Patmos-blogi

Mainostaako vai ei?

Jouko Koistinen Patmos Lähetyssäätiön hallituksen jäsen rovasti Jouko Koistinen työskenteli kaksikymmentä seitsemän vuotta vankeinhoidossa vankilapastorina, ensin Pelson vankilassa ja sittemmin Kuopiossa, josta työstä hän jäi eläkkeelle vuonna 2020.
Julkaistu:

Kristittyjen tärkein viikko, pääsiäisviikko on menneillään. Kansaa on enemmän liikenteessä myös seurakuntien tilaisuuksissa. Joskus on esitetty kritiikkiä, miksei kirkko ja seurakunnat hyödynnä tämän ajan mainosmaailman konsteja, mainostaakseen omaa sanomaansa. No, ovathan seurakunnatkin mainostaneet esim. missiotapahtumia, mutta onko itse kristinuskon perussanomasta helppoa tehdä oikein vetävää mainosta. Eivät taitaisi olla parhaita mahdollisia mainoslauseita Jeesuksen sanat: ”Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei ole minulle kelvollinen!” Tai jos ajatellaan kuvamateriaalia, ei taitaisi verissään ristillä riippuva Kristus olla myöskään paras kuva banderolliin! Meillä kristityillä on joka tapauksessa paras mahdollinen tuote, jonka näkyvimpiä mainoksia olemme sittenkin me uskovat, haluttiinpa sitä tai ei!

 

Joitakin vuosia sitten eräässä maallisessa lehdessä joku kolumnisti kirjoitti hieman kritisoivaan sävyyn, kuinka kirkko ja seurakunnat eivät käytä hyväkseen nykyajan mainosmaailmaa ja mainosalan ammattilaisten keinoja sanomansa kuuluville saamiseen. Kirjoittaja kiinnitti huomiota siihen, kuinka esim. hiljaisella viikolla ja pääsiäisaikaan on paljon ihmisiä liikenteessä seurakuntien tilaisuuksissa. Milloin oli-sikaan parempi aika sanomansa mainostamiseen!

Tuo kirjoitus oli sinänsä hyväntahtoisesti kirjoitettu ja jopa kannustavaan sävyyn. Kirjoittaja jopa väitti, että jos kyseessä olisi jokin maallinen firma, niin se kyllä osaisi hyödyntää vaikkapa mainostoimistojen hyväksikäytön tällaisina sanoman kannalta tärkeinä viikkoina.
Toki tällaiset mielipiteet ja neuvot ovat tervetulleita. Totta kai mainonnalla saadaan nykyään paljon aikaan ja ovathan seurakunnatkin ja kristilliset järjestöt hyödyntäneet mainontaa esim. erilaisissa missiotapahtumissa. Ja onhan näin saavutettu myös paljon ihmisiä seurakuntiin ja jopa uskonyhteyden löytämiseen.

Mutta tuon kolumnin luettuani jäin kuitenkin miettimään, että kyse taitaa olla sittenkin hieman kaksi-piippuisesta jutusta. Sopiiko kristillinen sanoma ja tämän ajan mainosmaailman keinot parhaalla tavalla yhteen? Mainosmaailmahan lähtee siitä, että tuote yritetään saada näyttämään mahdollisimman houkuttelevalta, jopa niin, että mainostettavasta tuotteesta tuodaan esille vain myönteisiä asioita. Raamatun sanoma tuo kuitenkin selvästi esille koko totuuden.

Kuinka mainosmies muotoilisi puoleensa vetäväksi Raamatun ja Jeesuksen itsensä esille tuomat totuudet uskossa elämisestä? Miten saisi houkuttelevaksi esim. Jeesuksen sanat: ”Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias”? Tai miltä kuulostaisi mainoslauseeksi tällaisena inhimillistä viisautta korostavana aikana Paavalin sanat: ”Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat!”

Kun ajattelemme kristillisen uskon tärkeimmän viikon, hiljaisenviikon ja pitkäperjantain sanomaa, ei sieltä välttämättä taitaisi myöskään saada kovin paljoa puoleensa vetävää kuvamateriaalia. Kuvat verille ruoskitusta tai ristillä riippuvasta Kristuksesta eivät taida olla tämän ajan ihmiselle mitään kiehtovinta katseltavaa. Jeesuksen ulkomuodosta ennusti jo profeetta Jesaja aikanaan, 52: 13-14: ”Niin runneltu, ei enää ihmisen kaltainen oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut enää ihmislasten hahmo.” Eihän veren mainitseminen ole enää niin suosittua kristillisessä julistuksessakaan, harvoin tuota sanaa kuulet esim. uusimmissa hengellisissä lauluissa. Voisi sanoa suoraan, että veren sanoma ei myy!

