Pelastus on sama kaikille – palkinnot vaihtelevat

HERRA sen sanoi, että Jumalan vanhurskaus tulee ilmi kaikissa, jotka uskovat; mitään eroavuuksia ei ole.

”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.” (Room. 3:21–22).

Mutta kristillisen elämänvaelluksen palkinnot ovat eri suuruisia – jokaiselle annetaan palkinto hänen tekojensa mukaan.

”Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.” (Matt. 10:41).

”Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.” (1. Kor. 3:8).

Tästä aiheesta enemmän väliotsikon ”Viisi kruunua” alla.

Kristityillä on lupa tavoitella palkintoaan (1. Kor. 9:24), mutta eivät mitkään äänekkäät vaatimukset, teot ja ponnistelut tuo sen enempää pelastusta kuin palkkiota elämänvaelluksesta kenellekään (Room. 9:16).

Pelastus on ilmainen lahja niille, jotka ottavat sen vastaan. Viedäksemme tämän ajatuksen loppupäätökseen, meidän on ymmärrettävä, että armosta pelastuminen ilman minkäänlaisia lain tekoja on palkintoelämän perusta. Pakanain apostoli ilmaisee asian seuraavin sanoin:

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.” (1. Kor. 3:11–15).

Viisi kruunua

Kun uskova on temmattu pilviin, hänet tuodaan Kristuksen läsnäoloon.

Herramme istuu palkintotuomioistuimellaan, kreikaksi bema.

Tämän tuomioistuimen edessä kristitty tutkitaan ja palkitaan tekojensa mukaan.

Tämä istuin ei ole Pilatuksen tuomioistuimen kaltainen vaan vastaa pikemminkin olympialaisten raatia, joka valvoi kisojen sääntöjä, ja jonka eteen hyvin menestynyt kilpailija tuli vastaanottamaan palkintonsa. Samoin me tulemme Kristuksen palkintoistuimen eteen.

Näitä Kristuksen tuomioistuimen edessä annettuja palkintoja nimitetään ”kruunuiksi”. Kruunut ovat kuninkaallisuuden symboleita, ja tarkoittavat tässä sitä, että pyhät tulevat hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa. Ja tarkentaen: kukin palkittu saa kruunujensa nimien mukaisia hänelle osoitettuja hallintovastuita Kristuksen valtakunnassa.

”Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?” (1. Kor. 6:2).

”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” (Ilm. 20:6).

Tämä on heidän kunnia-asemansa tulevassa valtakunnassa. Asema määräytyy heidän nykyisen lojaaliutensa ja Kristukselle omistautumisensa ja palvelualttiutensa perusteella – yhteydessä Häneen ja Hänen tarkoituksiinsa.

Raamattu siis ei ainoastaan puhu pelastuksesta ilmaisena lahjana, vaan myös siitä, että saamme etuoikeuden hallita yhdessä Kristuksen kanssa Hänen valtaistuimellaan.

Tuleva asemamme Hänen valtaistuimellaan määräytyy sen mukaan, kuinka uskollisesti olemme palvelleet Häntä elämämme aikana. Ilmestyskirjan 3:21 antaa ymmärtää, että palveluelämämme voittojen mukaisesti meille annetaan hallintaoikeus. Ilmestyskirjan teksti on tällainen:

”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.”

Roomalaiskirjeen kohdassa 8:17 tehdään ero meidän Jumalan lapsina saamamme perinnön ja Kristuksen kanssaperillisinä olemisen välillä.

”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” (Room. 8:17).

Jumalan perillisenä oleminen tarkoittaa, että perimme kaiken Hänen meille valmistamansa. Näitä ovat taivaallinen kotimme, Hänen kirkkautensa jne. Kristuksen kanssaperillisiä meistä tulee kärsiessämme Hänen kanssaan. Kristus on saanut erityispalkinnon kärsimyksistään ja istuu valtaistuimellaan ja on hallitseva tuhat vuotta maan päällä. Meillä on etuoikeus istua Hänen valtaistuimellaan yhdessä Hänen kanssaan, jos me kärsimme Hänen kanssaan.

Tämä kärsimys ei kuitenkaan ole aina fyysistä kärsimystä, vaan kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja (13:12–14) sen ilmaisee, se tarkoittaa elämää ”hänen pilkkaansa kantaen” Hänen kanssaan.

