Patmos-blogi

Matkalla Getsemaneen vuosimallia 2022 – osa 4

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen perustaja ja em. päätoimittaja (2023), sekä Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

Sä Herrani mun, sä murheeni tunnet ja tuskani mun ja kaipauksein. Ei
houkuta vallan purppura mua, maan aarteit’ en osaksein ano, en pyydä
maita, en rikastua, vain sinuun on henkeni jano, ma pyydän vain sua, vain
sua. (Savonarolan virsi).

OLEN perillä.

Getsemanessa.

Verihien ja maailmankaikkeuden ankarimman, koskaan, koskaan
milloinkaan koettavan sielun taistelun paikalla.

Jeesus otti maailman pahimmillaan, kun Hän Isänsä ohjeistamana tuli
lihaksi: syntyi minun syntymäni, eli minun elämäni – ja nyt, Getsemanessa, Hän valmistautuu ristinkuolemaan minun paikallani.

Oi, miten monta kertaa olen antautunut teologien käsiin odotuksella, että
kenties se on tämä yksi, jonka ääni ja kirjoitus Kaikkivaltiaan puolesta nyt
onnistuu ja pystyy selittämään minulle, miksi Jumalan Poika ottaessaan
maailman pahimmillaan voidaksensa lahjoittaa sille parhaimpansa, joutui
Golgatan lisäksi Getsemaneen.

Kuvittelen Pyhän Hengen avulla käsittäväni perusteet Jeesuksen ristin
työhön.

Pyhän Hengen avaamalla tajunnalla käsitän murusia ristin sovitustyön
massiivista tapahtumasta.

Mutta miksi, oi miksi, Getsemane?

Miksi verihiki puutarhakamppailussa?

Miksi kyselen?

Säälistäkö, jota tunnen Jumalan Poikaa kohtaan, kun Hän Getsemanen
maatilalla anelee:

Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei
kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. (Matt. 26:39.)

Olen tutkinut Kristuksen asian tuntijoitten jälkeensä jättämiä tekstejä,
vilpittömiä Hengen täyteydessä kirjoitettuja sanoja, joissa pyritään
tarjoamaan selvitys ja ratkaisu Getsemanen verihien ja tuskan kokemisen
tarpeellisuudelle.

”Golgata ennen Golgataa”, totesi Spurgeon Getsemanesta.

Joku kirkkoisä kertoo nähneensä Hengessä ristin varjon lepäävän jo
Leipähuoneen seimen yläpuolella. ”Jeesus heräsi uuteen päivään,
seurusteli ihmisten kanssa, työskenteli, väsyi, nukahti, nukkui, näki unia
ollen ennakkoon jo ennen Golgataa naulittu ristille.” Samainen kirkkoisä
rohkenee ihmetellä, miksi Getsemane.

Jeesus ei paennut ristiä. Mutta – kysyy keskiajan hurskas Jeesuksen
seuraaja – miksi Getsemanen rukous?

Jeesus tiesi mihin saapui. Miksi siis tämä rukous: ”Jos mahdollista –”?

Edellisen sukupolven maailmanevankelista saarnasi Getsemanesta. Hän
jätti jälkeensä tällaisen ajatuksen:

”Jeesus kärsi ja Hän kuoli ristillä jokaisen lunastetuksi tulevan ihmisen
kaikkien kadottavien syntien sijaismaksajana. Jeesus koki Getsemanen
yhdestä erityissyystä: koska lunastetut ihmispoloiset – me, joiden
synneistä Jeesus tehtiin synniksi – me armahdetut, vaikka olemme jo
siirretyt iankaikkisesta kuolemasta iankaikkiseen elämään, me koemme
pelastettuinakin paholaisen suoria hyökkäyksiä epäilyksen ja luopumisen
kiusauksina. Tuollaisissa tilanteissa me saatamme vaipua sellaiseen
pimeyteen, että emme jaksa edes ajatella rukoilemista. Jeesus koki
Getsemanen kaameassa pimeydessä nämäkin omiensa kohdalle tulevat
hetkelliset Jumalan kasvojen pimentymiset. Hänen täytyi, koska Hän oli
kaikessa omiensa tavalla kiusattu. Hän otti maailman pahimmillaan
antaaksensa sille parhaimpansa. Getsemanessa ja Golgatalla maksettiin ja
kuitattiin meidän etumme.”

Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi. (Matt. 26:42.)

Kiitos Sinulle Vapahtajani, Herra Jeesus Kristus, Getsemanesta!

Getsemane on minulle Toivon Portti voittoelämään ja pelastusvarmuuteen.

JOKAINEN kristillisessä palvelukutsumuksessa työskentelevä tapaa usein ihmisiä, jotka ovat kauan, jopa vuosiakin, etsineet omalletunnollensa
rauhaa löytämättä sitä.

