Patmos-blogi

Totuus Israelin iskusta Gazan mediarakennukseen? – Hamas vie, media vikisee (osa 3)

Pasi Turunen Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.
Julkaistu:

Israelin isku joidenkin medioiden käytössä olleeseen 13 kerroksiseen Jalal tornitaloon Gazassa on synnyttänyt voimakasta arvostelua. Iskua on luonnehdittu pyrkimyksenä rajoittaa lehdistön toimintaa Gazassa. Rakennuksessa toimineet uutisyhtiöt, kuten AP, yhdessä eräiden kansalaisjärjestöjen kanssa ovat jopa vaatineet Israelin vetämistä kansainväliseen rikostuomioistuimeen tutkittavaksi. Israelin tiedustelun mukaan Hamas toimi rakennuksesta käsin, mikä teki siitä legitiimin sotilaskohteen. Kukaan ei kuollut iskussa, koska Israel tapansa mukaan varoitti siitä etukäteen välttääkseen siviilivahinkoja ja toimitukset ennättivät evakuoida rakennuksen. Yksikään toimittaja ei kuollut. Ei yksikään siviili. Ei edes yksikään Hamasin taistelija.

Kansainvälinen paheksunta kuitenkin kohdistui Israelin eikä Gazaa hallitsevan ja Israelia terrorisoivan järjestön toimintaan. Edellisessä blogissani kysyi mitä ihmettä lehdistö tekee samassa rakennuksessa terroristijärjestön kanssa Näiltä medioilta tulisi myös vaatia vastauksia siihen, millä tavalla Hamas on pyrkinyt vaikuttamaan heihin ja millaista tietoa heille on tarjottu kansainväliseen levitykseen? Kuinka voidaan luotaa näiden medioiden riippumattomuuteen?

AP uutisyhtiö on väittänyt, ettei se ole huomannut jälkeäkään Hamasista rakennuksessa, jossa sen toimitus on työskennellyt 15 vuotta. AP yhtiön toimitusjohtaja Gary Pruitt kiiruhti vakuuttamaan, ettei hänen järjestöllään ole ”mitään viiteitä siitä, että Hamas oli rakennuksessa tai toimi aktiivisesti rakennuksessa” ja että he pyrkivät tällaiset viitteet ”aktiivisesti tarkistamaan parhaan kykynsä mukaan.”

Kuitenkin Hamas on läsnä kaikkialla Gazan yhteiskunnassa ja on taatusti kiinnostunut median toiminnasta ja uutisoinnista alueellaan. Israelin tiedustelutietojen kyseenalaistaminen Hamasin pelossa on tietysti juuri se mitä, diktatuurisen terroristijärjestön alueella toimiminen edellyttää. Jo Jasser Arafat osasi tehokkaasti pitää toimittajat varpaillaan omasta turvallisuudestaan.

Vuonna 2017 kohtasin Jerusalemissa mediakonferenssissa toimittaja Matti Friedmanin, joka vuosina 2006–2011 työskenteli AP uutisyhtiön Jerusalemin toimituksen päällikkönä. Sitä ennen Friedman oli toiminut reportterina useissa Lähi-idän maissa ja Moskovassa sekä Washingtonissa. Konferenssissa Friedman puhui muun muassa siitä miten vaikea lehtitalojen toimittajilla on raportoida vapaasti konfliktin keskeltä, jossa toimitus toimittajiensa turvallisuuden vuoksi joutuu miettimään, mitä se voi julkaista ja mitä ei.

Pasi Turunen tapasi AP yhtiön Jerusalemin toimituksen päällikkönä työskennelleen Matti Friedmanin 2017 mediakonferenssissa Jerusalemissa

Friedman oli lisäksi vuonna 2014 kirjoittanut kaksi huomiota herättänyttä esseetä, joissa hän kertoi useita esimerkkejä siitä, miten Hamas oli Gazassa vaikuttanut AP:n uutisointiin.

