Kruunatut Matit ja Maijat – Kristuksen palkkaistuimen yllätykset osa 1

BILLY GRAHAM eräässä tunnetuimmassa klassikkosaarnassaan tilittää uskomuksiansa kristittyä odottavista taivaskokemuksista. Hän avaa ymmärrystänsä kahdessa osamerkityksessä.

Yksityisen kristityn kohdalla siirtyminen kuoleman virran ylitse tapahtuu mitä ilmeisemmin kristityn kaikissa maaelämän tapahtumissa mukana olleen suojelusenkelin varjeluksessa. Kuolema on ”vihollisista viimeisen” maastoa, jossa kuoleman voittaja Jeesus Kristus hallitsee Herrana.

”Kuolema on lyöty”, Billy Graham lausuu ja jatkaa: ”mutta jumalalliseen suunnitelmaan liittyy kokonaisvaltainen vihollisen lyödyksi osoittaminen. Jokaisen kristityn saapuminen maallisen elämänsä langan poikkileikkaamisen jälkeen turvassa taivaan kaupunkiin on aina uusi tappio paholaiselle.”

Billy Graham lainaa idän kirkon liturgiasta tuttua fraasia: ”Kristus kuolemalla kuoleman voitti.” Seuraavassa Billy Grahamin voimallisia sanoja:

”Kun pelastettujen edeltä tunnettu luku on tullut täyteen maan päällä, silloin viimeiset Jumalan elävät omat siirretään ylösotossa, tempauksessa, taivaallisiin maailmoihin.

“Pidän Raamatun profeetallisen sanan valossa mahdollisena, että viimeisen kristityn saapuessa taivaalliseen olotilaan, kaikkien aikakausien kristityt kootaan Kristuksen palkkioistuimen eteen.

“Kristityn elämän tekojen päivä- ja muistikirjat avataan. Kristityt palkitaan.”

Billy Graham korostaa, ettei Kristuksen tuomioistuin ole missään merkityksessä kadotustuomioitten lausumisen paikka.

“Vain iankaikkisella pelastuksella kruunatut ovat Kristuksen tuomioistuimella.

“Onko kyseinen istuin pelkän kiitoksen ja ylistyksen näyttämö?

“Valitettavasti ei ole. Raamatussa on lupaus kaikkien kyyneleitten pyyhkimisestä pelastettujen silmistä. Kristikunnan isät ovat opettaneet kahdensuuntaisesti tästä aiheesta. Yksi koulukunta rajaa kyyneleet tässä mainitun Kristuksen tuomioistuimen paikkaan ja aikaan, jolloin itkun aiheena olisivat kristityn menetetyt mahdollisuudet kirkastaa Pelastajaansa toisille ihmisille. Toinen koulukunta esittää arasti sellaisen lisäyksen, että kun tuhat vuotta myöhemmin kadotettuja ihmisiä tuomitaan tekojensa summana iankaikkiseen tuomiotilaan, silloin kristityt joutuisivat itkun paikalle todetessaan vaikkapa sen, että heidän rakkaitansa joutuu iankaikkiseen pimeyteen siksikin, etteivät kristityt aikanansa todistaneet ja varoittaneet kadotukseen matkalla olevia läheisiään.

“Raamatun mukaan kadotukseen kulkevien veri vaaditaan joidenkin kristittyjen ‘käsistä’. Raamatun mukaan elämä on veressä. Leikataanko kristityn hyvästä iankaikkisuusosasta jotakin pois, kun kristitty on jättänyt sielujen voittamisen ohjelmastansa vaikkapa kaikkein lähimpiensä keskuudessa?

“Olen saarnannut miljoonille ja saanut todeta suurien joukkojen tulevan ratkaisun paikalle. Mutta minua vaivaa tällainen kysymys: olenko ollut kuuro Pyhän Hengen kehotukselle todistaa pelastuksesta vaikkapa parturilleni tai sekatavarakauppiaalle tai linja-auton kuljettajalle?”

Näin siis tilittää aiheestamme sukupolven johtavaksi sielujenvoittajaksi nimetty Billy Graham.

PALATKAAMME aihemaailmaamme selventäviin Pyhän Raamatun teksteihin.

