Pyykkipäivä
Pyykinpesukoneemme oli osoittanut hiipumisen merkkejä jo pitkään, se pysähteli, vapisi ja temppuili muutenkin. Näennäinen eläkeikä lähestyi, se oli tullut palveluksensa tien päähän. Eräänä kauniina päivänä vaimoni tuli sitten ilmoittamaan suru-uutisen, kone oli pysähtynyt viimeisen kerran. Kone oli ensimmäinen, jonka olimme ostaneet avioliitossamme. Sen edeltäjän olimme saaneet aikanaan häälahjaksi ja se oli myös ollut kestävä palvelija rappeutumiseensa saakka. Vuosia tälle toiselle oli kertynyt jo kunnioitettavat 25 ennen hiipumistaan. Pienen hiljaisen hetken jälkeen ilmoitin, että ei se mitään, ostetaan uusi. Ja niin sitten lähdimme vaimon kanssa kauppaan siltä istumalta. Vaimo halusi suurin piirtein samanlaisen pesukoneen kuin vanha palvelija oli ollut ja pian kaupat oli tehty ja uusi kone auton tavaratilassa.
Uuden koneen tullessa tuli roudata vanha uskollinen pyykkipalvelija poistettavien koneiden hautausmaalle paikallisen palokunnan pihalla sijaitsevaan vastaanottokeskukseen. Avulias romunvartija tuli kanssani nostamaan konetta sen viimeiselle matkalle kuormalavalle. Sitten hän kysyi ohimennen, että onko kone tyhjä? Tietysti, sanoin, kuinka niin? Mies kertoi hiljattain paikalle tuodusta koneesta, johon eräs toinen mies oli jättänyt pyykit sisälle. Merkillistä? Oliko mies yksinäinen pyykkäri? Vai oliko vaimo määrännyt jättämään ne sinne? Vai oliko kone lukkiutunut mennessään jumiin?
Kotimatkalla mietin, että miten moni aikamme ihminen kuljettaa omassa sisimmässään jatkuvasti likapyykkiä ja veivaa sitä edestakaisin pääsemättä liasta eroon. Ei ole pesuainetta, eikä kone muutenkaan toimi, pahaolo lisääntyy ja syyllisyys kolkuttelee enemmän kuin Jumala. Kaikenlainen synti, pahuus on kuin saastainen vaate, joka vaivaa, kiusaa ja hermostuttaa mieltä pysyvästi. Ei ihme, jos kone yskii ja pysähtelee, niin käy myös elävässä elämässä. Synti sen kaikissa ilmenemismuodoissa on aina rasite, joka kuluttaa ihmistä. No, aikanaan siihenkin tottuu, kuin hikiseen työpaitaan tai sika karsinansa sotkuun. Mutta sisimmän likapyykki vie kuolemaan ja tulee esiin viimeistään tuomiopäivänä. Jokaisen ”kone” käy vain aikansa ja se aika on Jumalan kirjoissa tiedossa jo ennen kuin ihminen on tänne tullutkaan. Kaikki menneisyys on kirjattu ylös Jumalan kirjoihin jokaisen ihmisen osalta tekojen, ajatusten, puheiden ja lainminlyöntien osalta.
Omassa koneessa kotona pyörivät jatkuvasti samat pyykit vuodesta toiseen: halveksimisen haalarit, vilpillisyyden villapaita, ylpeyden yöpuku, pahuuden pikkutakki, omajumalisuuden oloasu, valheen verkkopaita, turhan työn t-paita, varkaan verryttelyhousut, panettelijan pelipaita, itseriittoisan irtokaulus, valehtelijan villahousut, tylyn tuulipuku, koviksen kalsarit, näyttävyyden nahkatakki, katkeruuden kaulaliina, vihan villapaita, epäuskon esiliina, pahan puhujan pipo, sukuvian susiturkki, leuhkuuden lippalakki, kovasydämisyyden korkokengät, syntisen sukat, syyllisen silkkihanskat. Eikä puhdasta tule, vuodet kuluvat, mieli paatuu, pahuus vain kasvaa, ja ihminen on yksin pyykkinsä kanssa. Kaiken kukkaraksi vielä konekin pysähtyy, eikä apua tunnu tulevan mistään?
Mutta Jumala haluaisi antaa ihmiselle pyykkipäivän, jolloin tämä voi vapautua likapyykistä. Ei kannata yrittää parannella elämäänsä, siitä tulee vain uskonnollisuutta ja kevyttä moraalia. Jumalan suunnitelman mukaan kurjuuden ja likaisuuden voi vaihtaa hänen yhteydessään uuteen luomukseen ja puhtauteen, iloon, rauhaan ja vapauteen. Pahat teot voi tuoda Golgatalle ja Jeesuksen uhrissa saada vastineeksi täydellinen puhdistus. Se on onnellinen pyykkipäivän päätös. Vapahtajan antama lahjavanhurskauden puhdas vaate saadaan ansiotta lahjaksi hänen armostaan. Ei kun siis jonoon odottamaan vuoroaan ja siinä rukoillen:
Ps.51:4-5. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
Ilm.7:13-14. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ”Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?” Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Lue ohjeet kommentoinnille
20.10.2022 11:03
Turkka kirjoitti: – Mutta Jumala haluaisi antaa ihmiselle pyykkipäivän, jolloin tämä voi vapautua likapyykistä. Ei kannata yrittää parannella elämäänsä, siitä tulee vain uskonnollisuutta ja kevyttä moraalia.
Olen eri mieltä siitä, etteikö ihmisen pitäisi parannella itseään. Ihmisen tulee tehdä parannus laittomuudesta. Jos ei ole parannusta ei ole uskoakaan. Usko ilman lain tekoja on kuollut.
Jostain merkillisestä syystä luterilaisuudessa on ymmärretty täysin väärin lain teot. Kyllä evankeliumi opettaa niitä tekemään ja asettaa ne jopa vanhurskauden ehdoksi, kunhan ymmärtää sen, ettei teot yksin riitä, jos ei täytä myös lain käskyä uskoa Kristusta. Karitsan verellä pestään puku hohtavan valkoiseksi, mutta jos sen jälkeen ei ala opiskella lakia ja sitä noudattaa, niin ei ole vanhurskautta eikä myöskään pukua, millä mennä Karitsan häihin.
Ilm 19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina,
8 hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.
Ilm 22 (Biblia): 14 Autuaat ovat ne, jotka hänen käskynsä pitävät, että heidän voimansa elämän puussa olis ja he porteista kaupunkiin sisälle menisivät.
15 Mutta ulkona ovat koirat ja velhot, ja huorintekiät ja murhaajat, ja epäjumalan palveliat, ja kaikki ne, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Jaak 2:14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?
15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa,
16 niin turha teidän on sanoa: ”Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.
17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
18 Ehkä joku nyt sanoo: ”Sinulla on usko, minulla teot.” Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet — pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat.
20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
…
24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
Room 2:13 Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia.
20.10.2022 18:59
Ehkäpä ”itsensä parantelusta” pitää varoittaa juuri sentähden, että homma tuppaa liian usein jäämään siihen.
Luterilaisen kirkkomme trendipuhehan on nimenomaan ”laki ensi” -tyyppistä siinä mielessa, että kirkon missio tuppaa olemaan ”kirkko tekee hyvää”; ja lisäksi kristillisyys tunnutaan samaistavan ns. ”vastuullisuuden” kanssa – jolla tarkoitetaan syrjimättömyyttä, tasa-asrvoa sen jälkimodernissa merkityksessä, sekä tietysti ilmastouskollisuutta hiilineutraalisuusvaatimuksineen. Armo taas on muuttunut hyväksymiseksi – synnistä puhuminen on uustabu. Saati, että uskossa olisi kyse henkilökohtiasesta Jumala-suhteesta.