Jälkimmäinen essee ilmestyi The Atlantic -lehdessä otsikolla What The Media Gets Wrong About Israel – The news tells us less about Israel than about the people writing the news, a former AP reporter says (The Atlantic 30.11.2014) . Siinä Friedman kirjoitti muun muassa seuraavasti:

Hamas ymmärsi, että toimittajat eivät ainoastaan hyväksyisi Hamasin raportoimia siviiliuhreja – joista välitettiin tietoa joko YK:n tai ”Gazan terveysministeriöksi” kutsutun Hamasin toimiston kautta – vaan toimittajat tekisivät näistä uhriluvuista uutistensa keskuksen. Hamas ymmärsi, että reporttereja voitaisiin tarpeen tullen uhkailla ilman, että nämä raportoisivat uhkailusta. Läntiset uutisorganisaatiot eivät yleensä koe eettistä velvollisuutta informoida lukijoitaan niistä rajoituksista, jotka vaikuttavat heidän uutisointiinsa vaarallisilta taikka sortoa harjoittavien valtioiden alueilta. Sodan jälkimainingeissa kansalasijärjestöjen, YK:n ja median liittoon voitaisiin luottaa siinä, että nämä usuttaisivat kansainväliset elimet Israelin kimppuun ja jättäisivät jihadistiryhmät rauhaan.

Friedman jatkaa The Atlantic -lehden jutussaan:

Kun Hamas kartoitti käytettävissä olevia voimavarojaan ennen kesän taisteluita, he tiesivät, että yksi sen voimavaroista oli kansainvälinen lehdistö. AP uutisyhtiön henkilökunta Gazan kaupungissa sai todistaa aivan toimistonsa vierestä tapahtuvaa rakettien laukaisua, mikä asetti reportterit ja lähellä olevat siviilit vaaraan. Mutta AP ei sitä uutisoinut edes sellaisissa AP:n artikkeleissa, joissa kerrotiin Israelin väittävän, että Hamas laukaisee ohjuksiaan keskeltä asuinalueita (tämä tapahtui). Hamasin taistelijat ryntäsivät AP:n Gazan toimistoon uhkaillen henkilökuntaa, mutta AP ei siitä uutisoinut (tämäkin tapahtui). Kameramiehet, jotka Shifan sairaalan ulkopuolella Gazassa odottivat päästäkseen kuvaamaan sairaalaan tuotavia siviiliuhreja, saivat viranomaiselta merkin sulkea kameransa, kun paikalle tuotiin kuolleita taistelijoita. Näin he auttoivat Hamasia säilyttämään illuusion siitä, että kuolonuhrit ovat ainoastaan siviilejä (tämäkin tapahtui; tieto on peräisin ensikäden tietona useista eri lähteistä.)

Näin Friedman siis kuvaili AP:n kokemuksia Gazan sodassa kesällä 2014. Tuoreissa twiiteissään 15. toukokuuta 2021 Friedman toteaa, että hänellä ei ole suoraa tietoa siitä toimiko Hamas samassa rakennuksessa AP:n toimituksen kanssa. Lähellä sotilaallista päätöksentekoa olevalta ystävältään saamansa tiedon mukaan Friedman kuitenkin on vakuuttunut, että IDF:llä oli pätevää tiedustelutietoa Hamasin toimimisesta kyseisessä rakennuksessa. Koska lehdistörakennukseen iskeminen nähtäisiin negatiivisena yrityksenä ”vaientaa lehdistö”, armeija tuskin olisi toteuttanut iskua ilman selkeää näyttöä.

Hamasin toimintatapa ei ole muuttunut

Lisäksi tiedämme varmuudella tällaisen siviiliväestön taakse piiloutumisen olevan Hamasin taktiikka. Hamas on aiemmissakin konflikteissa käyttänyt mediaa kilpenään. Vuonna 2014 Gaza -sodan aikana Hamas ampui rakettejaan muun muassa hotellin vierestä, jonne konfliktista raportoimaan tullut kansainvälinen lehdistö oli majoittunut. Eikä Hamas ole epäröinyt ampua rakettejaan Shifan sairaalan välittömästä läheisyydestä, kuten suomalaisen Helsingin Sanomien toimittajan uutisreportaasi paikanpäältä paljasti.