Kukin katsokoon, kuinka rakentaa.

Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi, mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.

Kuka sitten rakentaakin tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, itse kunkin työ tulee näkyviin. Sen tuo ilmi se päivä, joka ilmestyy tulessa, ja tuli koettelee, millainen kunkin työ on.

Jos jonkun tekemä rakennus kestää, hän saa palkan.

Jos jonkun työ palaa, hän kärsii vahingon. 

Itse hän kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi. (1 Kor. 3:10-15)

Kristuksen tuomioistuin koetaan kahden ehdon tultua täytetyksi:

Kristuksen seurakuntaruumis on valmis – viimeistä ruumiinosaa myöten. Jokainen nivel – jokainen solu – kaikki ruumiin osat – arvokkaat ja vähemmän arvokkaat – kaikki on paikoillaan. Tuloksena maailmankaikkeuden ihmeellisin mestariluomus. Herra Jeesus Kristus on ruumiin pää. Hänen pelastamansa, pyhässä sovitusveressä puhtaaksi rakennusaineeksi pestyt luodut, ovat ruumiin solukko – jäsenet – kokonaisuus – täydellisyys.

Tämä on ensimmäinen ehto.

Jälkimmäinen ehto on Kristuksen ruumiin jäsenten ennalta valmistettujen tekojen toteutuminen kristittyjen maallisen vaelluksen vaiheissa.

VUONNA 1973 Lontoossa koettiin Campus Crusade-järjestön sponsoroima Spree-konferenssi. Osanottajia oli tuhansia. Suomesta saapuneessa delegaatiossa oli lähinnä Kansan Raamattuseuran opiskelijatyössä mukana olevia, heillä matkan johtajana Kalevi Lehtinen. Itse osallistuin Amerikasta tulleen kutsun perusteella.

Ensimmäisenä konferenssi-iltana kohtasin Kalevi Lehtisen – harhailemassa suuren messuhallin aulatilassa. Tervehdimme. Kalevi kysyi minulta, onko minulla asuntoa. Vastasin myöntävästi. Kalevi huokasi syvään ja selitti, että hänellä on käynyt niin, että kukaan ei ole varannut hänelle asuntoa. Varovaisesti hän kysyi, onko minulla hotellihuoneessani kaksi vuodetta vaiko yksi. Minulla oli niin sanottu perhesänky, johon mahtuisi kolmekin nukkujaa – selitin sen Kaleville, joka arasti kysyi, mahtuisiko hän alkavaksi yöksi hotellihuoneeseeni. Hyvin veli mahtuikin huoneeseeni – jonka sitten jaoimme koko konffaviikon ajan. Yhteiselo sujui näpsäkkäästi – vähäiseksi vain jäivät unitunnit, koska paljon oli sanallista jaettavaa toisillemme.

Järjestyksessä toisena vuorokautena pitkän konffapäivän ja jälki-istuntojen tultua koetuksi tahoillamme, Kalevi tuli kyytiin käytössäni olevaan vuokra-autoon, ja ajoimme hotellille nukkumaan.

Olimme jo edellisenä iltayönä ennen nukahtamista aloittaneet ajatusten vaihdon pelastuskysymyksestä. Olimme löytäneet yhdistäviä opillisia linjauksia toistemme vakaumuksista – ei vähiten kysymyksessä Kristuksen palkkioistuimen totuudesta. Käsitimme Paavalin kirkkaasti opettavan Kristuksen tuomioistuimesta – tai alkukieltä myötäillen paremminkin palkkioistuimesta. 

Huomasimme ajattelevamme toistemme tavoin, että valitettavaa oli, että luterilaisuuteen ei Suomessa ollut mahtunut kirkas paavalilainen bema-istuin opetus. Kalevin mielestä opissa ei ollut mitään, jota luterilaisen tarvitsisi hävetä tai peitellä. Armo olisi tämän opin ytimessä.

Sovimme kumpikin tahoillamme julistus- ja opetustyössämme pitävämme huolta siitä, että pasunamme antavat selvän ja kirkkaan todistuksen äänen tässä aiheessa – semminkin, kun Lontoon konffassa tätä totuutta kuuluteltiin paljonkin haastettaessa kansainvälistä nuorisoa todistamaan Kristuksesta ja voittamaan sieluja taivaan valtakuntaan.

Lontoon opetuksessa ankkuroitiin kahteen todellisuuteen: Sotien jälkeinen eurooppalainen sukupolvi tarvitsi tarjolla olevaa raamatullista totuutta kestävästä pelastuksesta ja siihen pohjaksi kuuluvasta Jumalan armovalinnasta. Aihekokonaisuuteen kuuluisi myös kirkkaasti julistettava totuus Kristuksen bemasta – palkkioistuimesta – kristityn kylvämisen palkkiomaksusta – sekin toki Kristuksen kunniaksi ja kirkkaudeksi.

Konferenssi oli ja loppui. Viimeisenä yhteisenä hotellivuorokautena Kalevi halusi siunata minut – “nuoremman veljen armototuuden rintamassa”, kuten muistan hänen todenneen minusta.

Lontoon vuorokausien jonakin hetkenä Kalevi kysyi, olinko vakuuttunut siitä, että työ, jota tein, oli Jumalan varsinainen kutsumus minulle. Keskustelimme eskatologiasta, ja Kalevi ajatteli, että Ensio Lehtoselta perimäni viimeisten aikojen oppirakennelma sopisi hyvin Campus Crusaden toimintamaailmoihin. Jos olisin kiinnostunut vaihtamaan työnantajaani, Kalevi mielellänsä esittelisi minut CC:n huipulle – jo Lontoossa. Ja avaisi Kotisuomessa tarvittavat ovet niin että voisin tulla ja tuoda tullessani työmuodostani sopivat osat uuden isännän palvelukseen.

Myönnän, että viikon aikana rukoilin ja etsin johdatusta intensiivisesti.

Viimeistä edellisenä Lontoon konffavuorokautena olin selvillä vesillä: Kuva ja Sana ja siihen liittyvät työmuodot olivat minun kutsumukseni. Työ Suomessa oli hitaasti mutta johdatuksessa soljumassa niihin muotoihin, joissa Patmos ry otti muodon – ja siitä sitten onkin jatkon kertomus silkkaa Jumalan ihmeitten toistamista.

VAAN mistä juttelimme, Kalevi Lehtinen ja minä, josta löytyi aihetta niihin siunaaviin onnitteluihin, jotka Kalevi lausui minulle löydettyään – niin kuin hän sanoi – “kirkkaan paavalilaisen evankeliumin opettajan veljessä nimeltä Leo Meller”?

Tämän blogin alkupuolelta löydät korinttilaiskirjeen tekstin.

Teksti on yksi tärkeimpiä keskitettyjä paavalilaisia tunnustuksia iankaikkisen pelastuksen vastuullisuushaasteesta.

Paavali korostaa pelastuksen kallisarvoisuutta. Suuruutta. Velvoitteellisuutta.

Jumalan valmistama pelastus on eräänlainen talousohjelma, jonka hoitajaksi pelastettu syntinen kutsutaan uudestisyntymisen kautta.

Pelastus on ilmainen lahja syntiselle – mutta pelastuksen vastaanottamisessa vastasyntyneen kristityn elämään jää Pyhän Hengen läsnäolo omistuksen ja uuden Omistajan sinettinä.

Mitä se tarkoittaa?

Sitä, että uusi ihminen – Jeesuksen Kristuksen pelastusveren hinnalla ostettu ja luotu uusi luomus – on Jumalan sinetillä sinetöity omistajalle, joka on Kolmiyhteys – Isä, Poika, Pyhä Henki.

Perkele omisti minut ja olisi vienyt minut kanssansa tuliseen järveen – ellei Jumala olisi päättänyt toisin.

Jumalan päätös esiintyy Hänen armovalinnassaan.

Perkeleen kahleet pitävät vankina ihmisen tahdon ja tekemisen.

Jeesus on näitten kadotuksen kahleitten katkaisija.

Ainoa pystyvä katkaisija.

