Rauhaa riitaan ja sotiin
Jouluna julistetaan rauhaa – oikeutetusti.
Kaksituhatta vuotta sitten – mikä lienee ollut tarkka vuosi ja päivä – Vapahtajan syntymäyönä Herran enkeli ilmestyi laumaansa vartioiville paimenille Beetlehemin kedolla ilmoittaen ilosanoman: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa…” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Näin tutussa jouluevankeliumissa Luukkaan mukaan.
Profeettojen ennakoima Rauhanruhtinas oli tullut maailmaan.
Taivaallisen sotajoukon läsnäolo kertonee valmiudesta, mihin taivaassa oli ryhdytty tuona yönä. Kun enkelit julistivat rauhaa ihmisille, joita kohtaan Jumalalla on hyvä tahto, tämän maailman ruhtinas raivostui. Herodes-henget lähetettiin liikkeelle.
Jeesus suoritti tehtävänsä maan päällä. Kuolemalla syntisen Aadamin suvun puolesta Hän avasi jokaiselle, joka Häneen uskoo, tien Jumalan luo. Hänestä tuli meidän rauhamme.
Rauhan lähettiläinä
Maanpäällisen palvelunsa aikana Jeesus lähetti ensimmäisten kahdentoista opetuslapsen jälkeen seitsemänkymmentäkaksi muuta valmistamaan itselleen tietä kaupunkeihin ja kyliin, sanoen: ”Menkää! Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle.” (Luukas 10. luku).
Nämä opetuslapset saivat ohjeekseen kuhunkin taloon tullessaan toivottaa rauhaa tuolle talolle. ”Jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne jää lepäämään hänen ylleen. Ellei ole, se palaa teille,” sanoi Mestari.
Kaikki eivät ole rauhan lapsia. Eivät ole rauhan arvoisia, niin kuin Matteus asian ilmaisee.
Jeesus jätti opetuslapsilleen oman rauhansa. (Ks. Joh. 14:27). Heidän ei tarvinnut pelätä maailman vihaa. Jeesus oli voittanut maailman.
Tuo voitto sinetöitiin ristillä.
Ylösnoustuaan Jeesus lähetti luvatun Pyhän Hengen olemaan omissaan pysyvästi, iankaikkisesti. Pyhän Hengen kautta Jeesus itse on omissaan – ja Isä on heissä. Pyhän Hengen kautta Kristuksen rauha vallitsee hänen omissaan – yli ymmärryksen käyvä rauha – ja varjelee heidän sydämensä. (Ks. Joh. 14:16-21; Joh. 16: 5-15; Kol. 3:15; Fil. 4:7).
Beetlehem armon vuonna 2022
Kahden hiljaisen vuoden jälkeen Beetlehemissä on joulun tuntumassa ennätysmäärä turisteja. Syntymäkirkko, Paimenten keto… Täällä se tapahtui!
Gazasta Beetlehemiin pyrki 800 kristittyä. Kaksisataa heistä ei saanut lupaa Israelin armeijan tarkastettua heidän tietonsa. Hamas vaati YK:ta ja kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä ”ottamaan vastuunsa ja pysäyttämään miehittäjävaltion rikkomukset kristittyjä kansalaisia ja jumalanpalveluspaikkoja vastaan.” Hamas vielä korosti, että miehittäjiä pitää rankaista heidän rikoksistaan ja perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien polkemisesta, mitkä oikeudet on taattu jumalallisten lakien ja asiaankuuluvien kansainvälisten lakien voimalla.”
Gazan lähes kahdesta miljoonasta asukkaasta noin tuhat on kristittyjä, 70 prosenttia heistä kuuluen kreikkalaisortodokseihin, loput latinalaiskatolisiin. Pieni baptistiyhteisö ei Gazan tilastoissa juuri näy.
Gazan vanhan kristillisen yhteisön pieneneminen on osa laajempaa Lähi-idän kristittyjen pakoa radikaalien muslimien päästyä valtaan. Suurimmat syyt Gazassa lienevät taloudelliset. Kristittyjen elämä Hamasin hallinnon alla on kyllä vaikeutunut. Viimeinen kristillinen kirjakauppa Gazassa tuhottiin pommi-iskuin kahdesti vuonna 2007 – vuosi Hamasin valtaan tulon jälkeen. Sen omistaja Rami Ayyad kaapattiin ja kidutettiin kuoliaaksi islamistien toimesta. Jihadistit olivat uhanneet Ramia jo vuosien ajan. Hamas tuomitsi murhan, mutta hyökkääjiä ei saatu kiinni. Vuosien ajan paikalliset kristityt eivät uskaltaneet edes puhua tapahtuneesta. Nyt entisen kirjakaupan paikalla on jonkinlainen kirjakauppa – ja pieni joukko kristittyjä kokoontuu talon yläkerroksissa.
Gazan kristityt luonnollisesti haluavat matkoille pyhille paikoille Jerusalemiin ja Beetlehemiin. Aina ei lupa heltiä jokaiselle pyrkijälle. Israelin viranomaiset miettivät turvallisuutta.
Varmaan monen kristityn mielessä nousee rukous Beetlehemin puolesta ensimmäisen joulun ihmettä muistaessa.
Israelin rukousta
Kristittyjen perinteinen 25. joulukuuta viettämä joulupäivä osuu tänä vuonna Hanukan seitsemänteen päivään. Juutalaiset viettävät temppelin uudelleenvihkimisen ja valon juhlaa kahdeksan päivää sytyttäen joka päivä yhden kynttilän lisää 9-haaraiseen hanukiaan.
Vaikka Hanukka ei kuulu Jumalan Israelille määräämiin juhliin, Jeesuskin näyttää sitä viettäneen – ollen temppelissä tuon juhlan aikana (ks. Joh. 10:22).
Hanukan aikaan juutalaiset muistavat omaa historiaansa: lähtöä Egyptin orjuudesta, pääsyä Babylonian pakkosiirtolaisuudesta, pelastusta Haamanin vainoista kuningatar Esterin aikana Persiassa ja Syyriasta käsin Israelia hallinneen kreikkalaisen Antiokhos IV:n Jerusalemin temppelin häpäisyä ja sitä seurannutta juutalaisten kapinaa, mikä johti juutalaisten voittoon.
Perinteisessä hanukkalaulussa ”Ma’oz Tzur” kerrataan tätä historiaa, muistuttaen itselle ja toisille, että Israelin Jumala on ”Vahva kallio” – tuon laulun otsikon mukaan.
Vainoista rauhaan
Psalmi 122 kehottaa rukoilemaan rauhaa Jerusalemille.
Erityisen tärkeää se on tänä juhla-aikana, kun rauhaa vihaavat yrittävät sitä järkyttää.
Voimme myös hyvin yhtyä juutalaiseen sapattiliturgiaan kuuluvaan ihanaan rukoukseen ”Oseh shalom bimromav” (Hän, joka tekee rauhan korkeuksissa):
”Hän, joka tekee rauhan korkeuksissa,
tekee rauhan meille ja koko Israelille.
Ja sanokaamme: Amen!”
Joulun rauhaa sydämeesi!
Lue ohjeet kommentoinnille