Tietäen siis varsin hyvin, että operaatio tulee herättämään kansainvälistä arvostelua ja jopa syytöksiä sotarikoksista, Israelin sotilastiedustelun on täytynyt harkita tarkkaan iskusta koituvia hyötyjä ja haittoja. Olisiko Israel todella niin tyhmä, että se suorittaisi tällaisen iskun ilman varmaa tietoa Hamasin toiminnasta rakennuksessa? Hamasin toiminta rakennuksesta käsin tietenkin muuttaa yhtälöä ratkaisevasti tehden rakennuksesta kansainvälisen lain mukaisen legitiimin sotilaallisen kohteen.

Jerusalem Post -lehden tietojen mukaan (JPost 17.5.2021: Israel showed US ‘smoking gun’ on Hamas in AP office tower, officials say) Israel toimitti Yhdysvalloille selvityksenä iskusta tiedustelutietoja, jotka osoittivat kiistattomasti, että Hamas toimi samassa rakennuksessa medioiden kanssa. ”Me näytimme heille ’savuavan aseen’, joka osoittaa Hamasin toimineen tuosta rakennuksesta käsin,” korkea-arvoinen diplomaattinen lähde totesi Jerusalem Post -lehdelle. ”Käsitykseni mukaan he pitivät selvitystä riittävänä,” samainen lähde totesi. ”Me jaamme kaiken tiedustelutiedon amerikkalaisten ystäviemme kanssa. Meillä oli tiedustelutietoa siitä, että [Hamasin] sotilastiedustelun toimisto sijaitsi tuossa rakennuksessa ja sieltä käsin suunniteltiin ja organisoitiin terroristisia hyökkäyksiä Israelin siviilejä kohtaan. Se oli täysin legitiimi kohde.”

Median on itse aika vastata kriittisiin kysymyksiin siitä, miksi sen toimitus työskenteli terroristijärjestön tiloissa ja millä ehdoilla? Minkälaisten vaikuttamisyritysten kohteina rakennuksessa toimivat toimitukset ovat olleet? Miten kyseiset mediat voivat vakuuttaa suurelle yleisölle, että sen uutisointi on aidosti objektiivista ja totuudenmukaista, eikä terroristjärjestön narratiivin mukaista?

Kirjoitin kirjassani Israel -Jumalan silmäterä, maailman silmätikku (Kuva ja Sana, 2019) useiden esimerkkien valossa siitä, miten media Suomessa ja kansainvälisesti on antanut terroristijärjestöjen käyttää itseään kritiikittömästi hyväksi. Kirjoitin myös mistä tämä voi johtua. Perustelin, että käsitys Israel-uutisoinnin asenteellisuudesta ja yksipuolisuudesta ei ole pro-Israel tunteiden synnyttämä näköharha, vaan todellinen ongelma, jota media Suomessakaan ei ole vielä riittävän itsekriittisesti kohdannut.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (6)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Eeva Leinonen

    Kiitos tästä. Kumpa kaikki suomalaiset lukisivat tämän, niin saisivat luotettavaa tietoa Hamasin ja Israelin tilanteista!

  2. Rauno Mäkinen

    Pasi Turusen tosiasioihin perustuvat korjaukset osoittavat, että tietoa kannattaa hakea useammasta lähteestä. Israel-uutisoinnissa, jos missä, kannattaa aina pitää mielessä se kuuluisa tietyssä yhteydessä mainittu sääntö, että “vastuu jää aina kuulijalle”, uskooko kaiken mitä sanotaan. Esim. some-keskustelua seuratessa huomaa, että osaan keskustelijoista valtamedian em. uutisointi on mennyt sellaisenaan läpi.
    En ole huomannut mm. sellaista uutista em. mediassa kuin TV7:llä Israel News:ssa 24.5., kun Hamasin poliittinen johtaja Ismail Haniya sanoi Gatarissa ko. konfliktin suurena saavutuksena sen, että “saimme estettyä juutalaisten ja arabien rinnakkaiselon.” Sen oli pannut huolestuneena merkille myös Amir Oren Jerusalem Studio-keskustelussa viitaten em:jen yhteenottoihin Israelissa ja Länsirannalla. Näyttää selvältä, että Hamasin tavoite ei ole minkäänlainen rauha Israelin kanssa, vaan heidän peruskirjassaan mainittu Israelin tuhoaminen.
    Käsittääkseni mainittu Haniya oli ollut koko konfliktin ajan Gatarissa turvassa ja käyttänyt sieltä mm. palestiinalaisia siviileitä pelinappuloinaan. Jonkin aikaisemman vastaavan konfliktin yhteydessä kerrottiin, että joku Hamas-johtaja oli ollut jälleenrakennusta toteuttavan yhtiön jonkinlainen osakas ja oli saanut siitä huomattavia tuloja jälleenrakennukseen tarkoitetuista varoista. Tästäkään eivät tavanomaiset mediat tietenkään kertoneet.

  3. Ikävä ihminen?

    Noilla seuduilla ihan jokainen osapuoli voisi katsoa peiliin ja miettiä toimiaan.

    Totuus on se, että kun raakaöljyn merkitys aikanaan vähenee, suurvaltojen mielenkiinto romahtaa saman tien.

    • Rauno Mäkinen

      Yksittäiset toimet eivät ole Israelin olemassaolon ajan (ja sitä ennenkin) jatkuneiden erilaisten konfliktien perimmäinen syy, vaan syyt ovat rakenteellisia, joihin merkittävästi kuuluu mm. ääri-islamin merkitys. Islamiin näet kuuluu periaate, että kerran islamin hallussa ollut menetetty alue pitää saada takaisin. Siksi puheet miehityksestä heidän- ja toisaalta sekulaarilta kannalta eivät välttämättä tarkoita yksi yhteen samaa asiaa, vaikka ne pyrkivätkin samaan tavoitteeseen.
      Öljylläkin oli Israelin syntyvaiheen aikana iso vaikutus ja sen jälkeenkin nimen omaan Israelin syntyä ja olemassaoloa vastustavien käsissä. Puhuttiinkin ns. “öljyaseesta” arabimaiden käsissä. Israelista öljyä ja kaasua on löytynyt vasta viime vuosina.
      On kerrottu Sosialistisen Internatiolin kokouksesta jossain, muistaakseni Euroopan kaupungissa, 1973 Jom Kippur sodan jälkeen. Ko. sodan aikana jotkut eurooppalaiset maat kielsivät Israeliin varaosia ja tarvikkeita vieviltä koneilta laskeutumisen kentilleen. Ko. sodassa Israelin olemassaolo oli kai uhatumpi kuin koskaan. Kun Golda Meir tivasi syytä siihen, läsnäolevat olivat hiljaa kunnes joku totesi, että “öljy on tukkinut heidän kurkkunsa”. Seurasi myös ns. öljykriisi, jolla arabimaat pyrkivät saamaan kannatusta asialleen mm. YK:ssa. Kerrotun mukaan monet maat alkoivatkin esittää myönteisiä kantoja arabimaiden kannalta. Eli kyllä öljyllä öljylläkin on ollut iso merkitys Lähi-idän politiikassa.

  4. Jussi

    aamulla uutisissa gazan asukkaat riemuitsivat tulitauosta. Todellako nämä ihmiset haluavat Israelin tuhoa?

  5. Jomjom

    Kiitos, Pasi! Perusteltua tietoa!