Ylösnousemusvoimallansa Hän, joka katkoi kuoleman kahleet ristinsä varjossa ja nousi kuolleista, Hän katkaisee synnin ja helvetin orjan hengelliset kahleet ja vapauttaa ihmisen uudestisyntymisen kautta uuteen iankaikkiseen elämään.

Uudestisyntynyt ihminen – kristitty ihminen – on ihminen, josta blogitekstini alkuosassa oleva Paavalin tekstilainaus kertoo.

Kristitty on rakentaja.

Hänen ajatuksensa, valintansa, tekonsa, koko elämänsä on rakentamista.

Kun elämä on saavuttanut ennakoidun loppusuoran, ihminen kulkee Kristuksen voiton osallisuudessa kuolemasta elämään – iankaikkiseen, katoamattomaan elämään.

Ihminen kuljettaa mukanansa ajan rajan toiselle puolelle elämänsä rakennelman, jota eräänä hetkenä Kristuksen seurakuntaruumiin tultua viimeistä jäsentä myöten täydelliseksi, aletaan punnitsemaan ja arvioimaan palkkatuomiolla pilvissä.

Tämä tuomio on yhtä kuin jo mainittu Kristuksen tuomioistuin.

HUOMAA: Kristuksen tuomioistuimella ei ketään tuomita kadotukseen.

Vain iankaikkisella pelastuksella pelastetut ovat osallisia Kristuksen tuomioistuimen tapahtumiin.

Niin kuin työmies saa palkan palkkapäivänä, niin kristitty saa elämänsä palkan Kristuksen palkkioistuimella ylösoton – tempauksen – jälkeen.

Alkukielen bema sana kuvailee yksinvaltiaan tuomioistuinta.

Pilatus tuomitsi Kristuksen istuimella, jolla hän jakoi valtaansa tribunaalin kanssa.

Kristuksen tuomioistuin on paikka, jossa tosiasiassa tiedetään eräässä merkityksessä ennalta mitä tuomioita tulee, koska tuomiovaltaa käytetään niitten ehtojen ja lakien mukaisesti, jotka on jo aikaisemmin tehty tiettäväksi. Viittaan tässä siihen neuvojen ja säädösten verkkoon, jossa kristitty saa elää lukiessansa Uuden testamentin pyhiä kirjoituksia.

Billy Graham puhuu Kristuksen tuomioistuimesta ja käyttää esikuvana olympialaisia.

Kilpailijat tietävät ennakkoon, mitä heiltä odotetaan. Kun vaikkapa olympiakisojen tuomaristo lausuu tuomionsa, ja joku palkitaan ja joku toinen jää palkkiotta, kysymyksessä on sijoittuminen ennalta tiedettyjen sääntöjen ja ohjeitten summaan.
Kristitty tietää, mitä häneltä odotetaan.

Kristitty tietää Jumalan huolenpidon olevan sellainen, että hänelle on taattu Pyhän Hengen kaikkivoipa voima ja apua kaikkiin tilanteisiin, joissa hän pelkästään itsensä varassa eläen menettäisi pelin ja olisi karvaan tappion oma. Mutta Pyhässä Hengessä ja Hänen voimassaan Paavali toteaa: “Kaikki minä voin hänessä” – ja tämä sama on mahdollista jokaiselle kristitylle.

JOS Herra suo ja elämme, seuraavassa blogissani alamme paneutua Kristuksen tuomio/palkkaistuimen tapahtumiin. Luemme Raamatustamme viidestä voitonseppeleestä ja opimme, mitä ne merkitsevät tänään sinulle ja minulle tarjolla olevan Kristus-elämän voimassa ja vaiheissa.

Tässä tämän avauskirjoitukseni muistosana:

Pelastus on yksin armosta. Pelastuselämän palkka maksetaan sen mukaisesti, miten olemme arvostaneet meille annettua lahjaelämää. 

Ja vielä tämä tärkeä pyyntö: 

Ilta-Sanomat otsikoi etusivulla 15.2.2022: “Ukrainan etulinjassa kuin taivas ja helvetti.” Iltalehti etusivullaan samana päivänä: “Euroopan kohtalon hetket käsissä.” Nyt rukousasemiin – Jeesus on Kuningas!