Patmos-blogi

Pyhän Hengen vertaus- ja esikuvat – Pyhän Hengen persoona ja työ osa 4

Leo Meller Leo Meller on Radio Patmoksen päätoimittaja, Patmos Lähetyssäätiön perustaja ja eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja (1971-2010).
Julkaistu:

Kommunikaatiossa käytetään symboleja ja vertauskuvia yksinkertaistamaan ja helpottamaan vaikeasti tajuttavaa viestintää. Raamatun kuvakieli on hyvin rikasta. Erityisellä tavalla tämä on totta Raamatun kertoessa niin suuresti aineellisessa elävälle ihmiselle maailmoista, jotka ovat Hengen ja hengellisiä todellisuuksia. Tunnettu apologi Francis Schaeffer totesi, että Pyhän Kolminaisuuden kaksi ensimmäistä Persoonaa jotenkin tulevat lähelle ihmisen ymmärrystä – mutta Kolmannen Persoonan, Pyhän Hengen, tarvitsee jakaa ja luovuttaa rikkaasti tukeansa ja apuansa, jotta ajan rajojen sisällä elävä Jumalan ihminen pääsisi käsittämään Pyhän Hengen toiminnan piirteitä maailmassa.

PYHÄLLÄ HENGELLÄ ei ole Kolminaisuuden toisen Persoonan – Pojan – lihan muotoa. Tästä johtuen Raamattu pukee Hänet kuva-asuihin, vertauskuviin, vastaavaan, jota myöten Hän, Pyhä Henki, luovuttaa itsensä ihmisen käsityskyvyn maisemaan mahdollisimman tajuttavana.

Tässä kirjoitelmassa nostan lukijan eteen kokoelman eniten Raamatun sivuilla käytettyjä vertauskuvallisia ilmaisuja Pyhästä Hengestä. Aloitan useimmiten käytössä olevista raamatullisista ilmaisuista ja lopetan harvinaisempaan.

Kyyhky.

Matteus 3:16:

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niin kuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.

Ollaan tekemisissä Luojan resurssien kanssa.

Tilanteessa, jossa mitä tahansa voisi tapahtua miten tahansa – onhan maailmankaikkeuden Luojasta kysymys!

Mikä suorastaan planeettoja kosketteleva marssimahdollisuus vierittää Jumalan lihaksi tulleen Pojan ylle Pyhän Hengen Persoonan todellisuus muodossa, josta ei koskaan milloinkaan missään lakattaisi puhumasta.

Mutta!

Pyhä Henki tule Isästä ja laskeutuu Pojan ylle täyttäen Hänet – kyyhkyn muodossa!

Juutalaiset teologit arvioivat kyyhkyä eivätkä suo tälle linnulle kovinkaan suurta respektiä.

Kolmiyhteydessä on toisin. Kuten niin useasti Jumalan ja jumalisuuden ollessa kysymyksessä, valituksi tulee se, mikä ei mitään ole, jotta se, mikä mielestänsä on jotakin, tulisi alennetuksi, ja tuo mitään olematon ylennetyksi.

Vaan mitä ja mikä on kyyhky Jumalan rekistereissä?

Kyyhky on vertauskuva puhtaudesta, viattomuudesta ja rauhallisuudesta.

Jeesus lähetti opetuslapsensa ensimmäiselle lähetysmatkalle. Hän antoi heille ohjeeksi olla ”älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset” (Matt. 10:16).

Viattomat?

Silmäilen sanakirjoja ja totean, että ilmaisulla ”viaton” tarkoitetaan jotakin, mikä on ”kauttaaltaan hyvää”. Siis: sekoittamatonta, puhdasta hyvyyttä ja hyvää. Raamatun kielessä sanalla voidaan viitata myös viattomuuteen, puhtauteen, rehellisyyteen.

Miten kukaan ihminen voisi olla tuollaista ja tuollainen? Ihminen tarvitsisi uuden luonteen!

Aivan niin.

Ja siitähän onkin kysymys, kun puhumme ja kirjoitamme Pyhän Hengen kyyhkystä laskeutumassa ihmiseen ja täyttämässä tämän.

Muistan edellisen polven helluntaisaarnaajan, joka tapasi opettaa, että Pyhä Henki ei ole ”äänetön yhtiömies” täyttäessään kristityn. Saarnaaja luki helluntaiepistolasta: ”Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi” (Apt. 2:4).

”Huomasitteko nyt”, saarnaaja tapasi todeta: ”Helluntaisiunaus ei ole vain tulla kerran täytetyksi vaan antautua Hengelle niin, että kieltä myöten jäsenemme alistuvat Jumalalle, joka on Henki!”

Kyyhky on rauhan lintu. Hyvin harvoin nähdään kyyhkyjen riitaisesti ottavan yhteen.  Sen sijaan usein nähdään kyyhkyt tunnustamassa rakkautta ja kiintymystä toisillensa. Ei turhaan ole käytössä ihmisten maailmassa rakastavaisista puhuttaessa vertaava maininta ”kyyhkyläisistä”.

Kyyhky esitetään Raamatussa myös kauneuden kuvana. Näin morsian ylistää Jerusalemin tyttärille ylkäänsä:

”Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä” (KV 5:12).

Psalmista kertoo kyyhkyn siipien olevan hopealla silatut sen sulkien loistaessa kullasta.

Kyyhky on ilosanoman tuoja. Kyyhky toi viestin Nooalle, mistä arkissa pääteltiin vedenpaisumuksen olevan ohitse ja vesien laskemassa.

Kun Korkean Veisuun Ylkä kuulee kyyhkyn kuhertelun ääniä, se on merkki siitä, että kesä on lähellä.

Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: ”Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.” (2:10-12)

Siis: kyyhky on vertauskuva Pyhän Hengen puhtaudesta ja viattomuudesta, rauhasta, rakkaudesta ja kauneudesta.

Kyyhky on myös ja aina viestin tuoja – se rakentaa kestäviä linjoja Kolminaisuuden ja armosta pelastetun syntisen kesken.

Tuli.

”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!”  (Luuk. 12:49).

Emme epäile, etteikö tästä tulesta ollut kysymys, kun ensimmäisenä helluntaipäivänä rukoilevat opetuslapset saivat kokea tulisten kielten laskeutumisen yläsalin tiloissa.

Samankaltaisuudet Pyhän Hengen ja tulen kesken ovat merkittävät.

Tuli valaisee ja paljastaa.

Tämä pätee Pyhään Henkeen.

Frank Mangs kirjoitti kirjan taivaallisesta poliisilyhdystä. Hän tarkoitti Pyhän Hengen persoonaa ja Hänen työtänsä ihmisten ja erityisesti kristittyjen keskuudessa.

Muistan herätysveljen, joka oli ollut keskeisenä vaikuttajana Frank Mangsin herätystyössä sotavuosien Suomessa. Hän oli teologi, sielujen voittaja, esirukoilija, rukouspalvelija, vanhempi veli minulle aloittaessani kristillistä palvelustyötäni 1970-luvun alussa.

Hänen hengellinen kotinsa oli Helsingin NMKY – hän oli hengellinen esikuva, pyhä erotettu Kristuksen mies.

Olimme kokoustamassa hänen omassa hengellisessä kotiympäristössään Vuorikadun NMKY:n tiloissa.

Veli oli luottomies, joka esimerkiksi huolehti uhrien keräämisestä ja rahojen laskemisesta ja siirtämisestä pankkiin käyttöä varten.

Perinteisessä lauantai-illan kokouksessa tämä Torbjörn veljeni koki romahduksen.

Hän alkoi itkeä, loputtomasti, eikä hän lohdutuksesta huolinut.

Vihdoin kaksi iäkästä Kristuksen miestä tulivat vierelle ja alkoivat hoitaa veljen hätää.

Apu tuli, mutta ei ennen kuin veli sai tunnustaa joitain syvällä sielussaan olevia ikäviä taakkoja, anteeksiantamattomuutta ja suoranaista kostonhaluakin yhtä kristittyä veljeä kohtaan.

Tunnemmeko tänään Pyhän Hengen pyhän tulen seurakunnissamme ja raamattupiireissämme?

Tuli puhdistaa: Malakia 3:1-3.

Likainen vaate voidaan pestä saippuavedessä puhtaaksi.

Kultaa ei voi erottaa saastasta pelkällä saippuavedellä.

Jotta kulta puhdistuu, se tarvitsee kosketuksen tulesta.

Näin on Hengen maailmassa.

Kristityn vaellusvaatteisiin sijoittuu sellaista likaa, josta pääsee nopeasti vapaaksi tunnustamisen ja Pyhän Veren kosketuksen kautta.

Mutta synnin veripunaiset kadottavat syyt ja seuraamukset voidaan puhdistaa vain leimuavassa helluntaitulessa.

Olen elämäni aikana eräitä vastaansanomattomia kertoja joutunut toteamaan, että on ihmisiä, jotka vapautuvat joistakin raskaimmista syntitaakoista vain sen kautta, että pääsevät osalliseksi raamatullisesta Pyhän Hengen täyteyskasteesta. Se on raamatullinen malli.

Luemme:

”Niin minä sanoin: Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin!”

Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ’Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu!”  (Jesaja 6:5-7).

Tuli vapauttaa.

Danielin kirjan luvussa 3 on klassinen kuvaus Sadrakista, Meesakista ja Abednegosta, Jumalan palvelijoista, jotka suistetaan elävältä sidottuina tuliseen pätsiin.

Pätsi oli niin kovin kuumennettu, että tulen liekki tappoi ne miehet, jotka veivät Jumalan kolmikon tuleen.

”Nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin. Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi…. Hän sanoi: ’Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niin kuin jumalan poika.’”

Tämä on kristityn osa, kun hän kokee Jumalan pyhän tulen kosketuksen.

”Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumiille, etteivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet; eikä heissä tuntunut tulen käryä.” (Daniel 3:27).

Tuli vain vapautti Jumalan palvelijat heidän kahleistansa!

JOS Herra suo, viikon kuluttua eläydymme uuteen postillaan tässä aihemaailmassamme. Vielä on käsittelemättä yhtä ja toista Pyhän Hengen tulen maailmasta. Olethan valmiudessa oppimaan ja kokemaan uutta.

Siunatuksi välimerkiksi tässä osassa Paavalin mahtava opetuksen sana:

Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.  (2. Kor. 3:17).

(Tämä blogiosa on kirjoitettu maailman maanteillä, jossa minulla ei ole ollut matkassa mukana Suomen Tunnustuksellisen Kirkon kustantamaa Pyhää Raamattua, josta mieluiten olisin nostanut käyttöön sanankohdat. Kotiutumisen jälkeen, kun Herra suo, palaan seuraavissa osissa tuttuun käytäntöön.)

Lue myös sarjan muut osat:

Osa 1: Pyhä Henki on Jumala >
Osa 2: Pyhän Hengen persoonallisuuden piirteet >
Osa 3. Pyhän Hengen nimet ja arvoasemat >

Patmos-blogilla kirjoittavat sitoutuvat Apostoliseen uskontunnustukseen. Muilta osin blogistien esittämät näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Patmos Lähetyssäätiön kantaa.

Lue ohjeet kommentoinnille

Kommentit (0)

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *