Varpu Haavisto: Amnestyn Israel-vastainen valhekampanja jatkuu

Amnesty todisteli ”rotusortoa” ohittamalla raportissaan täysin palestiinalaisen terrorin ja esittämällä kaikki Israelin terrorinvastaiset toimet ikään kuin motiivina olisi rotuerottelu. Lopuksi Amnesty esitti n. 50 ”suositusta” Israelille, joiden toteuttaminen tarkoittaisi Israelin tuhoa, ja palestiinalaisille 2 ”suositusta” – mutta ei suinkaan terrorista luopumista, vaan kaiken yhteistyön lopettamista Israelin kanssa ja sen ”rikosten” raportintia kansainväliselle yhteisölle.

Amnesty löysi vihdoin maan, jota syyttää ”kansanmurhasta”

Nyt Amnesty on julkaissut raportin, jossa se syyttää Israelia ”kansanmurhasta”. Kansanmurha on termi, jonka puolanjuutalainen lakimies Raphäel Lemkin muotoili kuvaamaan natsien juutalaisiin kohdistamaa joukkotuhoa. Amnesty käyttää termiä ensi kertaa kuvailemaan jonkun valtion toimintaa. Se ei ole nähnyt tarpeelliseksi puhua kansanmurhasta Sudanin kohdalla, jonka hallituksen tukemat joukot ovat murhanneet 200 000 sudanilaista, raiskanneet satoja tuhansia ja ajaneet yli 2 miljoonaa ihmistä pakolaisiksi. Se ei ole nähnyt termiä tarpeelliseksi Syyrian kohdalla, jossa hallituksen vastaisista mielenosoituksista 2011 alkaneessa sisällissodassa on kuollut arviolta 350 000 siviiliä, yli 130 000 on kadonnut hallinnon toimittamissa pidätyksissä ja yli 13 miljoonaa ihmistä on joutunut pakolaisiksi.

Mutta sen sijaan kun Israel joutuu sadistisen joukkomurhan kohteeksi ja joutuu puolustautumaan joka rajallaan islamistisia terrorijärjestöjä vastaan, Amnesty on varma, että Israel on saanut viholliset kimppuunsa päästäkseen suorittamaan kansanmurhaa Gazassa. Amnestyn kuvasta puuttuu täysin se tosiasia, että Israel on joutunut juurimaan rajoiltaan terrorijärjestöä, joka on osoittanut tarkoittavansa täyttä totta juutalaisten kansanmurhaan kiihottavilla puheillaan ja joka on rakentanut taisteluasemansa tahallisesti siviilien keskelle ja erityisesti kaikkein suojeltavimpiin, lapsiin ja sairaisiin liittyviin kohteisiin.

Amnesty ei ole todellisuudessa tutkinut Israelin iskuja

Amnesty väittää, ettei se ”ole löytänyt mitään todisteita” siitä, että Israelin iskujen motiivi olisi sotilaallinen. Todellisuudessa ei ole mitään näyttöä, että Amnesty olisi tehnyt minkäänlaista vakavasti otettavaa tutkimusta asiasta. Israelin iskujen laillisuuden arviointi ei vaadi ainoastaan tarkkaa tietoa siitä, millaista sotilaallista toimintaa Hamas kohteissa harjoitti, vaan myös, millaista tiedustelutietoa Israelin armeijalla siitä oli. Sen lisäksi Amnestyn pitäisi selvittää, millaista tietoa iskusta päättäneillä oli mahdollisista sivullisista, joita isku saattaa vahingoittaa. Iskujen laillisuuden arviointi on täysin mahdotonta ilman tällaista tietoa.

Amnesty ei ole ollut minkäänlaisessa yhteydessä Israelin armeijaan. Sen sijaan se näyttää uskovan kritiikittä Hamasiin ja sen uhrilukuja, joissa ei tehdä erotusta Hamasin taistelijoiden ja siviilien eikä lasten ja teinitaistelijoiden välillä. Siviiliuhrit eivät ole todiste sotarikoksesta, vaan kaikkien sotien traaginen seuraus, joista ensisijaisessa vastuussa on sodan aloittanut osapuoli – varsinkin jos kyseessä on lapsisotilaita ja siviilejä hyväkseen käyttävä terrorijärjestö.

Amnestyn väite, että Israelin tahallinen tarkoitus on tuhota gazalaiset kansanmurhalla, on yksinkertaisesti hävytön. Israel on mahdollistanut yli miljoona tonnia humanitaarista apua alueelle, varottanut monin tavoin siviilejä sotatoimista, perustanut turva-alueita ja humanitaarisia käytäviä ja rokottanut satoja tuhansia gazalaisia lapsia poliota vastaan.

Ihmisoikeusjärjestöt terrorijärjestöjen propagandan pesijöinä

Aiemmin hyvää ihmisoikeustyötä tehneet järjestöt – Amnesty, Human Rights Watch, Kansainvälinen ihmisoikeusliitto – ja monet myöhemmin perustetut liikkeet, ovat korruptoituneet Durbanissa vuonna 2001 aloitetun antirasistisen strategian seurauksena. Durbanin konferenssin kansalaisjärjestöfoorumin periaatejulistus ja toimintaohjelma ovat uuden ajan ”Taisteluni”-manifesti. Ne julkaistiin keskellä YK:n rasisminvastaista konferenssia, joka muuttui antisemitistiseksi vihanäytelmäksi.

Durbanista alkoi tiedon pesukoneen rakentaminen. Jos rikollisista lähteistä olevaa rahaa pestään laillisilta kuulostavien yritysten kautta ”puhtaaksi”, niin tiedon pesukoneessa pestään palestiinalaisten terrorijärjestöjen propaganda niiden yhteydessä kiinteästi toimivien palestiinalaisten ”ihmisoikeusjärjestöjen” ja niiden kansainvälisten yhteistyöjärjestöjen kautta ”luotettavaksi tiedoksi”. Tämä tieto syötetään YK:n korruptoituneisiin ihmisoikeuselimiin, joista se tulee ulos YK-leimalla varustettuna. Sen jälkeen kaikki koneeseen osallistuvat lainaavat toinen toistensa raportteja ”todisteina” Israelin pahuudesta. Amnesty on alusta asti ollut yksi pesukoneen osa, kuten Durbanin konferenssissa vuonna 2001 mukana olleiden juutalaisten kansalaisjärjestöaktiivien silminnäkijäkuvauksista käy ilmi.

——–
VARPU HAAVISTO toimi kansainvälisen Take a Pen -järjestön koordinaattorina vuosina 2002-2012 ja ICEJ:n erityisavustajana vuosina 2014-2017. Hän on yksi YAPS-ohjelman perustajista ja YAPS – Young Adults for Peace, Justice and Solidarity in the Middle East -järjestön perustajajäsen ja puheenjohtaja.