Viikonlopun kansainväliset uutispoiminnat 20.1.2024

Libanonilaiskristityt avustavat maan eteläosan taisteluita pakenevia

(Lähde: Vatican News 16.1.2024)

Libanonin maroniittikristittyjen avustusjärjestöt auttavat kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka pakenevat taisteluita ja ristitulta maan eteläosista Israelin vastaiselta rajalta. Levottomuudet alueella ovat lisääntyneet sen jälkeen, kun Israelin ja Hamasin sota Gazassa alkoi. Iranin tukema libanonilainen šiialais-islamistinen äärijärjestö Hizbollah on iskenyt Israelin puolelle muun muassa raketein, mihin Israelin asevoimat ovat vastanneet.

Libanonin vanhan maroniittikirkon johtaja, patriarkka Béchara Boutrous al-Rahi on itsekin vieraillut alueilla, joita konflikti on koskettanut. Monet talot ja kylät ovat muuttuneet turvattomiksi ja raunioituneet, mutta kirkko tahtoo auttaa taloudellisissa vaikeuksissa ja konfliktin keskellä kamppailevia ihmisiä. Tilannetta vaikeuttaa kiihkeä inflaatio ja Libanonin taloudellinen syöksykierre. Maan piispat ovat vedonneet rauhan puolesta ja ilmaisseet, etteivät libanonilaiset tahdo konfliktin eskaloitumista.

Libanonin eteläosissa on YK:n rauhanturvaoperaatio UNIFIL, jossa palvelee noin komppanian verran, eli 120 suomalaista rauhanturvaajaa.

Stalinia kuvaava ikoni kuumentaa tunteita Georgiassa

(Lähde: Orthodox Times 11.1.2024)

Georgian ortodoksisessa kirkossa on noussut myrsky maan pääkaupungin Tbilisin Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon lahjoitetusta, Pyhää Matrona Moskovalaista kuvaavasta ikonista. Ikonin eräässä sivukuvassa on kuvattu pyhimys siunaamassa Neuvostoliiton johtajaa, diktaattori Josif Stalinia. Ikonin kirkolle on lahjoittanut venäläismyönteinen ja kansallismielinen puolue ”Patrioottien liitto”.

Nyt Georgian ortodoksisen kirkon johto on vaatinut kuvan muuttamista todeten, että vaikka ”ikoni voi kuvata pyhien lisäksi tosielämän kertomuksia, jotka heidän elämäänsä liittyvät, mihin voi kuulua hallitsijoita, tavallista kansaa, harhaoppisia tai kristillisen uskon vainoajia – – näille ei kuitenkaan millään muotoa saa osoittaa kunnioitusta tai liittää heihin kunniallisuuden attribuutteja.” Lisäksi patriarkka lisäsi, ettei historiallisissa lähteissä ole yhtäkään mainintaa Matrona Moskovalaisen ja Josif Stalinin kohtaamisesta.

Georgialaissyntyinen Josif Stalin (1878-1953) toimi Neuvostoliiton johtajana 1922-1953. Nuoruudessaan hän opiskeli pappisseminaarissa, mutta kääntyi ateistiksi ja kommunistiksi ja vainosi armottomasti epäiltyjä poliittisia vastustajiaan, uskovia ja uskonnollisia johtajia pyrkimyksenään hävittää kirkko sekä monia etnisiä vähemmistöjä. Vladimir Putinin hallinto on pyrkinyt esittämään Stalinin diktatuuria myönteisenä Neuvosto-Venäjän suuruuden aikana.

Matrona Moskovalainen (1881-1952) on etenkin Venäjän ortodoksisen kirkon kunnioittama pyhimys, jota kommunistien toimeenpanemien vainojen aikana pidettiin tärkeänä kristillisenä ohjaajana ja jonka kerrottiin tietävän tulevia tai kaukana olevia tapahtumia.

Ekumeeninen patriarkka syyttää Moskovan patriarkaattia kristinuskon manipuloinnista ja välineellistämisestä

(Lähde: Orthodox Times 17.1.2024)

Maailman ortodoksisten kirkollisten johtajien joukossa kunnia-asemassa oleva Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I on evankeliumia ja kristillistä lähetystyötä käsittelevässä alustuksessaan puhunut evankeliumin ja kristillisen uskon yleismaailmallisuuden tärkeydestä. Samalla patriarkka Bartolomeos varoitti uskonnon hyväksikäytöstä, manipuloinnista ja välineellistämisestä palvelemaan esimerkiksi nationalismia, fanatismia ja fundamentalismia.

Esimerkkinä puheessaan ekumeeninen patriarkka nosti Ukrainan sodan ja syytti etenkin Moskovan patriarkaattia ja sen johtajaa Kirilliä sekä Venäjän hallintoa, joka epäeettisesti siunaa sen, että ortodoksiset kristityt surmaavat toinen toisiaan. Lisäksi Bartolomeos tuomitsi väkivaltaisuudet uskonnollisten syiden varjolla Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Konstantinopolin ekumeenisena patriarkkana Bartolomeosta kunnioitetaan ortodoksisessa maailmassa ”ensimmäisenä vertaistensa joukossa”. Hän ei kuitenkaan ole muiden patriarkkojen johtaja.

