Patmos-blogi

Lapsi, joka halusi älypuhelimeksi

Reijo Telaranta Patmos Lähetyssäätiön hallituksen puheenjohtaja, talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on myös toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi
Julkaistu:

Opettaja oli antanut oppilaille kirjoitustehtävän. Toiselle luokalle päässeiden oppilaiden piti kirjoittaa aine otsikolla: Minun toiveeni.

Myöhemmin illalla opettaja istui kokona lukemassa lasten kirjoituksia.

Pekka toivoi pääsevänsä isona lentäjäksi. ”Haluan lentää suuria matkustajakoneita, jotka vievät ihmisiä lomalle kaukaisiin maihin”, Pekka kirjoitti.

Liisan haaveena oli päästä lääkäriksi. ”Toivon saavani parantaa sairaita ja auttaa niitä, jotka ovat satuttaneet itsensä”, Liisa kertoi.

Pirkko toivoi, että häntä pyydettäisiin näyttelemään elokuvissa ja hänestä tulisi kuuluisa.

Ainekirjoituksia lukiessaan opettaja hymyili. Lapsilla tuntui olevan monenlaisia toiveita ja haaveita.

Viimein jäljellä oli enää vain yksi kirjoitus.  Sitä lukiessa opettajan ilme vakavoitui. Sitten hän alkoi itkeä.

Opettajan puoliso sattui tulemaan huoneeseen. Hän kysyi itkevältä puolisoltaan, mikä oli hullusti? Sanaakaan sanomatta opettaja ojensi hänelle kädessään olleen tekstin:

”Toivon, että minusta tulee älypuhelin. Molemmat vanhempani rakastavat puhelimiaan aivan valtavasti. He rakastavat niitä niin kovasti, että tuskin edes huomaavat minua.

Kun isä tulee väsyneenä töistä kotiin, hänellä kyllä riittää aikaa ja voimia tutkia puhelintaan, mutta ei leikkiä minun kanssani. Äidillä on aina kiire ja valtavasti töitä, mutta ei silloin, kun hän puhuu puhelimessa ja kirjoittelee ystävilleen viestejä.

Kun vanhempani ovat tekemässä jotain heidän mielestään hirveän tärkeää, minä en saa häiritä heitä. Mutta jos puhelin silloin soi, he keskeyttävät kaiken ja ryntäävät heti vastaamaan. He puhuvat ystäviensä kanssa pitkiä puheluja, eivätkä silloin kiinnitä minuun mitään huomiota, vaikka yrittäisin kertoa heille jotain tärkeää.

Vanhempani myös pelaavat älypuhelimillaan kaikenlaisia pelejä. Minun kanssani leikkimiseen tai pelaamiseen heiltä ei aikaa löydy.

Haluan muuttua älypuhelimeksi, että he rakastaisivat minua ja viettäisivät paljon aikaa minun kanssani.”

Kun puoliso oli lukenut tekstin, hän kysyi: ”Kuka oppilaistasi kirjoitti tuon?”

”Meidän lapsemme”, vastasi itkevä opettaja.

Mitä vanha sanonta ”Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä” meille kertoo? Sen, että tuli on tärkeä ja hyödyllinen asia, kunhan se pysyy hallinnassa. Ehdotan vanhasta viisaudesta uutta versiota: ”Älypuhelin on hyvä renki mutta huono isäntä.”

Sitä kännykkä totisesti on, jos sen käyttö ei pysy hallinnassamme.

Kännykkä on helppo ottaa käteen, kun on tylsää tai ei jaksa ryhtyä mihinkään hyödylliseen. Älypuhelimet tarjoavat joka hetki uusia kiinnostavia ärsykkeitä ja mielihyvän pulsseja.

Meitä älypuhelimen käyttäjiä on jo noin 4 miljardille ihmiselle. Älypuhelin on nykyään käytetyin sähkölaite. Tutkimusten mukaan se voi aiheuttaa samanlaista riippuvuutta kuin kahvi, tupakka tai huumaavat aineet. Monissa maissa onkin jo perustettu vierotuskeskuksia ihmisille, jotka eivät kykene elämään muutamaa tuntia kauempaa tarkistamatta puhelintaan.

Kun isä tai äiti viettää enemmän aikaa somessa ja uutissivustoja selaillen kuin oman puolisonsa ja lastensa kanssa, parisuhde ja koko perhe ovat vaikeuksissa.

Kristinopin (1948) mukaan synti on ”sydämen luopumista Jumalasta”. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että ”aistillisuus, maailmallisuus, itsekkyys ja ylpeys” pääsevät luikertelemaan ihmisen ja Jumalan väliin.

Raamatun alkulehdillä Jumala sanoo: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” (1.Moos.2:18) Kumppanilla Jumala ei tarkoittanut älypuhelinta vaan toista ihmistä. Hän puhui omaksi kuvakseen luoduista miehistä, naisista ja lapsista.

Jos jokin edellä olevasta on koskettanut, ja tunnet tarvetta muutokseen, niin tarjoan sinulle itsetutkistelun lähtökohdaksi ja muutoksen voimaksi 1. Johanneksen kirjeen 1. luvun jakeita 6 ja 7

”Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta.

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1:6-7)

Siunattuja ja onnellisia hetkiä läheistesi seurassa, rakas ystäväni!

 

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *