Patmos-blogi

Jumala Suomen historiassa

Laura Seppi Laura Seppi kirjoittaa Porissa. Hän on eläkkeellä oleva kielen kääntäjä, jonka erikoisena kiinnostuksena ovat Raamatun kielet. Laura kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Ajoittain hänen tekstiensä päällisen puolen takana on vasta varsinainen viesti – kannattaa etsiä se esille.
Julkaistu:

Laitan tämän blogin paikalle, ei omaa tekstiäni vaan luvan saaneena edesmenneen lankoni Seppo Jäntin taannoisen itsenäisyyspäivän puheen ilman sen enempiä kommentteja:

Jumala Suomen historiassa

Suomen yleisessä historiassa ei juuri tapaa mainintaa Jumalasta aktiivisena vaikuttajana. Se on ymmärrettävää, koska Raamattu ilmoittaa Hänen olevan salattu Jumala. Hänet on uskossa tunnustettava hänen teoistaan. Ne konkretisoituvat tässä maailmassa, ja niille löytyy myös maallinen selitys, joten Jumala vaatii uskon asennetta.

Pyhäkoulussa saadun kuvan mukaan Jumala ohjaa yksilöiden ja kansakuntien elämää hellästi kuin paimen, joka nostaa eksyneen karitsan olalleen. Se on todellinen kuva.

Hänen pelastussuunnitelmansa täytyy kuitenkin toteutua, ja tarvittaessa kuva muuttuu. Hän panee ihmiset ja varsinkin kansat toimimaan tietämättäänkin tahtonsa mukaan. Se voi merkitä verta, hikeä ja kyyneleitä. Niin tapahtui Raamatun aikana ja niin nykyäänkin.

VT:ssa Jumala määräsi vuorollaan Egyptin, Assyrian, Babylonian ja Persian toteuttamaan Israelia koskevia päätöksiään, vaikka ne itse ajattelivat toteuttavansa omiaan.

Kiinnostavaa on myös nähdä, että VT:n ilmoitus loppui Malakiaan 400 vuotta ennen Jeesusta. Aika täyttyi vasta, kun Aleksanteri Suuri ja Rooma olivat toteuttaneet Jesajan ennustaman tie- ym. raivauksen sekä yhteiskunnan ja kielen yhtenäistämistyön, jotta alkuseurakunta saattoi sukupolven aikana saavuttaa kriittisen massan ja vakiinnuttaa evankeliumin aseman maailmassa. Roomaa voisi kuvailla sanoilla: ”Rooma Jumalan renki”.

Kun lähestymme tätä aihettamme uskon asenteella, johtopäätöksien tueksi ei juurikaan löydy historiallisia lähteitä. Ei Raamatussakaan mainita Suomea. Asioista voi sen vuoksi olla monta mieltä. Silti tiettyä todistusarvoa on sillä, että tuhannen vuoden aikana Suomea koskevat tapahtumat laajassa kuvassa vievät samaa yhtä samaa päämäärää kohti, vaikka ne yksittäin erillisinä katsottuina eivät siltä näytä.

Miten Suomesta tulee kansa

Puolan virkakauttaan lopettava suurlähettiläs Andrzej Potworowski antoi lähtöhaastattelun HS:n pääkirjoitussivulle vuonna 1995, ja totesi mm: ”Suomi on ollut äärimmäisen menestyksekäs viimeksi kuluneiden 200 vuoden aikana. Suomelle on onnistunut kaikki, kirjaimellisesti kaikki. …Vaikka tässä on paljon suomalaisten omaa ansiota, kaikki ei johdu sisusta ja muista kansallisista hyveistä.”

Vihjaus on paljon sanottu entisen ateistisen sosialistimaan hallinnon lähettiläältä. Sen takana lienee kuitenkin Puolan vielä voimakkaampi katolisuus. Suomi on lausuman jälkeenkin pysytellyt monien kansainvälisten vertailujen keulapaikoilla. Kansainvälisesti meillä menee hyvin. Kunniaa siitä on otettu ja annettu moneen suuntaan, mutta Jumala on jätetty aika vähälle.

Katsotaan miltä näyttää, kun Jumala tunnustetaan varsinaiseksi tekijäksi ja kiitoksen saajaksi historiamme vaiheissa:

Läntisen ja protestanttisen kulttuurin varmistaminen

Jumala näki tuhat vuotta sitten Suomen niemellä piskuisen joukon heimolaisiamme. Hän päätti tehdä siitä kansan. Jumala näki. Jumala päätti. Siinä on esityksen lähtöolettamus.