Moskovan ja Konstantinopolin patriarkaattien välinen kirkollinen yhteys on ollut koetuksella erityisesti Ukrainan kirkon aseman vuoksi: Konstantinopolin tunnusti kirkon täyden itsehallinnon eli autokefalian vuonna 2019, minkä vuoksi Moskova katkaisi suhteensa siihen.

Venäläinen ortodoksipappi pantu viralta hänen kieltäydyttyään rukoilemasta voittoa Ukrainassa

(Lähde: The Jerusalem Post 13.1.2024)

Venäjän ortodoksinen kirkko on pannut viralta ja erottanut pappeudesta Aleksei Uminskin syytettynä tätä pappisvalansa rikkomisesta. Kirkollinen oikeus erotti Uminskin poissaolevana ja kuulematta häntä, koska hän ei saapunut sen eteen, vaikka häntä oli kolmasti kutsuttu.

Aleksei Uminski toimi Moskovassa Eläväksitekevän Kolminaisuuden kirkon kirkkoherrana ja on ollut yksi tunnetuimpia Ukrainan sodan vastustajia Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Kirkon johto ja patriarkka Kirill ovat myötäilleet ja tukeneet voimakkaasi presidentti Vladimir Putinin hallintoa ja sotatoimia.

Seitsemän kuukautta sodan alkamisen jälkeen patriarkka Kirill määräsi kaikissa liturgioissa pakolliseksi rukouksen Venäjän sotamenestyksen puolesta, jossa Venäjästä käytetään sen muinaisuuteen ja toisaalta Ukrainan alueeseen viittaavaa nimeä ”Pyhä Rus”. Venäjällä monet kirkonmiehet ovat joutuneet ongelmiin noustuaan arvostelemaan Putinin hallinnon toimia Ukrainassa ja kirkon johtoa.

Kiina yrittää tukahduttaa kristinuskon koulutusjärjestelmään kohdistuvilla pakkokeinoilla

(Lähde: Christian Post 27.12.2023)

Kiinassa alaikäisiin kohdistetaan uskonnollisia rajoituksia, joiden tavoitteena on varmistaa, että tulevat sukupolvet seuraavat Kiinan kommunistista puoluetta.

Seurakuntiin on kohdistettu järjestelmällisiä tukahduttamistoimia. Tavoitteena on leikata seurakunnilta seuraava sukupolvi, joten kristittyjä on tulevaisuudessa vähemmän. Kiinalaisilta lapsilta on vuodesta 2017 lähtien kielletty osallistuminen jumalanpalveluksiin ja uskonnolliseen toimintaan.

Hallituksen virkamiehet valvovat, ettei yksikään lapsi mene kirkkoon. Näiden rajoitusten kiertämiseksi monet kirkot järjestävät salaa pyhäkoulua jäsenten kodeissa.

Kotikouluopetus on kasvattanut suosiotaan kiinalaisten kristittyjen perheiden keskuudessa viime vuosina. Monet perheet ovat liittoutuneet järjestääkseen kotiopetusta. Kotikoulun oppilasmäärä vaihtelee yleensä 10:stä 50:een, ja joissakin kouluissa on jopa 100 lasta.

Näiden kotikoulujen olemassaolo on herättänyt paikallisten viranomaisten ei-toivottua huomiota. Estääkseen kristittyjä perustamasta kotikouluja viranomaiset ovat määränneet sakkoja, joiden suuruus on 90 000 eurosta aina tähtitieteelliseen 700 000 euroon.

Maahanmuutto on amerikkalaisten kirkkojen toivo

(Lähde: Apologia Report 13.01.2024)

Amerikassa kristityiksi tunnustautuvien kansalaisten määrä on laskenut 90 prosentista 64 prosenttiin viimeisten 50 vuoden aikana, kun taas maahanmuuttajien vaikutusvalta kasvaa: yli kaksi kolmasosaa heistä on kristittyjä.

Amerikkalaiset liberaalit lietsovat pelkoa ’valkoisesta kristillisestä nationalismista’, joka pyrkii jonkinlaiseen teokratiaan. Valkoiset amerikkalaiset ovat kuitenkin maallistuneet hieman nopeammin kuin muut etniset ryhmät. Vaikka myös mustat amerikkalaiset ovat maallistuneet, he käyvät edelleen todennäköisemmin kirkossa ja rukoilevat kuin amerikkalaiset keskimäärin. Yhdysvaltoihin saapuneet afrikkalaiset maahanmuuttajat taas ovat uskonnollisempia kuin amerikkalaissyntyiset mustat. Latinalaisamerikkalaisten evankelisten nousu Amerikassa on myös saanut huomiota valtavirran uutisoinnissa.

”Konservatiiviset kristityt”, nuo valkoisten liberaalien mörkö, ovat siis yhä todennäköisemmin värillisiä ihmisiä. Afrikkalaista alkuperää olevilla kristityillä on paljon todennäköisemmin konservatiivisia näkemyksiä seksuaalisuudesta, ja evankelisista latinokristityistä on nopeasti tulossa republikaaninen blokki.

Vaikka liberalismi tasoitti tietä maahanmuutolle ja monikulttuurisuudelle, maahanmuutto ja monikulttuurisuus itse asiassa heikentävät liberalismia ja vahvistavat kristillisyyttä.