Jeesus ja vallankäytön piirteitä

Myöhemmin olin uskoon tultuani työväen järjestön palveluksessa julistustyöntekijänä yli yksitoista vuotta ja siellä oli korkea vakaumus lähes kaikilla, että vain vasemmistolainen politiikka edustaa yhteiskunnallista vanhurskautta. Siinä ajattelussa oikeisto oli hyväksikäyttäjä, sortaja, alistaja ja verenimijä porukkaa. Mutta kun poliittiset kysymykset sivuutettiin, niin niiden takaa löytyi monta Jumalaa kaipaavaa ihmistä, moni etsi Herraa ja pelastui. Paljon oli myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet tulleet käsittämään sielun pelastuksen tärkeyttä ja Jeesus oli heille lähinnä esikuva hyvästä ihmisestä. Sen seurauksena he keskittyivät ajamaan poliittisia tavoitteitaan kristillisyyden kustannuksella. Kun siitä joskus huomautin, sain takaisin happamia arvosteluja.

Kristillinen kenttä julistaa usein enemmän politiikkaa kuin Kristusta. Usein kristillisväritteiset ohjelmat ovat vain poliittista moraalia vailla pelastussanomaa. Silloin ajatellaan, että oikein tekeminen pyhittää asiat ja armoa annetaan vain ansioituneille? Kaikki uutiset ovat nykyään täynnä politiikkaa ja se jakaa kansan mieliä puolesta ja vastaan. Osa kansasta on jatkuvasti kohotetussa valmiudessa hyökätä toisinajattelijoita vastaan. Osa taas siirtyy seuraavalle kanavalle, jos tarjolla on poliittinen katsaus. Kuka siis hyötyy kaikesta tästä? Ilmeisesti yhteiskunnallisesti aktiivit, kantaaottavat, tiedotusvälineet ja suunsoittajat, viihde? Politiikan tarkoitus on saada ihmisen oma mieli ja tahto julki päätöksenteossa. Siinä ryhmän etu on kovaa valuttaa tai sen eteen monet ovat valmiit uhraamaan rahaa, vaikutusvaltaa ja aikaansa. Toki taustalla on myöskin hyödyn tavoittelu, joka seuraa siitä, että mieleistään politiikkaa saadaan toteutumaan yhteiskunnassa. Politiikalla on kuitenkin vain välinearvo, olipa se minkä väristä tahansa. Se on vain ajallisten kysymysten ajamista enemmistön mielipiteellä läpi.

Jeesuksen opetuslapsiin liittyi useita kansallisuusaatteen miehiä ja heillä oli ajatuksena vahva juutalaisvaltio, josta roomalaiset miehittäjät heitetään pihalle. Mutta Jeesus ei missään vaiheessa antanut tällaiseen ajatteluun tukea. Päinvastoin, hän velvoitti antamaan anteeksi väärintekijöille ja rakastamaan vihollista. Jeesus puhui ystävällisesti miehittäjien kanssa ja siunasi heitä ja rukoili heidän puolestaan. Jeesus ruokki erimaalaisia ja kertoi ilosanomaa muualta tulleille. Hän ei yrittänyt korjata yhteiskuntaa tai lisätä hyvinvointia, poistaa eriarvoisuutta tai köyhyyttä. Hänen lähtökohtansa oli koko ajan Isän tahto, pelastaa ihmiset synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Kuoltuaan ja ylös noustuaan hän lähetti seuraajansa kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia. Jeesus osoitti sanomallaan, että hän ei ole tullut kansallisuusaatteen pönkittäjäksi vaan pelastamaan kaikkia Jumalan luomia ihmissieluja eri kansoista, kielistä ja maista. Hän opetti uskovia astumaan ihmisten tekemien rajojen yli Jumalan sanaa seuraten.

