Patmos-blogi

Giljotiini ja keittiöveitsi

Laura Seppi Laura Seppi kirjoittaa Porissa. Hän on eläkkeellä oleva kielen kääntäjä, jonka erikoisena kiinnostuksena ovat Raamatun kielet. Laura kirjoittaa ajankohtaisista asioista. Ajoittain hänen tekstiensä päällisen puolen takana on vasta varsinainen viesti – kannattaa etsiä se esille.
Julkaistu:

Kun kylmä sota loppui 1990-luvulla, puhutiin jonkin aikaa sotateollisuuden muuntamisesta uudelleen johonkin rauhan aikana tarpeelliseen tuotantoon. Tutkittiin, voisiko esim. panssarivaunutehtaan muuttaa leikkuupuimureita valmistavaksi.
Itselleni nousi hiljan päähän toisenlainen kysymys: Voiko giljotiinin muuttaa keittiöveitseksi? Giljotiinin tehtävä on katkoa ihmiskauloja. Keittiöveitsi pilkkoo vihanneksia. Sanoisin, ettei kumpaakaan näistä kahdesta teräaseesta voi muuttaa toiseksi.

Hamas on ’giljotiini’. Sen tarkoitus on tappaa, tuhota ja varastaa, siis ennen kaikkea tappaa kaikki juutalaiset, tuhota Israelin valtio ja varastaa panttivankeja. Tappaminen ja tuhoaminen on kirjoitettu sen perustamisasiakirjaan. Jos tämä perustavanlaatuinen agenda Hamasilta poistettaisiin, se ei enää olisi Hamas vaan ehkä jonkinlainen kotiseutuyhdistys. Yle jaksaa kutsua Hamasia ’äärijärjestöksi’, mikä on terroristijärjestön eufemismi. Uusi Tie -lehdessä 17/2024 kysyttiin s. 13 ”Mikä saisi osapuolet (Hamas -Israel) hautaamaan sotakirveensä?”
– Ei mikään. Niin kauan kun toinen osapuoli on murhaaja ja pysyy sellaisena. Hamas aikoo loppuun asti tappaa, tuhota ja varastaa, sillä se on sen olemassolon tarkoitus. Ja kaikki tämän tietävät arabimaissa ja Iranissa, mutta läntiset sinisilmäiset ihmiset eivät tahdo katsoa tätä totuutta silmiin. Suomessa ilmeisesti ajatellaan, että sotaisa perustamisasiakirja on vain jonkinlainen narratiivi, josta voi luopua. (Yle: Maailmanpolitiikan arkipäivää 27.4. 2024) Narratiivin voi muuttaa, mutta uskonnollinen vakaumus pistää ihmisen tekemään vaikka itsemurhaiskun, kun se on perusteltu jumalan tahdolla ja 72 neitsyellä. Puhumattakaan siitä, että yhteisön painostus ja kontrolli näissä vakaumusasioissa on varmaan ollut kova taustatekijä.

Israel vapautuu ’puukosta kurkullaan’  (tai ’giljotiinista’ päänsä päällä) vasta kun Hamas on ajettu pois alueelta. Gazan sotaa voisi katsoa poliisioperaationa: Jättääkö poliisi piirittämättä, kun viaton panttivanki on aina vaan roiston hallussa? Hamas jatkaa panttivankitilannetta loppuun asti. Sillä tavalla se saa Israelin sotimaan ja kuluttamaan voimiaan. Se teeskentelee neuvottelevansa ja vitkuttaa. Samalla se voittaa puolelleen valheellista sympatiaa ihmiskilpien menetyksillä. Sitten kun tilanne käy liian ahtaaksi, sen johtajat voivatkin väistyä ulkomaille, ja se tietää, että Hizbollah jatkaa tappamista ja Israelin kuluttamista pohjoisesta käsin.
Kyykäärmeeltä ei saa myrkkyhampaita pois puheilla, lahjonnalla tai millään YK:n päätöksillä.

En näe Gazan sodalle muuta rauhan mahdollisuutta kuin että Israel ottaa alueen täysin haltuunsa ja perustaa sinne tilapäisen mandaattihallituksen. (Sellainen oli vv.1917-1948 brittien toimesta.) Mikä tahansa muu taho Gazassa vain päästäisi jihadistit luikahtamaan sinne uudestaan, ja pian oltaisiin täsmälleen samassa tilanteessa kuin ennen Gazan sotaa. Tarvitsee vain katsoa Libanoniin, missä kansainväliset unifil-joukot ovat täysin hampaattomia Hizbollahin murhaiskuille ja ammusten lähettämiselle Israelin siviilikohteisiin.