Eikä Jeesus itsekään ollut kovin innokas käyttämään hyväkseen hänelle tarjoutunutta mainoskanavaa. Evankeliumit kertovat, kuinka juuri ennen viimeistä pääsiäistään, Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista. Jeesus oli myös ratsastanut aasilla Jerusalemiin suuren kansanjoukon juhliessa. Jeesus oli maallisen suosionsa huipulla, oli otollinen aika ryhtyä lyömään mainosrumpuja.

Niinpä jotkut kreikkalaisetkin, jotka olivat tulleet ylös Jerusalemiin pääsiäisen viettoon, halusivat nähdä Jeesuksen. He menivät Jeesuksen opetuslasten Filippuksen ja Andreaan luo, sanoen: ”Me haluamme nähdä Jeesuksen.” Filippus ja Andreas menivät kertomaan sen Jeesukselle. Jeesuksen vastaus ei ollut kuitenkaan innostusta herättävä: ”Jos ei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Eipä tuostakaan opetuslapset saaneet hyvää iskulausetta suunnittelemaansa banderolliin.

No, totta kai evankeliumin sanomaa jokainen saa mainostaa ja tuoda esille parhaaksi katsomallaan tavalla, ei kai Jumala sitä pahalla katso. Mutta meidän on syytä pitää mielessä, että emme samalla vesitä mitään evankeliumin totuudesta. Tärkeää, että emme julista evankeliumia ilman veren sanomaa, anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä, uskoa ilman uudestisyntymistä ja Pyhää Henkeä, eikä taivasta ilman helvettiä.

Joka tapauksessa meillä kristityillä on maailman paras tuote, mainostettiinpa sitä tai ei! Jeesuksen ristillä vuodattaman veren voima ja pääsiäisaamun ylösnousemuksen ihme ovat voittamattomia asioita. Oikeastaan ei ole väliä, saadaanko niistä iskeviä ja myyviä mainoslauseita vai ei, mutta tärkeintä on, että ne saavat aikaan minkä tahansa muutoksen ihmisen elämässä. Tästä muutoksesta miljoonat ja taas miljoonat ihmiset ovat todistamassa kaikkialla maailmassa ja he ovat eläviä mainosjulisteita tässä maailmassa! Totuushan on joka tapauksessa, että näkyvin mainos, jota eniten luetaan ja seurataan, ovat uskovat ihmiset. Panee ainakin itseni hieman mietteliääksi!

Hyvää hiljaisen viikon ja pääsiäisen aikaa kaikille!

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (2)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Erkki Hänninen

    Pääsiäisteemaan liittyen mainittakoon, että mm. Kreikan, Venäjän ja Ukrainan ortodoksisissa kirkoissa vietetään kristillistä Pääsiäistä vuonna 2023 tulevana viikonloppuna. Ajankohta lienee oikea, koska he viettävät sitä ns. vanhan luvun eli juliaanisen kalenterin mukaan.

    Tosin vanha kristillinen sääntö on, että Pääsiäinen on aina kevätpäiväntasauksen jälkeinen täydenkuun sunnuntai.

    Juutalainen pääsiäinen, pesach, taas vietetään nisankuun 14. päivästä alkaen, reilu viikko eteenpäin, alkaen edellisiltana auringon laskettua. Silloin juutalaisessa/raamatullisessa ajanlaskussa vuorokausi vaihtuu. Täydenkuun aikaan, iltahämärissä, sederateriaa nauttien, Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi.

    Tosin juutalainen ajanlaskukaan ei pidä reaaliajanlaskun kanssa yhtä. Ajanlaskuihin on tullut ajan mittaan n. 242 vuoden heitto, sekä uskonnollisella että sekulaarilla/pakanallisella puolella MOT. ( Mm. edesmennen rovasti Risto Santalan mukaan, joka oli syvällinen juutalaisuuden ja Messiaan tuntija Suomen Siionissa. RIP. Respect!)

    Siunattua Helluntaihin jatkuvaa Pääsiäisaikaa kaikille luoduille, edelleen!

  2. Esa J.

    Onhan se vähän hankalaa, jotkut kumminkin huutavat tuputtamisesta.

    Ehkä parasta on olla jotensakin mainostelematta, mutta elää elämäänsä sillä tavoin, että tullaan kysymään…?