Vääränlainen syntinen

Tuosta jumalanpalveluksesta tuli tapahtuma, jonka kaikki varmasti muistivat elämänsä loppuun saakka.

Saarnattuaan siitä, miten Jumala haluaa jokaisen syntisen pelastuvan, pastori pyysi niitä, jotka haluavat lähteä seuraamaan Jeesusta, tulemaan alttarin luo. Tuskin pastori oli saanut kutsunsa esitettyä, kun kirkon viimeisestä penkistä nousi nuori nainen ja juoksi eteen. Hänen asunsa ja vahva suttuinen meikkinsä kertoivat kaikille, että kyseessä oli prostituoitu.

Hillittömästi itkien nuori nainen polvistui alttarikaiteen ääreen ja alkoi tunnustaa syntejään. Nyyhkien hän pyysi niitä Jeesukselta anteeksi. Viimein nainen esitti pyynnön saada liittyä seurakunnan jäseneksi. ”Jos pyyntöni hyväksytään, niin lupaan aina istua kirkon viimeisessä penkissä ketään häiritsemättä”, hän sanoi niiskuttaen.

Tuossa seurakunnassa oli tapana hyväksyä uudet jäsenet äänestämällä käsiä nostaen. Jos useimmat kädet nousivat ylös, uusi jäsen oli hyväksytty seurakuntaan. Tällä kertaa pastori empi kuitenkin pyytää seurakuntalaisia äänestämään. Mitä kaikki ajattelisivat seurakunnasta, jossa kunnon ihmisten joukossa olisi tuollainen jäsen!

Kirkkoon laskeutui syvä hiljaisuus. Pastori ei tiennyt, miten olisi hankalasta tilanteesta selviytynyt. Viimein eräs siististi pukeutunut seurakunnan jäsen nousi ylös ja ehdotti, että naisen pyyntö hylättäisiin. Kautta kirkon kuului ääniä, jotka tuntuivat kannattavan tätä ehdotusta.

Tämän kuultuaan Samuel Colgate nousi ja sanoi äänessään purevaa ivaa: ”Me taisimme tehdä kömmähdyksen, kun rukoilimme, että Jumala pelastaisi syntisiä ihmisiä. Me unohdimme täsmentää, minkälaisia syntisiä me tarkoitimme. Meidän pitänee pyytää Herralta anteeksi tätä lipsahdustamme”, Colgate sanoi ja jatkoi:

”Pyhä Henki on koskettanut tätä naista ja saanut hänet tunnustamaan syntinsä. Mutta ehkä Herra ei vain ymmärtänyt, ettei tämä nainen ole sitä tyyppiä syntisiä, jota me pyysimme Herraa pelastamaan”, Colgate lopetti istuutuen paikalleen.

Seurakunta istui kauan hiljaa. Häpeän puna nousi monien poskille. He olivat olleet kuin omahyväiset ja itseensä tyytyväiset fariseukset, jotka Jeesus kohtasi Luukkaan evankeliumin 18 luvussa. Nämä olivat täynnä ylpeyttä rukoilleet: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.” (Luuk.18:11)

Viimein pastori pyysi seurakuntaa äänestämään naisen hyväksymisestä seurakuntaan. Jokainen käsi nousi hyväksymisen merkiksi.

Lyhyessä kirjeessään kolossalaisille Paavali kirjoittaa neljännen luvun 16. jakeessa näin:

”Kun tämä kirje on luettu teidän keskuudessanne, pitäkää huoli siitä, että se luetaan myös Laodikean seurakunnassa ja että te puolestanne luette Laodikeaan lähettämäni kirjeen.”

Tätä lyhyttä jaetta lukiessani olen miettinyt kahta asiaa. Laodikean seurakunta näyttää kuuluneen niiden seurakuntien joukkoon, joiden opetuksesta ja hengellisestä kasvusta Paavali oli pitänyt erityistä huolta. Laodikean seurakunta tuntuu myös saaneen oman seurakuntakirjeensä, josta me emme kuitenkaan tiedä mitään. Sitä ei Raamatustamme löydy. Mihin lie kadonnut vai olisiko ehkä seurakunnan muiden kiireiden takia tyystin jäänyt lähettämättä eteenpäin.

Mikä saa minut ajattelemaan, että kyse olisi voinut olla huolimattomuudesta tai jopa huolettomuudesta? Johtolangan me löydämme Ilmestyskirjan kolmannesta luvusta. Siellä Jeesus kirjoittaa Laodikean seurakunnalle kovemmat sanat kuin yhdellekään muulle seitsemästä, omat kirjeensä saaneesta, seurakunnasta:

”Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” (Ilm.3:17)

Ylpeys ja omahyväisyys ovat vaarallisia asioita. Ne katkaisevat hengellisen kasvun ja suistavat syntiin. Tämä koskee kaikkia seurakuntaa. Tämä koskee myös jokaisen seurakunnan jokaista jäsentä. Virren numero 7 säkeistön kolme alku tiivistää asian hyvin:

Nöyryyttä, hiljaisuutta
Jumala rakastaa,
ei kärsi kopeutta,
ylpeitä vastustaa.

Samuel Colgaten seurakunta teki nopeasti parannusta omahyväisyydestään. Se tajusi, että he kaikki olivat syntisinä kelvollisia Jumalalle yksin armosta ja yksin Jeesuksen tähden. Tätä samaa armoa ja armollisuutta Jeesus tarjoaa kirjeessään Laodikean seurakunnalle. Tätä armahdetun armollisuutta hän tarjoaa jokaiselle seurakunnalle sekä myös minulle ja sinulle.

Armollista alkanutta vuotta sinulle, ystäväni!