Toiseksi pitäisin lähestulkoon välttämättömänä, että rauhan tultua Gazaan sinne lähetettäisiin paljon ’missionäärejä’ eli kristillisiä lähetystyöntekijöitä. En usko, että mikään muu kuin evankeliumi voisi neutraloida ja pestä pois Gazan tavallisten asukkaiden jihadistista murhahenkisyyttä, joka on myrkyttänyt lähes kaikki sillä alueella asuvat aina pikkulapsia myöten. Samalla Gazaan saataisiin uskonnonvapaus.

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (5)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. IlkkaT.O.

    Gazan nykyisen sodan heijastusvaikutukset tuntuvat nyt myös Venäjää ja Kiinaa myöten niiden maailmanpolitiikassa. USA:n heikon johtajuuden (Obama – Biden-linja) myötä USA on sanonut Lähi-idälle hyvää yötä. Trump presidenttinä toimi toisin, Bidenin romuttamat ’Aabraham Accords’-sopimukset olivat luomassa hyvää (liian hyvää?) pohjaa alueen rauhoittumiselle. Ns. ”punaisen linjan ” ylittäminen on kokenut inflaation. YK on moraalisessa vastuussa kaikkein voimakkaimmin antaessaan jatkuvasti puolensa islam-/arabimielisyydelle, kun kyseessä ovat olleet äänestykset Yleiskokouksessa ja Turvallisuusneuvostossa Israelia ja palestiinalaisia koskien. Näin YK:ssa äänestetään jatkuvasti sen omaa Israelin valtion ja juutalaisen kansan olemassolon oikeutusta koskevia päätöksiä vastaan (ko. artiklat löytyvät YK:n perustamisasiakirjasta).
    ”Hamasin poika” Mosab Hassan Yousef, terroristijärjestön sisäpuolella kasvanut, kertoo koruttomasti Hamasin alkuperän, kuinka keinotekoisella syillä se onnistuttiin perustamaan, vaikkei palestiinalaisia todellisuudessa ole kuin valheellisesti tässä kiistassa mainittuna erityisesti tämän alueen ryhmänä: todellisuudessa he ovat ryhmä tavallisia arabeja, jotka otettiin uskonnollis-poliittiseen tarkoitukseen. Egyptiläisen -huom. ei palestiinalaisen – Yasser Arafatin istuttaminen NL:n toimesta terroristijärjestö PLO.n johtoon aloitti nykyisen loppumattoman ”palestiina-ulvonnan” YK:n vankalla tuella.
    Kun kysytään mikä on Hamas, täytyy ensin selvittää, mikä on Palestiina/palestiinalaiset. Viime vuosisadalla kaikkia ko.alueella asuvia, juutalaisia, muslimeja ja kristittyjä nimitettiin palestiinalaisiksi ennen Israelin valtion perustamista. Osmaani-kalifaatin hävittyä sodan alue tunnettiin Brittiläisenä Palestiina-mandaattina, joka sittemmin jaettiin YK:n päätöksellä kahtia, jota arabit eivät koskaan hyväksyneet.
    Raamatun lopunaikojen opetuksissa lienee parhaita messiaaninen Baruch Korman, opettaen VT:a sen vanhimmista hebrean ja UT:a tarkimmista kreikan käännöksistä. Hänen opetuksensa selkeyttävät tämän hetken Lähi-idän tilannetta.
    Ennen Rauhan Kuninkaan saapumista alueella käydään vielä katkeria taisteluita, myös maailmanaikojen hirvittävin holkausti.

  2. Rauno Mäkinen

    Yllättävän osuvasti Laura Sieppi mielestäni kuvaa ko. asian taustoja ja nykyistä tilannetta Gazan suhteen. Onneksi on vielä itsenäiseen ajatteluun- ja tiedonhankintaan pystyviä ihmisiä.
    ”Israel nyt”-sarjassa Pasi Turunen haastattelee Brittiläistä eversti Kemp`iä, joka avaa mielenkiintoisesti Israel-vastaisen kohtelun yhtä alkusyytä mm. länsimaissa. Kun ensin juutalaisten maahanmuuttoa- ja sitten valtiota vastustettiin uskonnollistisin perustein, silloinen Neuvostoliitto katsoi (noin v.1964), että se ei vetoa länsimaihin niin hyvin kuin puhuminen ”kansallisesta vapaustaistelusta” ja siihen liittyvistä ihmisoikeuksista ym.:sta. Sinänsä hyviä asioita oikeissa yhteyksissä. Syy oli kuitenkin uskonnollinen. Tätä suunnanmuutosta sitten propagoitiin miljardeilla ruplilla KGB:n toimesta.
    Onkohan sattumaa, että PLO perustettiin v. 1964, jolloin Egypti miehitti Gazaa ja Jordania Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia. Niiden vapauttamista varten PLO:ta ei perustettukaan vaan koko alueen vapauttamiseksi juutalaisista. Se oli pääsyy eikä se, minkä niminen islamilainen valtio koko aluetta hallitsisi. Tämä kaikki ei tullut esiin em. haastattelussa, vaan täydensin sitä asiaan liittyvillä muilla tiedoilla.
    Juutalaisten kokemat koettelemukset on nähtävä Jumalan sallimana prosessina, joka lopulta johtaa kansan jäännöksen kääntymiseen ns. vaivanajan lopulla.
    Voinee sanoa, että aikanaan israelilaiset yritettiin tuhota, ettei juutalainen Messias voisi syntyä maailmaan ja nyt, ettei Hän voisi palata toisen kerran maan päälle Jerusalemiin. Mm. natsien holokausti oli pitkälle mennyt yritys estää se.