Suunnitelma myötäili Egyptistä saatua kokemusta. Egyptiin lähetettiin vajaa sata Jaakobin jälkeläistä, ja 400 vuoden kuluttua sieltä ilmestyi miljoonainen kansa. Nyt Ruotsin ja Venäjän suojaan pantiin muhimaan muutama kymmenentuhatta suomalaista, ja tuhat vuotta myöhemmin esiin tuli miljoonainen Suomen Tasavalta.

Ei Jumala keksinyt Suomen kohdalla pyörää uudelleen.

Kun Jumala Suomen päätöksensä jälkeen katsoi karttaa, tilanne oli selvä.  Tuon pienen joukon kaappaa ennen pitkää idästä päin Novgorodin ruhtinaskunta, ellei ryhdytä suojatoimiin.

Ruotsin hallitsijat pantiin laajentamaan valtaansa lahden yli ennen Novgorodia. Ruotsin suunnalta saimme identiteetin perustaksi läntisen kulttuurin ja luterilaisen uskon ja siihen pitkälti pohjautuvan yhteiskuntakäsityksen – parhaan pohjan yhteiskunnalle nykykäsityksen mukaan.

Ruotsin aikana kehittyivät kansallisen identiteetin perusteet. Jumala kuitenkin tiesi, että mitään pysyvästi hyvää ei kehity muuta kuin Hänen sanansa kautta, ja sen pysyvyys taas vaatii oman kansallisen kirjakielen. Se on kansallisen identiteetin tärkeimpiä perusteita. Siksi Hän antoi Mikael Agricolalle tehtäväksi perustaa Suomen kirjakieli. Ensimmäinen aapiskirja ilmestyi 1543, UT 1548. Kolme neljännestä silloin käyttöön otetuista 6000 sanasta on edelleen käytössä.

Tämän myötä kirkko opetti vähitellen kansan lukemaan, mikä on nykyäänkin harvinaista monissa vähemmistökansoissakin. Kinkereillä tutkittiin vuosittain jokaisen lukutaito. Seitsemän Veljeksenkin mielestä se oli pelottava päivä. Ehtoolliselle ja avioonkaan ei päässyt, elleivät nämä asiat olleet kunnossa. Lukuaineistosta esimerkkinä 1701 painettu ns. Vanha Virsikirja, joka sisälsi kodille melkoisen tietopaketin:

Kalenteri ja Ajantieto, Virsikirja, Evankeliumi ja epistolat, Suomenkielinen messu, Käsikirja, Lutherin Vähä katekismus, Athanasiuksen uskontunnustus, Kristuksen kärsimisen historia, Kertomus Jerusalemin hävityksestä ja Rukouskirja.

Näin kansalla oli mahdollisuudet oppia ja sisäistää jumalasuhde ja pelastuksen perusteet, mutta myös vahvistaa sivistyksensä perustaa.

Irti Ruotsista

Vaikka asiat menivät pääasiassa hyvin Ruotsin kanssa 600 vuotta, se ei edistänyt Suomen tulevaa itsenäisyyttä. Suomi oli hitsautunut emämaahan. Emme kokeneet olevamme kansa, eikä Ruotsissakaan meitä kuviteltu muuksi kuin erikieliseksi läänitykseksi, jota nykyisin voisi verrata vaikka kurdeihin. Suomalaisten isovelikompleksi ja ruotsalaisten ylemmyyden tunne kestivät viime aikoihin saakka. Emme olisi milloinkaan pystyneet normaalilla tavalla irtautumaan Ruotsin yhteydestä, eikä emämaa olisi sitä sallinut. Suomenkielinen voima ei olisi riittänyt. Olisimme nyt kuin Turkin kurdit tai Espanjan katalonialaiset.