Nämä ihmiset eivät ole enää suruttomia sieluja. Herra on aloittanut heissä
hyvän työnsä. He ovat jo oppineet näkemään syntinsä ja syyllisyytensä
Jumalan edessä. Kova sydän on jo lyöty rikki. Luonnollisen ihmisen luja
kalliopohja on heissä jo särjetty kappaleiksi. Mutta syntielämykset ovat
jääneet tajuntaan. Ne nousevat syytöksiksi kuin ulapan povesta syttyvät
vilkkutulet. Eikä rauhaa ole.

Sisäinen hätä on ajanut heidät rukoukseen.

Jos heidän rukouskammionsa seinät voisivat puhua, ehkä ne kertoisivat
monista rukoushuudoista, jotka ovat ahdistetusta mielestä kohonneet
korkeutta kohti.

Jopa pelastusvarmuus kyseenalaistuu.

Lain kauhut vainoavat.

Korpivaellus tuntuu loputtomalta.

Näin oli aikoinaan Paavo Ruotsalaisen kohdalla. Hän oli vuosikausia
taistellut raskaan synnin tunnon alla, tehnyt päätöksiä elää hyvästi ja
hurskaasti – vain löytääkseen itsensä uudestaan ja uudestaan kurjana
syntisenä samalta toivottomuuden tieltä, jota oli jo pitkään vaeltanut.
Jos on syntinen koskaan ponnistanut voimiaan elääkseen hurskasta ja
Jumalalle mieluista elämää, niin sitä eli nuori Paavo Ruotsalainen Savon
erämaassa. Vaan uusiutuvat tappiot lannistivat pian hänen mielensä ja
riistivät häneltä rauhan ja ilon.

Kunnes vihdoin valkeni odotettu päivä ja saapui hetki, kaivattu ja rukoiltu.

Kaiken kaikkiaan Paavon toivottomuuden tie oli kymmenen vuoden
pituinen. Sitten hänen kohdalleen johdatettiin ylhäältä mies, jolla oli
Paavon etsimä vapauttava sana Herralta.

Mies oli Jyväskylän seppä Jaakko Högman.

Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen
tunteminen.

Näin oli seppä sanonut nuorelle miehelle.

Sepän pakeilla ollessaan oli Paavo saanut voiman ottaa etsikon hetkestään
vaarin. Hänet talutettiin kädestä pitäen Vapahtajan eteen tavalla, joka
aiheutti ratkaisevan muutoksen hänen elämäänsä, ja josta hän vielä
kuolinvuoteellaankin kiitollisena puhui.

Oletkohan sinä, tekstini lukija, jo joutunut tällä tavalla Jumalan etsivän ja
löytävän armon kohteeksi?

Mutta sinusta tuntuu yhä, ettei Jumala ole kuullut sinun rukouksiasi.
Kristus ei ole näyttänyt sinulle lempeitä kasvojaan, etkä ole kokenut Hänen vihmontaverensä voimaa. Sinusta tuntuu, kuin Hän olisi työntänyt sinut syrjään, ja kun lähestyt armonistuinta, se on kuin tuomioistuin sinun
kohdallasi. Sinulla ei ole rauhaa.

Jumala, jos mahdollista on, menköön minulta pois tämä malja!

Sinä olet Getsemanessa.

Vaan et ole siellä ainoana, yksin, unohdettuna.

Katso, ja näet verihikeä virtaavat kasvot.

Näky on niin järkyttävän kauhea, että vaikka kannatkin omaa ahdistustasi
ja olet menehtyä tuskaasi, niin sittenkin, tuo yksi, joka kiveä vasten rukoilee ja vuodattaa vertansa vanoina – tuon yhden tilanne on ilmeisen selvästi kauheampi kuin sinun.

Sitten tuo yksi kohottaa veriset kasvonsa ja katsoo sinua.

Kuuntele nyt!

Tuo yksi puhuu – ja koska Hän ja sinä olette kahden Getsemanen
rukouskiven alttarilla, niin Hänen sanojensa täytyy kohdistua ainoastaan
sinuun.

Ja katso nyt – katso!

Tuo yksi hymyilee sinulle!

Hymyilee – sinulle!

Hän avaa sylinsä ja ojentaa kätensä sinua kohti.

Hänen huulensa muovaavat sanoja, ja Hän puhuu sinulle ja sanoo, että saat
tulla Hänen tykönsä. Hän ottaa sinut vastaan – Hän, joka on kulkenut
Getsemanen tien ja on tien lopussa kohtaamassa sinua.

TAHDOTKO sinä tulla yhdeksi Jeesuksen kanssa?

Getsemanen rukouskiven äärellä Jeesus koki Isän Hänelle antamien
ihmisten syntien ja lankeemusten ja heikkouksien ja huonouksien yhteen
lasketun sielujen hädän – niin raskaan hädän, että paine purkautui
veripisaroina Jeesuksen ohimoilta.

Jeesus vuodatti verensä kahdesti.

