän Hengen ohjauksessa Kristuksen kirkko valmistaa näitä tilanteita Jumalan rakkauden kohteina oleville ihmisille lähellä ja kaukana. Se on missiota.

Ihminen ei voi itse ”ottaa” evankeliumin ydintä – Kristusta – ellei sitä anneta hänelle.

Pyhä Henki tuo Isän Jumalan antaman pelastavan totuuden Jeesuksesta Kristuksesta ihmiseen ja avaa ihmisen ymmärryksen uskomaan. Syntinen ja kadotettu herätetään.

Pelastava usko on aina lahjauskoa.

Ihmiseen istutettua Jumalan Pojan uskoa.

Toinen saa uskon samassa Hengessä. (1 Kor. 12:9).

Tämä on totuus sekä pelastavasta uskosta että uskon karismasta.

”Lahjaa on kaikki mun omistamain, lahjaksi kaiken mä Herralta sain”, lauletaan Jumalan Siionissa.

Teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet. (Matt. 13:11a).

Usko tulee – Jumalan kiitos!

Ota vastaan, ota, ota!

Usko on Pyhässä Veressä maksettu pelastava lahja sinulle!

ENSIO LEHTOSEN – hengellisen isäni ja opettajani – saarnatuolin juurella opin syviä viisauksia menestyvän Jumalan valtakuntatyön olemuksesta ja ehdoista.

Olin saanut olla Ensio Lehtosen opissa jo useamman vuoden.

Tuli hetki ja päivä, jolloin Ensio pyysi minut kahdenkeskiseen keskusteluun Valkean Karitsan kappelissa Keravan Päivölässä.

Olen seurannut hyvin tarkasti työtäsi ja vaellustasi, poikani Leo. Olen entistä enemmän pyytänyt Hengen silmävoidetta nähdäkseni sinut niin kuin Jumala näkee ja näyttää sinut. On kysymys sinun paikastasi juuri tässä Jumalan valtakunnan työssä, jota Kuva ja Sana edustaa ja edistää.

Tuossa hetkessä ja tuossa tilanteessa kuulin ensimmäisen syvällisen hengellisen opetuksen uskosta, joka tulee.

Sain kuulla enemmänkin.

Ensio Lehtonen kulki niin sanotusti toisenkin virstan opettaessaan minua.

Hän selvitti uskon tulemista.

Hän jatkoi kuvaillen, miten Jumala sinetöi lahjauskolla kristittynsä hänelle aikojen alusta tarkoitetun pyhän elämäntarkoituksen löytämiseen, uskollisuuteen elämän mittaiselle kutsumukselle.

Lehtonen painotti raamatunsanaa, johon en aikaisemmin ollut osannut pistää tarpeellista arvoa.

Valkean Karitsan kappelissa minä sain ensimmäistä kertaa oivaltaa, miten uskoon, joka tulee, sisältyy luottamuksen lahja.

”Jumala lahjoittaa ensiksi uskon … ja kuin sisään rakennettuna tällaiseen uskoon, on luottamus siihen, mihin usko johdetaan ja asetetaan tarttumaan!”

Hengellinen isäni avasi Raamattunsa ja alkoi lukea:

Tällainen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan, ei niin, että kykenisimme itse mitään päättelemään, aivan kuin se olisi lähtöisin meistä itsestämme, vaan meidän kykymme on lähtöisin Jumalasta.

Hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen vaan Hengen. Kirjain tuottaa kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

Se, millä ennen oli kirkkautta, on nyt tämän ylivoimaisen kirkkauden rinnalla kirkkautta vailla. (2 Kor. 3: 4-6, 10).

Luotan teihin Herrassa, ettette tule ajattelemaan toisin. (Gal. 5:109.

Mehän olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme loppuun asti vahvoina siinä luottamuksessa, joka meillä alussa oli. (Hepr. 3:14).

Ensio Lehtonen viipyi pitkään Heprealaiskirjeen ”luottamus” ilmaisussa.

Hän varoitti yksipuolisesta uskon lahjan vastaan ottamisesta ja siinä elämisestä.

Kristitty vastaa uskon lahjaan luottamuksellansa. Ja miksi ei vastaisi, koska tarvittava luottamuskin tulee uskon lahjassa itsemme ulkopuolelta meihin. Näin suuri on pelastus!

Käytä mitä sinulla on saadaksesi mitä tarvitset!

Edellinen lause on Suomen herättäjäksi kutsutun Tommy Hicksin huudahdus.

Ensio Lehtonen vastasi Tommy Hicksin suurien kokoussarjojen toteutumisesta Suomen Lapista Hankoon. Lehtonen mielellänsä käytti ”tulisen Teksasilaisen” lausahduksia omissa puheissaan. Kuten keskustelussa mainitussa tilanteessa Valkoisen Karitsan kappelissa.

Sinulla on elämisen perustuksena lahjana saatu usko. Uskaltaudu luottamaan – se oikeus ja mahdollisuus on sinulle annettu, samalla kun sait lahjaksi uskon!

VUOSIKYMMENTEN takaa muistan pyhiä sanoja, joilla Ensio Lehtonen tarttui ja ohjasi elämääni – sanoja, joitten merkitys on kulkenut minulle perintönä annetussa patmostyössäni.

”Pyydä Pyhältä Hengeltä sitä erityistä armoitusta, että kun olet aikanansa tämän työn vastuullisena johtajana ja joudut valitsemaan lähimpiä tovereita evankeliumin työhön ja ennen kaikkea hallitseviin vastuuasemiin, asetat paikoille vain sellaisia kristittyjä, joilla on taivaasta annetun toimivan uskon parina myös taivaasta annettu uskon luottamus kutsuun ja vastuullisuuteen kutsuelämässään.”

En minä tuona hetkenä Valkean Karitsan kappelissa näitten minulle lausuttujen sanojen alla käsittänyt, miten velvoittavan ja painavan taakan ottaa kantaakseen kristitty, joka suostuu tuntemaan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen myös kristillisen työkutsumuksensa ja kaikkinaisen palvelun Herrana. Kas, taakkaa kun ei muodostu ainoastaan oman palveluelämänsä rakentamisesta – sitä ladotaan päälle myös jokaisella askelella tarvittavasta vastuullisuudesta lähimmistä.

Johtajani hyvin käsitti, ettei hänen siirtämäänsä vastuuta opita kantamaan yksien lauseitten evästyksessä. Satoja ja satoja tunteja täyttyi saamastani johtamisen opetuksesta – ensisijaisesti pitkillä automatkoilla niin koti-Suomessa kuin Euroopan maanteillä ja Israelissa – eikä kysymyksessä ollut vain jonkun instituutin johtamistaidon kurssituksen muistirunkojen edelleen toistaminen. Lehtosen kokemukset olivat polvitien ja vastakolhujen yliopiston koulutuksia – saatu jo alkaen ylioppilasajan tilanteissa Turun vapaaseurakunnassa, sitten helluntaiherätyksen korkeimmilla vastuu- ja johtopaikoilla, ja vihdoin luterilaisen herätyskristillisyyden avainristeyksissä esimerkiksi Kansan Raamattuseuraa perustettaessa.

Yhdestä ilmiöstä olen erityisen kiitollinen johtajalleni ja hengelliselle isälleni.

Ensio Lehtonen ei tietämäni mukaan koskaan kerännyt tuekseen tai esikuntiinsa niin sanottuja ”vaikuttavia henkilöitä” – vain näitten nimien tai asemiensa vuoksi.

Lehtonen edellytti, että rinnalle tuleva on sanan joka merkityksessä osallistuva työntekijä. 

Todistin, miten Lehtonen koki olevansa pakotettu luopumaan erään hämäläisen vaikuttajan rinnalle tulemisesta, koska itsessään monipuolinen ja taitava henkilö ei katsonut voivansa löytää aikaa varsinaiseen fyysiseen työpanokseen vastuuasemassa, johon hänet kutsuttiin ja johon itse suostui.

Sain todistaa keskusteluja, joita käytiin vaikkapa Kirkkonummen papin Samuli Alaspään ja teologian maisteri Helena Heikkisen kanssa aiheena Kuvan ja Saan työn hallintojäsenen todelliset tekemisen vastuut. Keskustelujen tulokset yhdessä rukoustyön kanssa johtivat hedelmälliseen työyhteyteen, joka mainittujen hallitushenkilöitten kohdalla jatkui Lehtosen taivaskutsunkin jälkeisenä aikana minun ollessani työn vetäjänä.

Kun sinä, Leo-poikani, Jumalan kutsusta minun jälkeeni vedät tätä työtä, niin huolehdithan siitä, että rinnallesi kutsuttavat hallinto- ja luottamushenkilöt ovat todellisia työn tekijöitä. Ei vain nimikirjoituksellaan työtä tukevia, vaan otsa hiessä työhön osallistuvia. Ei herroina hallitsevia vaikuttajia, vaan armosta kutsuttuja doulos-orjia, heille annetussa armossa valmiudessa tekemään ja kärsimään ja voittamaan. 

Kaksi vuotta ennen taivaskutsuansa Ensio Lehtonen kirjoitti uutuuskirjaansa minulle nimetyn omistuksen. Lopussa oli kaksi raamattuviitettä – liitän ne nyt tähän kohtaan blogiani.  Tässä ne ovat:

Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.  (2 Tim. 2:15).

”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”  (Matt. 9:37-38).

Jälkimmäinen raamatunkohta oli erityisesti työtoverikokouksissa Lehtosen suosituimpia tekstejä.  Hän korosti, ettei hengellinen työ koskaan saa olla herätysliikkeen tai kirkkokunnan tai vastaavan veljesyhteyden parhaaksi tapahtuvaa. ”Oikea Jumalan odottama työviritys saavutetaan vain käsittämällä, että olemme pelkkiä armosta palvelevia, kaikkea ansiota vailla olevia työntekijöitä.” Näitä sanoja Lehtonen käytti kirjoittaessaan erästä viimeisimmistä asiamieskirjeistänsä Neliapilalehtiensä levittäjille.