Jumala kuitenkin tiesi 200 vuotta sitten, että 1900-luvulla alkaisi uusien itsenäisten kansakuntien synnyttäminen. Alkaisi Jeesuksen ennustama Israelin viikunapuun ja muiden puiden lehteen puhkeaminen. Siihen joukkoon Hän suunnitteli myös Suomen. Mutta siihen tarvittiin riittävä oma identiteetti ja tahto. Sellaista Hän ei nähnyt Suomeen olevan syntymässä. Sen syntyminen piti ulkoistaa. Venäjän tehtäväksi tuli toteuttaa kipeä irrotusoperaatio. Alkoi 1808-9 sota. Sen yksi virallinen syy oli tsaarin ja Napoleonin halu pakottaa Ruotsi Englannin kauppasaartoon, mutta Jumala käytti sitä Suomen suunnitelmansa työkaluna.

Ruotsista irtautumisen yhteydessä Jumala määräsi Suomen tulevan länsirajan Tornionjokeen. Se oli tuskallinen päätös kansalle ja armeijalle, mutta vastarinta ei auttanut. Sotilaallinen vastustus ei saanut olla liian voimakasta, jotta aselepoa ei syntynyt ennen Tornionjokea. Ei myöskään liian heikko, jotta Tornionjoki lopulta kelpasi venäläisille, sillä sodan päätavoitteen, Ruotsin pakottaminen kauppasaartoon, olisi vaatinut etenemistä Ruotsin ydinalueille.

Sodan kulku oli hämmästyttävä sekoitus Runebergin kertomaa urhoollisuutta ja käsittämättömiä antautumisia ja johdon sekoilua. Jumalaa ei taustalta näkynyt, mutta samaan suuntaan juontuvat tapahtumat ilmaisevat uskolle, kuka taustalla oli. Jumala antoi armeijalle periaatteessa hyvän strategian: Ensin pääarmeija perääntyisi ja vetäisi vihollisen kauas länteen vaikeiden huoltoyhteyksien päähän. Välille vihollisen selustaan jätetään Svartholman linnoitus 700 miehineen ja erikoisesti Viaporin vahva linnoitus – ”Pohjolan Gibraltar”- 7000 tuhansine miehineen. Sitten Ahvenanmaan kautta hyökättäisiin 3000 miehellä ja Vaasaan Uumajasta 1500 miehellä. Talonpojat nostettaisiin sissiarmeijaksi ja sitten saarrettaisiin ryssät mottiin.

Niin lähdettiin talvella 1808 kilometrien pituisena letkana perääntymään myöhemmin paksujen kinosten tukkimaa uraa pitkin kohti länttä ja pohjoista.

Perääntymisestä ei sitten tullutkaan loppua. Jumala puuttui taas peliin, koska perääntymisen piti jatkua. Hän sekoitti hyvältä näyttävät suunnitelmat, ja kaikki meni poskelleen. Linnoitukset antautuivat häpeällisesti lähes ilman taistelua, kun venäläiset syöttivät niille harhauttavaa tietoa. Meren ylittävät iskutkin torjuttiin, kun venäläiset saivat niistä etukäteen vihiä.

Niin huonosti vaatetettu ja varustettu pääjoukko kituutti ankarassa pakkasessa sairaitaan raahaten ja kaikkea mahdollista päälleen ja jalkoihinsa haalien kohti Oulua ja Tornionjokea. Löytyi urhoollisia vaiheita, mutta myös kyvyttömyyttä. Hyvä strategia olikin lopulta hyvä vain Jumalan suunnitelmille. Näin näennäisesti vahva puolustus saatiin helpommin työnnettyä tulevalle rajalle, Tornionjoelle. Siitä saamme nyt nauttia, kun menemme Länsi-Lappiin hiihtelemään.

Sodan kulun tarkka säätely oli tärkeä tulevalle Suomen Tasavallalle. Nimittäin Jumala seurasi katseellaan tapahtumia ja halusi kartalle Suomi-neidon ainutlaatuisen kuvan, joka rukoukseen kohotetuin käsin muistaa auttajaansa. Tavoitteensa Hän myös toteutti.

Kansakunnaksi Venäjän alaisuudessa

Venäjän alaisuudessa meille olisi pitänyt käydä huonosti kuten monille sen valloittamille alueille, mikä Puolan suurlähettiläälläkin ehkä oli mielessä.  Jumala käänsi kuitenkin tsaarin mielen meille suotuisaksi. Samoin Hän käänsi muinoin esimerkiksi Persian kuninkaan Kyyroksen suopeaksi Israelille.

Usein moititusta Tsaarin ajasta toteaa venäläinen kirjailija Aleksandr Tsudakov kirjassaan ”Talvisodan kahdet kasvot”, että Suomi oli koko 1800-luvun kohtalon lemmikki ja tsaarin hovin suosikki.