Beman tarkoitus

”Beman” edessä meitä tutkitaan sen selville saamiseksi, olemmeko Kristuksen kanssaperillisiä ja kelvollisia istumaan Hänen valtaistuimellaan. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luokse ja kysyivät, mikä heidän palkintonsa olisi, jos he jättäisivät ”kaiken”. Heille sanottiin, että he istuisivat kahdellatoista valtaistuimella ja hallitsisivat Israelin kahtatoista heimoa. Sitten kaksi opetuslasta tuli Jeesuksen luo kysymään, istuisiko heistä toinen Hänen oikealla ja toinen vasemmalla puolellaan, johon Kristus vastasi, ettei Hän voi antaa heille henkilökohtaisia istuimia; tämä täytyisi jättää Isän Jumalan harkittavaksi. Tämä valottaa Matteuksen 10. luvun jakeita 32–33:

”Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.”

Kristuksen tuomioistuimen edessä suoritetun tutkinnan aikana meidät julistetaan joko arvollisiksi tai arvottomiksi.

Jos olemme kieltäneet Hänet ihmisten edessä, Hän kieltää meidät taivaallisen Isän edessä ja sanoo: ”Tämä ihminen ei ole arvollinen istumaan kanssani valtaistuimella.” Jos olemme tunnustaneet Hänet ihmisten edessä, Hän suosittelee meitä Isän edessä ja me saamme istua Hänen valtaistuimellaan yhdessä Hänen kanssaan.

Paavali ymmärsi tämän kaiken erittäin hyvin, sillä hän puhui useasti tulevasta kirkkaudesta ja siitä, että tämän nykyisen ajan kärsimyksiä ei voi verrata tulevaan kirkkauteen. Hän jopa unohti kaikki taakseen jääneet tapahtumat voidakseen ponnistella kohti maalia, kohti korkeaa palkintoa Kristuksessa Jeesuksessa. Hän ymmärsi, että palkinto odotti häntä. Kristus puhuu tästä asiasta tällä tavalla: ”Minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.”

Yhdessä nämä aiheeseen liittyvät Raamatun jakeet viittaavat siihen, että palkintomme on oleva erityisasema tuhatvuotisessa valtakunnassa yhdessä Kristuksen kanssa. Mainitut kruunut viittaavat kuninkaallisuuteen.

Eräs oman aikamme kuningas hylkäsi valtaistuimensa mennäkseen naimisiin tietyn naisen kanssa. Nainen ei ollut syntyperältänsä kelvollinen istumaan valtaistuimella yhdessä hänen kanssaan, ja niin kuningas valitsi hänet valtaistuimen sijasta.

Tämä antaa meille väläyksen siitä, millainen tilanne saattaa olla Kristuksen tuomioistuimen edessä, kun ihmiset ovat joko arvollisia tai arvottomia paikkaan, joka heitä oli odottamassa valtakunnassa. Kirjoittaessaan korinttilaisille Paavali sanoo: ”Vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” Tämä ”hylkääminen” tarkoittaa ei-hyväksytyksi tulemista. Paavali pelkää, ettei häntä itseään hyväksytä istumaan valtaistuimelle yhdessä Kristuksen kanssa. Paavali ei tarkoita pelastusasemastansa tapahtuvaa hylkäämistä.

Tämän alustuksen jälkeen luomme lyhyen silmäyksen näihin viiteen Uudessa testamentissa mainittuun kruunuun.

1. Elämän kruunu

Tämä kruunu mainitaan Raamatussa kaksi kertaa.

”Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!” (Jaak. 1:12).

”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” (Ilm. 2:10).

Tämä kruunu tunnetaan usein myös ”marttyyrin kruunun” nimellä. Se annetaan niille, jotka ovat pysyneet uskollisina jopa marttyyrikuolemassa.

Huomaa: Tämä kruunu on usein sekoitettu iankaikkiseen elämään, ja siihen on viitattu ilmaisulla ”iankaikkinen elämä”. Meidän tulee kuitenkin muistaa, ettei iankaikkinen elämä ole kruunu, vaan Kristus itse, joka elää sydämissämme. Tämä kruunu on erityinen palkinto, joka todennäköisesti antaa saajalleen jonkin tietyn paikan tuhatvuotisen valtakunnan hallinnossa.

2. Katoamaton kruunu

Tämä kruunu mainitaan 1. Korinttilaiskirjeen kohdassa 9:25–27. Asiayhteydestä ilmenee, että Paavali puhuu palvelusta ja palkinnoista. Hän kertoo meille, miten hän työskenteli evankeliumin vuoksi voittaakseen ihmisiä Kristukselle. Hän sanoo näin:

”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.” (1. Kor. 9:24–25)

Kilpajuoksu ja pyrkimys itsensä hillitsemiseen eivät ole kuvia pelastuksesta. Pelastus on Jumalan suurin lahja, eikä sitä voi ansaita eikä saada rahalla.