    • Esa J.

      1948 Neuvostoliitto oli ensimmäisenä tukemassa Israelin valtion muodostamista. Mutta: – kuinkas kävikään? Ei tullut Israelista kumppania kommariudessa! Ei edes ”Porkkala”-tukikohtaa saaneet Tel Avivista…?

      Neuvostoliitto joutui pahasti pettymään, kun Israel ei seurannutkaan näytelmän käsikirjoitusta.

      Eräs osasyy nykytilanteen raivoisuuteen on sekin, että ent. neukkulan alueelta oli ajan kuluessa muuttanut suuri joukko judeja Israeliin. Ison porukan vaikutusta poliittiseen ilmapiiriin ei voi noin vain sivuuttaa.

      Josko näillä ex-neukkujudeilla olisi arvomaailmoissaan jotain matkamuistoa sieltä neukkulasta päin? Asenne esimerkiksi…?

      • Jykä

        No, historiaa voi tulkita miten haluaa, mutta Israelin ja Neuvostoliiton lyhyt ystävyys vuosina 1947 – 48 taisi mennä molempien maiden tahdon mukaan ja ystävyyden loppu heti sen jälkeen Stalinin tahdon mukaan.

        Israelilla – tai juutalaisvaltiota ajaneilla sionistijärjestöillä – ja neukuilla oli yksi yhteinen vihollinen: Britannia, joka piti Palestiinaa hallussaan. Sionistijärjestöt olivat yrittäneet vokotella Stalinia puolelleen jo maailmansodan aikana, mutta neukut vastasivat huutoon vasta kylmän sodan alettua. Neukut halusivat britit pois Lähi-Idästä, koska kylmä sota oli levinnyt jo Turkkiin ja Kreikkaan. Neukut myös onnistuivat aikeissaan; nuori Andrei Gromyko puhui YK:ssa juutalaisvaltion puolesta, ja päätösten tultua Stalin salli Tsekkoslovakian myydä aseita Israelille vuoden 1948 sotaa varten. Ilman tuota aseistusta Israelin olisi tainnut käydä tuossa sodassa huonosti. Stalin oli reaalipoliitikko, ja brittien päänahka oli hänen mielestään sen arvoinen, että Palestiinan arabiväestön kommunistipuolueiden vihan saattoi hyvin sietää.

        Neuvostoliiton juutalaisväestön intoa hän ei kuitenkaan sietänyt. Israelin perustamisen jälkeen Neuvostoliiton juutalaiset aktivoituivat huomattavasti, eikä Stalin halunnut rauhattomuuksia omaan maahansa. Niinpä hän aloitti omanlaisensa pogromin, johon liittyi paitsi juutalaisväestön hiljentäminen myös Israel-tuen pyyhkiminen pois historiankirjoista.

    • Jykä

      Ihan vain yksi juttu tuosta eversti (evp) Kempistä. Hänellä on kyllä ihan hieno ja kunniallinen sotilasura, ei siinä mitään, mutta tähän Israelin sodan kommentointiin hänellä saattaa olla jääviyden kanssa ongelmia.

      Hän nimittäin sattuu johtamaan semmoista hyväntekeväisyysjärjestöä kuin UK Friends of the Association for the Wellbeing of Israel’s Soldiers. Järjestö on rekisteröity ja ihan laillinen, ei siinä mitään, mutta se on emojärjestön eli Association for the Wellbeing of Israel’s Soldiers haarakonttori Britanniassa. Emojärjestö on puolestaan Israelin armeijan hallinnassa – ollut jo muistaakseni vuodesta 1948 alkaen – ja sen vastaava johtaja on kenraali Yoram Yair.