Ulkomailla politiikka on joskus sotaisaa ja väkivaltaista taustavaikuttajien etupiiriä, jossa päämäärään pyritään vaikka tappamalla tai sulkemalla toisin puhujat vankilaan. Suomalaisessa politiikassa kielenkäyttö on joskus tosi kovaa ja julmaa, säälimättömästi ihmiset pilkkaavat ja nimittelevät toinen toisiaan. Samalla puolueet kehuvat saavutuksiaan ja mollaavat muiden vastaavia rakennelmia. Politiikan edustajat vastaavat yleensä kysymyksiin asian vierestä, eli he eivät sano juuri mitään tai sitten pyörittelevät sanat niin, ettei päällimmäiseksi jää kuin kyseisen puolueen hienot toteutumattomat tavoitteet. Tämä henki tarttuu kovin helposti myös uskoviin ja silloin pyritään vain lihallisesti taistelemaan hyvien asioiden puolesta ilman Pyhää Henkeä. Onko siis hyvä ollaanko pienen ihmisen asialla tai suuren rahan pyörittäjiä, jos ei ole Jumalaa johtamassa? Onko se hyvä asia, että hyvinvointi asetetaan korkeimmaksi tavoitteeksi, vaikka ihmiset ovat samalla marssimassa synteineen helvettiin?

Jeesus toi Jumalan valtakunnan keskellemme ilman politiikkaa, hän astui totuttujen rajojen yli ja kelpuutti kaikenlaiset ihmiset yhteyteensä. Hän pelasti afrikkalaisen, samarialaisen, roomalaisen siinä kun juutalaisen. Hän antoi fariseukselle synnit anteeksi ja otti lapset siunaukseensa. Jeesuksen isänmaalisuus ei pysynyt juudeassa, vaan hän lähetti palvelijansa kertomaan ilosanomaa koko asutun maailman alueelle. Jeesus ei tehnyt edes kirkkopolitiikkaa, hän ei neuvonut hylkäämään, vaan vaikuttamaan osallistumalla ja rukoilemalla. Eikö hän tiennyt, kuinka mätä juutalainen uskonto silloin oli? Kyllä tiesi. Siksi hän nostikin Jumalan sanan julistamisen ja kunnioittamisen suureen arvoonsa. Hän korvasi kaiken politiikan asettumalla itse keskushenkilöksi ja uhriksi. Kaikki politiikka katosi Gappatalla, Getsemanessa ja Golgatalla opetuslasten mielistä. Silloin heitä riisuttiin lihallisen mielen liikutuksista katsomaan Jumalan suunnitelmaan ja pettymys oli ensin sanoin kuvaamattoman suuri. Tuntui kuin kaikki olisi mennyt pieleen, mutta myöhemmin kirjoitukset alkoivat avautua heille ja siitä he puhuivat muillekin. Aikanaan evankeliumi tuli Suomeenkin, kun katolliset munkit uhrasivat elämänsä lähetystyölle.

Kristittyjen kesken politiikka ajaa lahkoutumiseen, jossa oikeassa olevat ohjaavat ja hallitsevat asioita. Jumalakin halutaan takuumieheksi omille ja ryhmän pyrkimyksille ja sen seurauksena ajatellaan, että kun jonkun asian takana on paljon väkeä huutamassa, niin se on hyvä? Raamattu opettaa taivaallista politiikkaa Fil.3:20-21. ”Mutta meillä on yhdyskuntamme (politeuma = kansalaisuus, yhteiskunta, kansalaisoikeus) taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.”

Usko on politiikan vastakohta, sillä usko on näkymätön ja laadultaan taivaallista ja jumalallista. Usko armahtaa vihollista ja siunaa vastustajaa. 1.Kor.2:13. Usko on elävä Jumalan voima, elävä Jumalan tunteminen, varma luottamus Jumalan armoon Kristuksessa. Heikkokin usko riippuu kiinni Kristuksessa, Vapahtajan ansiossa, haavoissa, kuolemassa, ylösnousemuksessa. Usko on osallisuutta Isän armahtavaan sääliin, rakkauteen ja osaan. Usko huokailee Pyhässä Hengessä Jeesuksen seuraan ja kulkemaan hänen seuraajanaan perille asti taivaan kotiin. Jumala sytyttää uskon särjetyssä sydämessä voimallaan ja vaikutuksellaan. Usko tuo uskovalle monet taistelut, kilvoitukset, kysymykset ja rukoukset. Tässä kaikessa uskova oppii luottamaan Jeesukseen ja tuntemaan häntä Herranaan, hän on päässyt Jumalan valtakuntaan, jossa on taivaallinen järjestys, tahto ja tavoitteet. Silloin selviää, että loppujen lopuksi on vain yksi lauma ja yksi Paimen. Kiitos Herralle!