Temppelin tuntumassa tapahtui joulu – Leo Mellerin joulu 2023 blogi 1

HETKINEN historiaa:

Kuningas Herodes oli rakentaja – merkittävä sellainen. Suureellinen lajissaan.

Herodes kunnioitti Rooman keisaria rakennuksillaan. Hänen tekemisissään pienestä kyläalueesta nimeltä Samaria hänen tekojensa summana tuli kaupunki, Sebastia nimeltä. Nimi on kreikannos nimisanasta Augustus.   

Välimeren rantaviivalle Herodes rakensi Kesarean satamakaupungin. Kesareasta kehittyi roomalaisten miehittämän Palestiinan pääkaupunki. Tässä kaupungissa Paavali seisoi oikeuden tutkittavana ja tuomittavana maaherra Feeliksin ja kuningas Agrippan edessä (Ap.t. 24-26).  

Herodeksen hallitusajan timanttisin jakso sijoittui vuosien 25 – 14 eKr. väliseen aikaan. Herodes eli tuolloin elinvuosiansa 48-59. Aikansa henkilönä hän omistautui pystyttämään toinen toistaan näyttävämpiä rakennuksia valtakunta-alueensa asutuimpiin kaupunkeihin. Ja hän rakensi temppeleitä, joissa keisaria alettiin nimittää ja palvoa jumalana.

Herodes muutti Jerusalemin ilmettä hellenistisillä rakennusihmeillään. Muotonsa saivat teatterit, amfiteatterit, hippodromit ja muut pienemmät mutta vaikuttavat rakennustaidon saavutukset. Hän rakennutti itselleen vuoden 24 eKr. tienoilla suuren kolmitornisen palatsin ainutlaatuisine sisustuksineen.

Juutalaiset eivät kyenneet juhlimaan Herodeksen rakennusihmeitä. Heidän sydämensä oli vieläkin täynnä surua ja ahdistusta siksi, että satoja vuosia aikaisemmin Nebukadnessar oli tuhonnut Jumalan temppelin Jerusalemissa ja kuljettanut  temppeliaarteet mukanansa Babyloniin. Kaiken lisäksi Nebukadnessar vei juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen.

Ajallaan Jumala salli karkotuksessa olevien aloittaa paluu isiensä maahan.

Rauniona ollut Jumalan temppeli rakennettiin uudestaan keskellä vaikeita aikoja ja saatiin käyttöön n. 70 vuotta tuhon jälkeen.

Esran kirjan lukeminen tuo nuo hetket tekoineen sydämesi oville. Jälleenrakennettua temppeliä kutsutaan nimellä toinen temppeli. Tämä temppeli oli monessa puuttuvainen verrattaessa sitä Salomon loisteliaan rakennustyön aikaansaannokseen. Sota seurasi sotaa, valloittajat vaihtuivat, ja yhteistä kaikille muutoksen vaiheille oli Jumalan temppelin osaksi tulevat ryöstöt ja tuhotoimet.

Sitten tuli Herodes.

Herodes oli rakentaja. Uudistaja. Parantelija suurissa mittakaavoissa. Upeita rakennusluomuksia nousi tasaisesti Jerusalemissa. Herodes ilmoitti juutalaisille ajan koittaneen, jolloin Jumalan temppeli jälleen rakennettaisiin – niin, että sen uusi ilme jättäisi varjoonsa jopa Salomon rakentaman temppelin.

Kymmenen tuhatta rakennusmiestä palkattiin louhimaan rakennustyön vaatimat kivet ja kuljettamaan ne Jerusalemiin temppelin vuorelle.

Tuhat temppelipappia uudestaan koulutettiin rakennusmiehiksi – ja Herodes maksoi tämän prosessin kaikki kulut.

Herodes vaati, ettei temppelipalvelus saisi hetkeksikään häiriytyä rakennustyöstä.   Kaikkiaan kesti kahdeksantoista kuukautta rakentaa pelkästään temppelikompleksin pyhäkköosuus; piha- ja käytäväalueet vaativat toiset 18 kuukautta rakennusaikaa.  Johanneksen evankeliumin (2:20) mukaan neljäkymmentäkuusi vuotta aikaisemmin aloitetut rakennustyöt olivat käynnissä Jeesuksen palveluvuosien aikana. Temppeli valmistui vuonna 63 jälkeen Kristuksen syntymän.

Herodeksen temppeli-ihme pysyi valmistuttuaan paikoillaan vain kahdeksan vuoden ajan. Sen hävitys oli Jeesuksen ennustama – kiveä ei jäänyt kiven päälle roomalaisten hävittäjien toimiessa.

HERODES – mitä kuului hänelle?

Herodes valloitti Jerusalemin – ja heti hän teloitti 40 miestä juutalaisen neuvoston, sanhedrinin, seitsemänkymmenen miehen jäsenistöstä. Herodes vaati jäljelle jääneitä tarkasti pysyttelemään vain hengellisten asioitten parissa. Herodes vaati itsellensä Juutalaisten kuninkaan arvonimeä.

Noin 550 vuotta oli kulunut siitä ajasta, jolloin juutalaisilla oli viimeinen omaa kansaansa oleva ”juutalaisten kuningas” – Jekonja nimeltänsä (Matt. 1:11-12).

Perinteeksi muodostui, että uskonnon huipulla oleva ylimmäinen pappi oli myös eräänlainen ”juutalaisten kuningas”.  Tällainen henkilö palveli virkaan astuttuansa yleensä kuolinpäiväänsä saakka, jonka jälkeen hänelle valittiin seuraaja.