Paavalin aikana vapaana syntyneet Kreikan kansalaiset olivat ainoita, joiden sallittiin osallistua kilpailuihin. Näistä taivaallisista kruunuista voivat juosta kilpaa ainoastaan uudestisyntyneet.

Pelastus on lähtöpiste, ei lopullinen maali.

Me emme kilvoittele päästäksemme sisälle pelastukseen.

Me pääsemme sisälle pelastukseen meille lahjaksi annetun uskon kautta ja ahkeroimme voittaaksemme kruunuja vasta sen jälkeen.

Pelastus on sisäänkäynti kilparadalle, ei kilpailun lopussa jaettava palkinto.

Kreikkalaisissa kisoissa ensimmäisenä maaliin päässyt oli ainoa, joka kruunattiin. Tässä taivaallisessa kisassa ei ole kilpailuasetelmaa. Kukaan ei juokse muita vastaan. Ainoa ehto on, että noudatamme kisan sääntöjä.

”Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1. Kor. 9:26–27).

Edellä olevat jakeet osoittavat, että Paavali tiesi tämän juoksun säännöt.

Katoamaton kruunu siis nähdään palkintona voitokkaasta elämästä.

Se annetaan kristitylle, joka kantaa ruumiissaan Herran Jeesuksen arpia, niin että Jeesuksen elämä tulee ilmi.

Tämä palkinto annetaan sille, joka uudestisyntymässä saadun uuden elämän kautta voittaa lihan Kristuksen voimassa. Kuten Paavali sanoo, hän kurittaa ruumistaan. Kristuksen tuomioistuin ja voitettavat kruunut silmiensä edessä Paavali sanoo ”minä kuritan ruumistani”. Hän ei anna lihalle mahdollisuutta täyttää vanhan ihmisen himoja, ettei itse saarnattuaan muille siitä kuinka tulee elää ja kuinka tulla Jumalan lapseksi, joutuisi pois heitetyksi tai osoittautuisi henkilöksi, joka ei ole kelvollinen saamaan palkintoja ruumiinsa kurittamisesta.

Tämä on kruunu, jota kannattaa tavoitella.

3. Kerskauksen kruunu

”Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte.” (1. Tess. 2:10).  

”Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?” (1. Tess. 2:19).

”Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!” (Fil. 4:1).

Tämä kruunu on palkinto sielujen voittajalle.

Herramme Jeesuksen Kristuksen luokse tuomamme ihmiset ovat meidän kerskauksen kruunumme Hänen tullessaan takaisin. Jokainen, joka on saanut kokea sen ilon, joka syntyy, kun on saanut johdattaa ihmisen Kristuksen luokse, ymmärtää, miksi tälle palkinnolle on annettu tällainen nimi. Hän tietää, ettei ole olemassa ainuttakaan toista iloa, jota voisi edes verrata tähän iloon.

Millainen yllyke tämä onkaan henkilökohtaiselle sielujen voittamiselle!

Ajattele, miltä tuntuu, kun Hänen ilonsa täyttää sydämemme!

Millainen ilo syntyykään, kun näemme suuren joukon sieluja kulkevan kirkkauden kaduilla ja tiedämme, että he ovat pelastuneet meidän Jeesukselle suorittamiemme ponnistelujen kautta. Pelkään kuitenkin, että moni kristitty menettää tämän palkinnon, sillä vain harvat ovat pitäneet kiirettä sielujen voittamisessa.

4. Kirkkauden kruunu 

”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1. Piet. 5:1–4).

Tämä on Kristuksen antama palkinto siitä, että olemme ruokkineet Hänen laumaansa. Se on hyvitys Pääpaimenelta kaikille uskollisille apupaimenille. Tästä kirkkauden kruunusta kerrotaan myös Luukkaan evankeliumin kohdassa 10:35:

”Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan’.”

Sielut on annettu meidän hoitoomme. Meidän odotetaan hoivaavan, virkistävän ja ruokkivan näitä sieluja, ei ihmisfilosofialla, vaan taivaallisella ruualla, Jumalan Sanalla. Mikä etuoikeus tämä palkinto onkaan pastoreille! Ja kuitenkin tämä palkinto usein menetetään tässä hetkessä hankitun ajallisen hyvän ja voiton vuoksi. Monet pastorit ovat sinetöineet huulensa hyvän maallisen palkan vuoksi eivätkä rohkene julistaa Jumalan täyttä taloutta, etteivät menettäisi ajallisia etuja. Miten surullista onkaan menettää tämä palkinto, joka olisi voinut olla heidän!