Saimme harjoitella itsenäiselle kansalle tarpeellisia taitoja. Suomelle annettiin Porvoon valtiopäivillä lupaus ”maan erityisen perustuslain pyhästä säilyttämisestä”.  Maahan perustettiin nelisäätyiset valtiopäivät, joilla oli oikeus vahvistaa lait ennen niiden voimaantuloa. Maalla oli oma talousjärjestelmä ja oikeuslaitos, oma raha, oma tulli ja pääosin oma sotaväki. Myöskään luterilaista kirkkoa ei saanut loukata, mikä vielä vahvistettiin vuoden 1869 lailla, joka turvasi ylimmän päätösvallan kirkolliskokoukselle, erossa valtion ja ortodoksikirkon paineesta.

Suomi saikin autonomiana harjoittaa lähes itsenäisen kansakunnan asemaa. Siltä puuttui käytännössä vain oma ulkopolitiikka ja itsenäinen armeija. Tilanne oli jo niin itsenäisyyteen valmis, että tasavaltaan siirryttäessä tarvittiin vain pieniä muutoksia oleviin oloihin, ja käytännössä kaikki jatkui lähes huomaamatta ennallaan. Suurimmat muutokset olivat oman ulkopolitiikan perustaminen ja armeijan ylijohdon siirtyminen valtiojohdolle.

Tällaisten itsenäisyyden kasvuolojen merkitys korostuu, kun nykyään näemme kuinka vaikeaa nuorten kansojen on siirtyä nopeasti toimivaan kansalaisjärjestelmään.

Suomen ja Venäjän valtava kokoero teki Suomesta riittävän vähäisen, jotta sen kansallisen identiteetin muodostuminen ei herättänyt haitallista huomiota, ja toisaalta suurvallan rajat suojelivat kehittymässä olevaa kansakuntaa.

Aivan kuten israelilaiset lähetettiin kasvamaan kansaksi Egyptissä, koska Kanaanin maassa siihen ei olisi ollut elintilaa. Alkuperäiset asukkaat olisivat pian torpanneet näkemänsä uhkan.

Suomi vieroitushoidossa

Maapallon lähestyessä 1900-lukua Jumala tiesi sen joutuvan myrskyyn ja kansakuntien uusjakoon. Suomalaisten tilanne ei näyttänyt lupaavalta. Lempeiden olojen siunaukset olivat nyt tulossa esteeksi. Suomalaiset olivat liiaksi sopeutuneet mukavaan tilanteeseen. Hetken koittaessa sellaisella pehmoväellä ei olisi riittävää tahtoa selvitä koetuksista.

Jumala teki seuraavan siirron:  Suomalaisille tarjottiin kitkerä vieroitushoito itsenäisyyden tahdon vahvistamiseksi. Hän käänsi asenteet Pietarissa kielteisiksi, ja kansalliset oikeudet joutuivat kriisiin. Sorron ja laittomuuden nostattama viha synnytti uhrauksiin valmiin itsenäisyystahdon.

Myös israelilaiset kypsytettiin aikanaan faaraon sorron avulla lähtemään Egyptistä erämaahan. Psalmin mukaan Jumala itse muutti asenteet Faaraon hovissa. Sorto aiheutti Aleksandr Tsudakovin mukaan myös hetkellistä sympatiaa Suomea kohtaan Leninissä ja tulevan vallankumouksen avainhenkilöissä, millä oli itsenäisyyden koittaessa oma merkityksensä. Ehkä sekin osaltaan vaikutti siihen, että maassa oleva venäläinen sotaväki luopui yllättävän helposti asemistaan.

Itsenäisyyden säilyttämisen ihme

Puhutaan sotiemme ihmeestä. Kaksi kertaa murtumassa olevat rintamat pelasti rauha.

Eversti Wolf Halsti toteaa kirjassaan ”Talvisodan Päiväkirja” tehneensä mm. seuraavan merkinnän päiväkirjaan maaliskuun alussa 1940:  ” Eräs kanta-aliupseerimme on joulukuussa lausunut merkillisen ennustuksen, joka on tunnettu koko yhtymässämme. Se kuuluu näin:

”Maaliskuun 13. pnä klo 12 päivällä ei enää ammuta yhtään laukausta”. Kun nyt maaliskuun alussa kuulemme ensimmäiset rauhanhuhut, muistuu tuo ennustus mieleemme, ja katselemme hämmästyneinä toisiamme…”

Rauha tuli ennustettuna päivänä klo 11 ja venäläistenkin ammunta loppui 12 mennessä.

Eräiden arvioiden mukaan venäläiset ampuivat paikoin ylimääräisen tunnin tykistönsä ammuksia säästyäkseen niiden paluukuljetuksilta huonoilla teillä.

Jumala tiesi jo sodan alussa milloin aikoi sen päättää, ja ilmoitti asian suomalaiselle vääpelille. Hän piti puolustuksen pystyssä kellon tarkkuudella, ja määräsi voiton kynnyksellä olevan suurvallan rauhaan ennalta ilmoitetulla hetkellä.

Neljä vuotta myöhemmin Hän toisti lähes samat kuviot Kannaksella. Sellaista ei tapahdu pelkkien suurpoliittisten tekijöiden seurauksena.

Jumala ohjaa niillä historiaa, mutta pysyttelee itse taustalla.

Sotakorvaukset

Erikoisena jälkihoitona Jumala järjesti suomalaisille sotakorvaukset.

Väkivaltaan tottunut katkeroitunut väestö ei ehtinyt poliittisesti epävarmassa tilanteessa suunnitella levottomuuksia, vaan paiski töitä. Jouduimme pakon edessä ponnistelemaan teollisen pohjan rakentamiseksi enemmän kuin motivaatiota olisi muuten ollut. Sen suotuisat vaikutukset auttoivat monien asiantuntijoiden mukaan Suomea pääsemään talouden kehityksessä hyvään vauhtiin.

Näkymätön Jumala

Jumala ei tule sodankaan aikana näkyvästi esille panemaan maailmaa järjestykseen, ennen kuin hänen määräämänsä pelastettujen luku on täynnä. Kun Hän sitten puuttuu näkyvästi maapallon tapahtumiin, muuttuu uskon aika näkemiseksi.

Silloin kääntyy sekä maailman historian että pelastushistorian kulku. Sen jälkeen pelastus estyy, koska se voi tapahtua vain uskon kautta, ja näkeminen syrjäyttää uskon.

Älkäämme vaatiko Jumalaa näyttävästi poistamaan pahuutta maailmasta, jos omat tai läheistemme asiat ovat vielä selvittämättä Kristuksen kanssa. Kun Jumala on salattu, säilyy uskon mahdollisuus.

Rukousten voima historiaa ohjaamassa

Jumala ohjaa tapahtumia aktiivisesti silloinkin kun sitä ei huomata. Suunnitellessaan siunaavansa kansaa, Hän odottaa sen alkavan rukoilla. Sitä varten Hän antaa kansalle herätyksiä, voidakseen sitten vastata heränneiden rukouksiin tehdäkseen sen, mitä Hän halusikin.  Tämä aktiivisen Jumalan ja vastaanottavan ihmisen keskinäinen painotus pysyy lopulta ratkaisematta meidän mielissämme.

Herätykset vahvistavat kansakuntaa

Kirkkohistoria viittaa samaan kehitykseen. Suomi on saanut ennen kohtalokkaita vaiheitaan voimakkaita herätyksiä. 1700-luvulla tappiollisen Pohjan Sodan jälkeen joutui Siperian sotavankeuteen suuri joukko Kaarle XII:n karoliineja, joiden keskuuteen levisi Saksasta voimakas pietistinen herätys. Palatessaan Suomeen he toivat herätyksen kipinöitä mukanaan. kotimaahan. Täällä näistä kipinöistä herätyksen levittäjiksi tulivat mm. Liisa Eerikintytär ja Abraham Achrenius.

1800-luvulle tultaessa alkoi voimakkaampi vyöry.  Paavo Ruotsalainen, Niilo Kustaa Malmberg, Henrik Gabriel Hedberg ja Henrik Renqwist nousivat kolmen voimakkaan herätysliikkeen johtoon: heränneiden, evankelisten ja ”renqvistiläisten”.  Tueksi syntyi monia maallikkojohtajia. Kansa hakeutui joukoittain parannukseen ja rukoukseen.

Suomi siirtyi Venäjän alaisuuteen voimakkaan hengellisen herätyksen tilassa ja sen tuomassa hengen voimassa.