Ristillä, kun Hän maksoi kaikkien ajatustesi, sanojesi, tekojesi, syntiesi
summan.

Getsemanessa, kun Hän samaistui sinun psyykesi ja henkesi tuskiin.

Lääkäri Luukas kuvailee tilannetta näin:

Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin.

Ja hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. (Luuk. 22:44.)

Kysyn uudestaan: tahdotko sinä tulla yhdeksi Jeesuksen kanssa?

Kun tutkit itseäsi, niin mitä sinä, murheellinen sielu, muuta toivoisitkaan
kuin vain tätä yhtä: löytää Kristus, Vapahtaja, tulla omaksensa niin, ettei
kukaan eikä mikään koskaan, koskaan voi riistää sinua eroon sielusi
Veriyljästä?

Olet etsitty ja löydetty.

Herramme itse on kaiken elämässäsi tapahtuvan ja koetun takana.

Eikä Herra jätä työtänsä kesken.

Job oli raskaan sisäisen painon alla. Hän huokasi ja valitti:

Oi jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen. (Job 23:3.)

Jobin sielun huokaus ei ole teeskentelyä, ei opittua, ei tavaksi tullutta – se
on syntisen miehen kipeän sydämen valitushuutoa tilassa, jossa tietää,
että jos ei nyt Herra auta, niin ei mistään apua tule.

Herra ei antanut Jobin hukkua.

Herra ei anna sinun hukkua.

Saattaa olla, että osaksesi on tullut kulkea vaikeata ja todella ahdasta
polkua paikalle, jossa nyt olet ratkaisemassa suhdettasi armoon ja
anteeksiantoon.

Olen kokenut, että hengellisen ymmärryksen ja viisauden ilmeneminen on
elävää ja kasvavaa. Sitä ei opita leppeissä tuulissa vaan ahdistuksen ja
synninhädän, jopa tuomion kerroksissa.

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. (Apt. 16:31.)

Pelastuksen perustus on siinä, että Kristus on asettunut syntisen tilalle, sille paikalle, johon kaiken oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden mukaan syntisen itsensä olisi pitänyt tulla pakotetuksi ansionsa mukaan.

OLET tehnyt matkaa kanssani Getsemaneen vuosimallia 2022.

Getsemanen tiemme on ihmeellinen mutta samalla kummallinen tie.

Getsemanen tie kulkee kahdessa maailmassa – Hengen maailmassa ja ajan
maailmassa. Jälkimmäisessä ovat pysäkkeinä, lepotiloina, ne Herran
huoneet, joissa Jumalan kansa kokoontuu Sanan ja Pöydän merkeissä.
Jossa Pyhä Henki uudistaa ja vahvistaa matkan jatkamiseen.

Pääsiäisen aikana armon vuonna 2022 jatka Getsemanen tiellä päätöksellä
armon avulla päästä Kultakaupunkiin saakka.

Ja jos et vielä ole Getsemanen tiellä lainkaan, niin lue tämä blogini yhden
kerran uudestaan ja pyydä Pyhää Henkeä valaisemaan sinulle sen
olennaisin sanoma: pääset yhteyteen Suuren Kärsijän kanssa, joka sovittaa
sinun syntiesi tuomion ja astuu helvettiin sinun puolestasi ja nyt haluaa
siunata sinua iankaikkisen elämän osuuslahjalla.

Getsemanen tien päässä on myös Pilatuksen palatsi.

Katsele Jeesusta sinun tähtesi sidottuna, selkä verille piestynä.

Seuraa Häntä edelleen, kunnes näet Hänet Golgatalla.

Katsele veristä sovitustekoa Pääkallon paikalla, kuuntele moukariniskuja,
katso kuinka risti kohotetaan pystyyn, ja näe, kuinka Jeesuksen ruumiin
kaikki jäsenet retkahtavat pois sijoiltaan.

Mikä hirvittävä tuska!

Katso Hänen piikkikruunuaan ja verivanoja Hänen kasvoillaan.

Katsele kaikkea tätä – äläkä enää epäile kaiken tarkoitusta.

Kaikki on tapahtunut sinun syntiesi sovitukseksi!

Juuri sinun – sinun! – syntiesi sovitukseksi!

Uhraa aikaa Ristin Jeesuksen katselemiseen – seuraa Häntä haudan luokse
– ja näe!

Uuden maailman ajan valkeus ja kirkkaus astuu haudasta!

Jeesus Kristus elää!

Ja sinäkin saat elää!

Vanhurskas on elävä uskosta!

Kiitos sinulle, jos ja kun olet kokenut oikeaksi ajan käyttämiseksi kulkea kanssani matkalla Getsemaneen vuosimallia 2022. Blogini perustuvat joitakin vuosia sitten pääsiäisen aikaan Turun Evankeliumitalossa pitämääni raamattuopetukseen.

 

Lue sarjan muut osat:
Osa 1., Osa 2, Osa 3

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *