Katso, ”äitisi”

Matt. 27:55. Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taaempana katselemassa. 56. Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.
Jaakobin ja Joosefin äiti oli myös Jeesuksen äiti, mutta nämä miehet eivät ihan vielä olleet uskossa (1 Kor 15:7) eikä ilmeisesti juuri paikallakaan. Johannes, Sebedeuksen poika oli paikalla, ja hän oli opetuslapsi.
Antiikin aikana enemmistö naisista oli tavallisesti jonkun tyttäriä tai jonkun vaimoja tai mummeja jälkikasvulleen. Ani harvoin naisella oli omaisuutta tai ammattipätevyyttä, jolla leskeksi tultuaan saattoi yksinään pysyä hengissä kerjäämättä. Raamatussa Jumala kehottaakin pitämään huolta leskistä, näin myös Paavali (1Tim 5:16). Maria-äiti lienee tuolloin ollut n. 49 vuotias leski (16+33), mikä oli tuohon maailmanaikaan vanha. Jeesus tiesi Johanneksen elävän apostoleista pisimpään. Jeesus oli epäluottamuksesta (Matt. 12:46-50) huolimatta edelleenkin sukunsa päämies, ja hänen sanansa päätti, kuka äitiä holhoaisi (Joh. 19:26-27). Niin Maria vietti sitten enimmän aikansa kehittyvän seurakunnan mukana. (Apt. 1:14).

Hyvässä seurakunnassa on lämmin olla. Ihmiset ovat äitejä ja isiä, sisaria ja veljiä. Hengellisyys on yhteisöllisyyttä, mikä maallisissa ympyröissä usein puuttuu.
Vanhasta kissakalenterista säästin itselleni kuvan: Vastasyntynyt kissanpentu köllii karvojen keskellä. Nenu kiiltää, silmät ovat sirrillään ja korvat vielä lurppoasennossa. Se viettää enimmäisiä, autuaallisia kissanpäiviään emon.. Äkkiä hätkähdän: pennun alta emokissan suuret silmät tuijottavat rävähtämättä kameraan, minuun. Vaikka se on vain kuva, se sanoo: ”Joka koskee pentuun, saa pedon kimppuunsa..!”

Löysin hyllystäni kirjan: Salomies-Tammisto: Kirkkohistorian oppikirjan v. 1954. Sivulla 15 lukee: ”Jerusalemin seurakunta oli kaikkien muiden äiti. Se kasvoi nopeasti. Mutta kauan ei kestänyt, ennenkuin syntyi vainoja,”
Psalmi 87:5: ”Äiti Siionista sanotaan: Joka ainoa on syntnyt siellä.” (RK) ’Äiti’ sana tässä jakeessa esiintyy kuitenkin Septuagintassa ja vain siellä. Silti se kertoo, että jo vanhastaan Israelissa seurakuntaa pidettiin uskovan äitinä.

Jeesuksella on äidin tunteet:
Jes. 49:15. Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
Matt. 23:37 Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!
Ja isän:
Jer. 3:19 Minä ajattelin: Kuinka asetankaan sinut lasten joukkoon ja annan sinulle suloisen maan, ihanan perintöosan, ihanimman kansojen maista! Ja ajattelin: Sinä olet kutsuva minua isäksi etkä ole koskaan kääntyvä minusta pois.
2. Kor 6:18 .. ja olen oleva teidän Isänne, ja teistä tulee minun poikiani ja tyttäriäni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Lempeys, huolehtiminen ja empatia yhdistetään hyvään äitiyteen. Viime aikoina Suomen piispat ovat nostaneet empatian ykkössijalle, monien asioiden lähestymistavoissa. Mutta meinataanko Raamatusta sivuuttaa kohdat, joissa Jumala tuntuu kovin epäempaattiselta? Tai mitä jos ylenpalttinen empatia johtaakin epäempaattisiin käytännön toimenpiteisiin? Mitä tämänhetkinen konsiili mahtaa päättää ”äitimme” suhteen?
Piispojen työhön kuuluu hoitaa suhteita taivaallisiin. ”Esirukous on piispojen tärkein tehtävä” sanoi E. Gulin. (Santala puheessaan: Hän antoi ja Hän kantoi) Toivottavasti he kantavat koko Suomea rukouksissaan ja varsinkin Suomen hengellistä elämää.
Parannuksen tekoa rukouksen yhteydessä ei saa unohtaa. Vanhan testamentin profeetat kaikki tekivät parannusta kansansa synneistä, ja Jumala kuuli heitä. – Mikä vitsi parannuksen tekemisessä on? Parannuksen tekijä koputtaa, nyhjää, raaputtaa, nykii tupsua, huhuilee – itseään Totuutta. Kuten Jeesus (Joh.4:24) sanoo rukouksesta: ”Hengessä ja Totuudessa”. Jeesus antaa syntiselle aikaa tehdä parannus ja luopua synnistään. Antakaamme mekin. (2 Piet. 3:9)

Apostoli Paavali luonnehtii seurakuntaa seuraavasti: Gal 4:24-
24. Tämä on vertauskuva. Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa. Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar.
26. Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme.
28. Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli.

Seuraava jae lienee tällaista aikaa varten – vai tällaista konsiilia varten…?
Siis jae: Gal. 4:29
– – –

– Ei kommentteja tähän blogiin, pliis. –