Ensimmäisen maailmansodan kriisivaiheen valmistelun Jumala aloitti jo 1800-luvun loppupuolella. Herätykset virisivät uudelleen mm. Lars Leevi Laestadiuksen ja Wilhelmi Malmivaaran johdolla. Koko Suomen aluetta peitti aina jonkun herätysliikkeen vaikutus. 1860-luvulta maailmansotaan mennessä syntyivät lisäksi monet vieläkin elävät liikkeet, Suomen Lähetysseura, NMKY, Länsi Suomen rukoilevaiset, Hannulan herätys, Uukuniemen herätys, Diakonissalaitos, Sisälähetysseura, Matilda Wreden vankilalähetys ja Paul Nicolayn nuorisoherätys. Myös vapaat suunnat baptismi, metodismi, helluntaiherätys, Vapaakirkko ja Pelastusarmeija rantautuivat maahan, ja saivat täällä vahvan aseman. Suomi kulki itsenäisyyden koetuksia kohti tukenaan jälleen Jumalan huolella valmistama hengellinen elämä ja rukouksen voima.

Todellisia vaikuttajia maamme suurissa kriisivaiheissa ovat olleet uskoon heränneet ihmiset. Monet meidänkin esivanhemmistamme. Ja näitä avainhenkilöitä Jumala on ohjannut rukouksiin. Heitä Hän on kuullut ja ohjannut sen mukaan valtiomiehiä, sotapäälliköitä ja silmäätekeviä. Merkittävää oli sekin, miten kansan korkein johto suhtautui Jumalaan, kuten esimerkiksi talvisodassa, kun presidentti Kallion johdolla kutsuttiin kansaa rukoukseen.

Raamatussa Kuningasten kirjoissa toistuu satojen vuosien ajan kunkin kuninkaan kohdalla sama ytimekäs arvio: ”Hän teki sitä, mikä oli oikein Herran silmissä”..  tai: ” ..hän teki sitä mikä oli väärin”.. Sen mukaan vaihtelivat menestys ja tappio, sota ja rauha.

Sama  hengellinen lainalaisuus on kautta historian vaikuttanut siihen, että kansakunnat yhden kerran menestyvät, mutta pian jopa häviävät kartalta.

Herätykset opettivat ihmisiä kääntymään itsenäisesti Jumalan puoleen herrojen ohi. Sitä vielä kannusti kirkollisen ja maallisen eliitin nuiva suhtautuminen heränneisiin. Kun tavallinen kansa oppi itsenäiseen ajatteluun kaikkein kalleimmassa sielunsa asiassa, syntyi perusta itsetunnolle muissakin asioissa. Sellaisella pohjalla toimii demokratia.

Itsevaltaisesti hallitun metsäkansan uudenlaisen identiteetin kehittymiseen tarvittiin kuitenkin aikaa. Siihen Jumala varasi yli sata vuotta.

Maailman tärkein projekti

Onko kansaamme näin siunattu vain, jotta saisimme jaella keskinäisiä kehuja? Eräs syy liittyy evankeliumin viemiseen maapallon kaikille etnisille ryhmille. Se projekti toteutuu ehdottomasti, mutta on vielä kesken. Viimeiset evankeliumille vieraat kulttuurit suhtautuvat usein epäluuloisesti kaikkeen vieraaseen. Viisumeita ja työlupia on monesti vaikea saada. Lähetyksen voimatekijät USA ja Britannia ovat lisäksi joutumassa vaikeuksiin poliittisista syistä.

Suomalaisilla on neutraali ja hyvä maine, joka on lisääntynyt kansainvälisesti menestyneissä rauhanoperaatioissa. Rasitteena on kuitenkin ollut vähäpätöisen ja tuntemattoman maan maine, jolla ei uskota olevan mitään annettavaa. Tätä brändiä Jumala on korjannut antamalla suomalaisille mainetta niillä alueilla, joita maailma arvostaa.

Jumala on kantanut meitä tähän saakka. Nyt tarvitaan kuitenkin uusi hengellinen herätys ja lähetyksen virkistyminen.

Kaikkivaltias on ehkä antamassa meidänkin kansallemme merkittävän osuuden maailman tärkeimmän projektin loppuun saattamisessa.  Se on tarjous, josta ei kannattaisi kieltäytyä.