ENSIO LEHTOSEN elämänjuoksun loppumatkalla harvoin johtajani rukoili liittämättä rukouksensa loppusanoihin lainauksen heprealaiskirjeestä, tämän:

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili. (Hepr. 4:12-13).

Raamatussa vertauksia käytetään kahdessa merkityksessä. Niillä paljastetaan. Ja niillä peitetään. Jolle ei ole annettu ymmärtämistä, se jää vertausesiripun ulkopuolelle. Toisaalta: Jumala on nimenomaan rikas Antaja valitsemillensa.

Lue sarjan muut osat:

Osa 1. Kuka voittaa maailman

Osa 3. Ristiinnaulitun riemuvoitossa 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (3)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. lähettiläs

    Juutalaiset olivat niin rakastuneita Mooseksen lakiin, etteivät he halunneet uskoa Jeesuksen olevan Kristus, vaikka laki käskee uskomaan Kristukseen.

    Kristityt olivat niin ”rakastuneita” Jeesuksen armoon, etteivät he enää halunneet edes alkaa noudattaa Mooseksen lakia, vaikka UT:n mukaan Mooseksen lain noudattaminen on Jumalan rakastamista. Kristittyjen rakkaus ei siis ollut aitoa.

    Syntien anteeksisaaminen ja vanhurskaus edellyttää sekä uskoa Jeesukseen Kristukseen että lain käskyjen noudattamista. Ota näistä toinen pois, niin et ole vanhurskas etkä pyhä, vaikka olisit kuinka paljon huutanut herätyskokouksessa Jeesukselle ”Herra, Herra”, puhunut kielillä, profetoinut ja tehnyt ihmeitä Jeesuksen nimessä.

    Juutalaiset olivat paatuneita uskon puutteen takia ja kristittyjen paatumus johtui siitä, eivät he viitsi tehdä parannusta laittomuudesta. Tämän takia niin harva kristityistä pääsee perille Jumalan valtakuntaan, koska vain harva on ymmärtänyt sen salaisuuden, että evankeliumissa on vaatimus tehdä parannus laittomuudesta.

    ”Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia…
    Laista sinä opit tuntemaan hänen tahtonsa ja erottamaan sen, mikä on tärkeää.” (Room 2:13, 18)

    ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt 7:21-23)

    ”Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella…
    Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” (Jaak 2:24,26)

    ”Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Ilm 14:12)

  2. Raili Helena

    Eikö ole ihmeellistä ja ihanaa, että Jeesus itse lupaa rakentaa Seurakunnan. Pietarin ei tarvinnut sitä rakentaa! Eikö tässä ole lupaus meille yksittäisille Taivastien kulkijoille, että Jeesus on itse Arkkitehti ja Kapellimestari ja Rakennusmestari, kun jokainen saamiensa lahjojen mukaisesti toimii uskovien yhteydessä. Ei tarvi rakennella kuin hiekalle, tule hyvä kakku-hokujen kanssa. Tupu, Hupu, Lupu, Veljet Ponteva, Viiulu ja Huilu ja Veli Lupiini voivat tehdä jotakin mitä Sepe Susi ei saa hajoamaan. Autuas on se lapsi joka saa käsiinsä Taivaan todellisuuden. Isä Meidän rukous sisältää kaiken tarvittavan. Osaisimmepa luottaa toinen toiseemme ja olla se palapeli, joksi LUoja on meidät tarkoittanut kuvin, sanoin ja sävelin. Joulu on hyvä, Pääsiäisen ilosanoma vielä parempi. Ihmettelen joskus ihmisten jouluhössötystä. Jumalan valtakuntahan pitäisi olla iloa rauhaa ja lepoa Pyhässä Hengessä. Luoja rakentaa, täyttää tyhjän astian hyvyydellään runsaasti kukkuraisesti. siunausta jokaiselle Jeesuksen kalliissa nimessä

    • julkinen sana

      Paraisten kirkkoherra Backström eroaa virastaan, koska hänen mukaan kirkko ei noudata kirkkolakia. Katkelmia Seurakuntalainen-uutissivuston artikkelista 5.11.2021:

      ”Harry S. Backström irtisanoutuu kirkkoherran tehtävästä – ”En voi enää allekirjoittaa evankelis-luterilaisen uskonnollista kehitystä”

      Länsi-Turunmaan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra Harry S. Backtröm on ilmoittanut eroavansa kirkkoherran tehtävästä. Länsi-Turunmaan seurakunta toimii Varsinas-Suomessa Paraisten alueella ja kuuluu Porvoon hiippakuntaan.

      Evankelis-luterilaisen kirkon ja erityisesti Porvoon hiippakunnan teologinen ja uskonnollinen kehitys on Backströmin mukaan vaikuttanut vahvasti hänen eropäätökseensä.

      ”Kirkkolain ensimmäisessä luvussa* sanotaan, että Raamattu on ohjenuora kirkon pyhässä päätöksenteossa, mutta minun nähdäkseni näin ei ole enää”, Backström totea Yle Åbolandin jutussa.

      *) ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.” (Kirkkolain 1. luku 1.pykälä)”