5. Vanhurskauden kruunu

”Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2. Tim. 4:6–8).

Tätä ei saa sekoittaa pelastusta seuraavaan vanhurskauden lahjaan, joka mainitaan Roomalaiskirjeen kohdassa 3:21–24.

Tämä kruunu kuuluu niille, jotka iloitsevat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paluusta elämällä vanhurskasta elämää. ”Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.” (1. Joh. 3:3).

Kukapa ei, tietäessään tämän siunatun toivon merkityksen, rakastaisi Hänen ilmestymistään?

Kukapa Häntä rakastava ei kaipaisi nähdä Hänen kasvojaan?

Eikö morsiankin rakasta hääpäiväänsä, ikävöi sulhasensa saapumista? Hän valmistautuu hääpäiväänsä ja pitää itsensä puhtaana sulhastaan varten.

Uskoakseni Herra puhuu juuri tästä. Tämä kruunu annetaan niille, jotka odottaessaan ilolla ja toivolla Kristuksen toista tulemusta puhdistavat itsensä ja ovat kaikessa valmiita Hänen saapumiseensa.

Yksi niistä tavoista, joilla uskova voi valmistaa itsensä, on aktiivinen sielujen voittaminen. Tämän lisäksi meidän on puhdistettava elämämme ja elettävä vanhurskasta elämää Hänen edessään. Taivaallisen Yljän odottajien joukossa on kuitenkin monia sellaisia, jotka eivät rakasta Hänen ilmestymistään tai jopa pilkkaavat sitä – juuri niin kuin 2. Piet. 3:3–4:ssä on ennustettu.

Paljon muutakin voitaisiin sanoa näistä erilaisista palkinnoista. Edellä oleva antaa meille kuitenkin pienen välähdyksen näistä taivaallisista lahjoista.

Sääntöjen mukaan rakentaminen

Perehdymme nyt tärkeään jakeeseen, joka liittyy ”palkintoihin”.

”Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.” (1. Kor. 3:8–15).

Jakeessa 8 sanotaan, että jokainen ihminen saa oman palkkansa oman työnsä mukaan. Meidät on kutsuttu Jumalan työtovereiksi. Toisin sanoen, meidät on kutsuttu Hänen kumppaneikseen suureen sielujenvoittamistyöhön. Hän on uskonut haltuumme sovituksen Sanan. Hän täyttää kaikki tarpeet, sekä henkiset että materiaaliset.

Hän on antanut meille johtajan, Pyhän Hengen. Pyhä Henki suunnittelee työn. Meidän on vain taivuttava Hänen tahtoonsa, tunnustettava Hänen voimansa, ja näin työ saadaan tehtyä, ja me saamme palkinnon. Jumala sanoo, että me olemme Hänen viljelijöitään. Matteuksen evankeliumin luvussa 24 Hän sanoo tehneensä meidät ”kaiken omaisuutensa hoitajaksi”.

Jakeessa 11 näemme perustusten asettamisen. Itse Kristus on perustus, eikä kukaan voi rakentaa muulle perustukselle, jotta rakennus olisi sääntöjen mukainen. Kun ajattelemme perustusta luonnollisessa maailmassa, voimme kuvitella talon mäenrinteessä. Rinteen alemmalla tasolla talon perustus on hyvin korkea. Rinteen ylemmällä tasolla perustus on jopa saatettu upottaa itse mäkeen. Mutta itse perustus on vaaterissa. Tämä tuo mieleeni kieroutuneen ja vinoon kasvaneen ihmiselämän, mutta kun Hän (Kristus) astuu ihmisen elämään, Hän oikaisee kaiken. ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” Huolimatta siitä, kuinka syntistä ja kieroon kasvanutta ihmisen elämä on ollut, hän löytää Kristuksessa Hänet, joka voi antaa kaiken anteeksi ja talolle perustukset, jotka ovat vaaterissa. Silloin kaikki kieroutuneisuudet otetaan pois – ne on annettu anteeksi.

Jae 12 antaa ymmärtää, että meidän täytyy rakentaa tälle perustukselle, sillä jos talo on rakennettu jollakin muulla tavalla, se ei oikeuta palkintoihin. Palkinnot annetaan vain siinä tapauksessa, että olemme rakentaneet tälle perustukselle.

Kuten olemme jo aiemmin todenneet, pelastus on lähtöpiste, ei lopullinen päämäärä.

On olemassa kahdenlaista rakennusmateriaalia – puuta, olkia, heinää tai kultaa, hopeaa ja jalokiviä. Kun me ilmestymme Hänen tuomioistuimensa eteen, kaikki meidän tekomme koetellaan tulessa. Se, mikä on rakennettu jalokivistä, kullasta tai hopeasta, puhdistuu entisestään tulen vaikutuksesta. Mutta se, mikä on puuta, heinää tai olkia, palaa, ja tuhka lentää tuuleen. Toisin sanoen, jos jonkun elämä on mennyt hukkaan, hän ei saa palkintojakaan.

Jeesuksen Kristuksen nimissä on tehty paljon hyödyttömiä yrityksiä ikään kuin Häntä palvellen, mutta todellisuudessa ne eivät ole olleet muuta kuin pelkkää heinää ja olkia. Monista tuntuu, että he palvelevat Jumalaa pystyttämällä pöydän kirpputorille, järjestämällä myyjäisiä tai hankkimalla joillakin keinoin rahaa pastorin palkkaan samaan aikaan, kun satoja tai tuhansia sieluja joutuu helvettiin kenenkään kertomatta heille pelastuksesta. Usein pastorikaan ei puhu heille tästä asiasta. Siksi pelkään, että suuri osa työstä todetaan puuksi, heinäksi ja oljiksi.

En vähättele mitään aitoa kristillistä työtä, olipa se kuinka vähäpätöistä tai pienimuotoista tahansa; Jumala kyllä palkitsee sen. Todellisuudessa emme kuitenkaan ole täyttäneet velvollisuuttamme ennen kuin olemme vieneet sovituksen Sanan maailman ääriin saakka. Tämä oli Hänen toivomuksensa ja käskynsä omille opetuslapsilleen ja omalle seurakunnalleen. Tämä on todellista ja kestävää työtä. Lähetystyö on ykköstä!

Jumala on antanut seurakunnalle myös muita lahjoja. Niitä ovat esimerkiksi köyhien ja nälkäisten ruokkiminen, saarnaaminen, opettaminen jne. Kun tuli on koetellut jokaisen ihmisen teot, niin silloin se, mikä on ollut puuta, heinää ja olkia, poltetaan, ja ellei ihmisellä ole kestävää palkintoa, niin hänen täytyy mennä iankaikkisuuteen tyhjin käsin. Tämä 1. Korinttolaiskirjeen 3. luvussa esiin tuotu tuomio ei liity pelastukseen. Ihminen pelastuu ”ikään kuin tulen läpi”, mutta hän kokee kuitenkin suuren menetyksen – hän menettää palkinnot.

Tuomio nyt vai tuomio tulevaisuudessa  

Vielä muutama sana niille, joiden syntejä ei ole tuomittu ja joiden päällä synnin syyllisyys edelleen lepää.

”Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin.” (1. Tim. 5:24).

Kaksi vuosituhatta sitten Kristus kantoi ristillä tuomion pelastuvien synneistä.

Synnit, joita emme olleet vielä tehneet, käsiteltiin etukäteen – jopa ennen syntymistämme –  ja asetettiin Hänen päälleen. Kun ihminen ottaa tämän vastaan uskon kautta, niin hänen synnin syyllisyytensä poistetaan ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Jos olemme omistaneet itsellemme tämän tuomion, silloin ei ole mitään tulevaa tuomiota synneistämme, vain palkintoja koskeva tuomio.

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24).

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1–2).

Jos ihminen vaeltaa tämän elämän läpi ottamatta uskon kautta vastaan Jeesuksen Kristuksen verisovitusta syntiensä anteeksisaamiseksi, hän joutuu viimeiselle tuomiolle, josta puhutaan Ilmestyskirjan luvussa 20, ja joka on pelastumattomien tuomio. Tältä tuomiolla ihminen päätyy tuliseen järveen.

Vaikuttakoon Jumala sydämessäsi niin, että otat Hänet vastaan juuri tällä hetkellä ja annat syntiesi kadottavan tuomion siirtyä Kristuksen päälle.

Kristitty, joka jatkaa synnin tekemistä sen jälkeen, kun hänestä on tullut Jumalan lapsi, kokee suuren menetyksen Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä. Ne, jotka tuomitsevat itsensä ja oikaisevat asiansa Jumalan kanssa, tulevat saamaan palkinnon tuolla hetkellä.

Rukoilen, että nämä ajatukset ovat saaneet suuren joukon ihmisiä kaipaamaan entistäkin enemmän syvää yhteyttä Hänen kanssaan tuomitsemalla itsensä ja vaeltamalla oikeamielisesti Hänen edessään.