Sen hyväksyminen edellyttää kuitenkin Jumalaa kunnioittavan ilmapiirin syntymistä.

Tarvitaan tietoisuus kansamme menestyksen hengellisistä juurista. Se on tulevaisuuden tärkein strateginen tarve.

Menneitten sukupolvien jättämät hengelliset eväät alkavat olla syöty. Jumalan myllyt jauhavat hitaasti, mutta seuraukset voivat olla radikaaleja. Jos Kaikkivaltias joutuu toteamaan vuosisataiset sijoituksensa suomalaisiin ratkaisevalla hetkellä turhiksi, tiedämme taloudesta esimerkkejä, miten pettymyksen tuottaneille investoinneille käy.

Jumala tulee toimeen ilman suomalaisia, mutta suomalaiset eivät ilman Jumalaa.

Tästä riippuvuudesta huolimatta Suomen historiasta nousee meille rohkaiseva yleiskuva. Jumalalla on kansallemme rauhan eikä turmion ajatukset. Hänellä on kansallemme tarkoitus, jota Hän on valmistellut tuhat vuotta. Mikään ei estä nyt kääntymästä joukolla Jumalan puoleen. Aikaisemminkin on koittanut hengellinen herääminen ja sen tuoma siunaus, vaikka kansamme asiat ovat vuosisatojen kuluessa olleet huonomminkin kuin nyt.

Jumala ratkaisee yksilöiden ja kansakuntien elämän. Ratkaisuja tehdessään Hän kuuntelee uskovien rukouksia herkällä korvalla. Maailman valtiaat – Suomenkin – voivat pitää itseään suurina päällikköinä, mutta vielä tärkeämpiä vaikuttajia ovat hiljaiset rukoilijat.

Uskovat ovat avainasemassa. Kun he ovat rukouksessa neuvotelleet asiat Jumalan kanssa selviksi, on muitten tultava perässä.

– Tsemppiä uskovat!

SEPPO JÄNTTI

Puhe pidetty Joensuun Vapaakirkon itsenäisyysjuhlassa 6.12.2012

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (3)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Esa J.

    Sotakorvausten ansiosta Suomi joutui kehittämään omaa osaamistaan maatalousmaasta teollisuusmaaksi. Siitä oli siten pelkkää etua.

    Toinen pointti: tamperelaiset änkyräkommunistit myös innolla pyörittivät sorvejaan. Nämä kun olivat puuhanneet lakkoja, niin eihän siihen muuta tarvittu kuin maininta että he tekevät työtään Stalinin Neuvostoliiton edistykseksi.

    Taisi Jumalalla olla jotenkin huumoria mielessään järjestäessään tällaista…?

  2. Matti H.

    Kiitos. Aivan erinomainen ja valaiseva historiallinen analyysi Jumalan johdatuksesta Suomen kohdalla. Tukeutuu vahvasti realiteetteihin ja tositapahtumiin eikä yritä ”ylihengellistää” tapahtumainkulkua, koska siihen ei ole mitään tarvetta. Jumala kuljettaa kansakuntia usein vaikeuksien läpi, että me heräisimme ja kääntyisimme hänen puoleensa. Toivottavasti kaikki uskovat lukevat tämän artikkelin ja kääntävät kayseen ja sydämen Herran puoleen. Suomen ja myös muiden kansakuntien tulevaisuus ja kohtalo on sidottu vahvasti uskollisuuteen hänen sanalleen ja siihen miten me suhtaudumme juutalaisiin ja Israelin maahan, eli Jumalan omaan asuinsijaan maan päällä. Tavatessani presidentti Niinistön vaalitilaisuudessa, sanoin tämän myös hänelle.
    Me koko kansa tarvitsemme Jumalan johdatusta ja varjelusta sillä muuten me emme selviä voittajina.
    P.S. Uskon myös vahvasti, että Jumala ei ole tehnyt erehdystä eikä ole unhottanut Ukrainan kansaa tässä sodassa. Hän kutsuu nyt väkevällä kädellä kaikkia ihmisiä parannukseen ja odottamaan terveellä innolla hänen tuloaan takaisin.
    Siunausta Patmoksen väelle ja muille Herran omille.

  3. Topias

    Asian vierestä kysyn että miten tuo Saksan mahti pystyi 30 luvulla kasvaa siihen
    mittakaavaan mitä se 40 luvulla oli.