Herodes muutti kaiken.

Herodes omaksui itsevaltiaan määräämisvallan temppelitoimintoihin: asetti ylimmäiseksi papiksi kenet tahtoi, ja saattoi keskeyttää tällaisen virkatehtävän ja valita uuden tekijän, miten tahansa tunsi ja tahtoi. Herodes piti omassa palatsissaan lukitussa varastossa ylimmäisen papin liturgisia asuja lainaten niitä käyttäjälle mielensä mukaisesti – kun asusteet puuttuivat, ylimmäinen pappi oli vailla valtansa tunnuksia, eikä hänen kannattanut vaatia erityisiä uskonnollisia kuuliaisuuksia juutalaiselta kansalta. Tätä asetelmaa Herodes osasi hyödyntää.

Tieto auttaa aikamme raamatunlukijaa käsittämään uudessa valossa seuraavan Matteuksen kirjoittaman idän tietäjiin liittyvän tekstin:

Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä tarkoin selville, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt.

Hän lähetti heidät Beetlehemiin ja sanoi: ”Menkää ja kyselkää tarkoin lapsesta.  Kun löydätte hänet, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” (2:7-8).

Sen verran realistisia lienevät olleet ainakin temppelin yhteydessä olevat uskonnolliset viranhaltijat, että nämä heti käsittivät minkälaisia ”kumartamisia” tulisi lapsen osaksi. Ehkäpä jotkut papistossa rukoilivat Israelin Pyhää anoen suojelusta lapselle – jonka syntymään liittyivät oudot ja kenties jopa messiaaniset merkit ja ihmeet.

Mitä kaikkea tiedämme Herodeksesta?

Historian ja perimätiedon mukaisesti Herodes oli kookas, hoikka, komea, charmantti mies. Hän oli yksi parhaimpia keisarinsa edusmiehiä lähes kaikilla hallintotyöhönsä kuuluvilla alueilla. Hän oli atleettinen, urheileva, jousella tarkka-ampuja, erityisen hyvällä muistilla varustettu ihminen. Viime mainitusta oli suurta hyötyä viran hoitamisessa. Muinaiset historian lähteet antavat ymmärtää Herodeksen olleen juutalaisen kansan ystävä – kunhan vain keisari aina saa sen, mikä on keisarin. Herodes oli suvultansa arabi, kulttuuriltaan hän oli kreikkalainen, poliittisesti hän oli roomalainen.

Muistakaamme hyvin tärkeätä.

Jumala valmisti luvatun maansa – niin, koko maailman – Poikansa syntymälle. Kun synti oli suureksi tullut, tuli vielä suurempi pelastus.

Tämän blogin koko pituuden verran voisin toistaa Raamatun jakeita pelkästään siitä,  millainen maailman piti olla ja millainen se myös oli, kun Jumala otti pahimmillaan sen kaiken, johon Hän antoi Parhaimpansa – Vapahtajan, avaamaan kadotetuille taivaan portit.

Herodes kuului kaikkine saavutuksineen Jumalan valitsevan sallimuksen piiriin.

Kun tämän joulun riennoissa saatat saada mahdollisuuden tiernapoikien draamojen näkemiselle, niin olethan tiedostamassa, kun kuulet maininnan Herodeksesta, että et vain kuule itsessään merkityksetöntä nimeä, esille nostettuna jostakin Raamatun lehtien helposti luetusta ja unohdetusta jakeesta. Olet Jumalan sallimuksen ytimessä. Billy Grahamia lainaten: ”Herodes on, koska Jumalan palapeli ei olisi koossa ilman Herodeksen kaltaisen menneisyyden ja silloisen nykyhetken omistajaa päivinä, jolloin Jumala syntyy ihmisenä.”

HERODEKSELLE temppelin rakentaminen Jerusalemissa ei merkinnyt uskonnollisen uhrin, ansioteon tai minkään vastaavan suorittamista. Herodes pelasi temppelikortilla  –  uskonnolla – saavuttaakseen omia päämääriänsä.

Näinhän on valtiokirkkojen kansoissa edelleenkin.

Diktaattori Putin omaksumansa mallin mukaisesti valmistuu esiintymään ortodoksisen joulun merkeissä samojen kameroitten edessä, jotka noteeraavat hänen julmia päätöksiänsä – kenties kolmannen maailmansodan laukaisua eräänä päivänä.

Stalin kelpaa opettajaksi Kremlin nykyiselle faraolle.

Stalin piti heinäkuun 3. päivänä 1941 ensimmäisen puheensa saksalaisten invaasion alettua. Puhe on taltioituna ja nostettavissa esille Kremlin arkistoista. Puhe alkaa näin:

Toverit, kansalaiset, veljet ja sisaret…

Kaksi viimeistä sanaa tarkoittavat ortodoksisen kirkon jäseniä. Niin kuin Putin nyt, niin Stalin toisen maailmansodan aikoina ei kaihtanut vedota kirkollisiin kohderyhmiin. Vain kolme vuotta aikaisemmin Stalin oli julistanut alkavaksi Jumalattomien viisivuotissuunnitelman, johon sisältyi myös suunnitelma viimeisen vielä toimivan kirkon sulkemisesta ja viimeisen liturgiaa toimittavan papin murhaamisesta.

Mutta sitten -.

Siirrymme Libanonin vuorille.

Libanonin ortodoksinen metropoliitta Ilja oli kertomuksen mukaan laskeutunut luostarialueen erääseen maanalaiseen luolaan rukoilemaan Venäjän puolesta. Neitsyt Maria oli ilmestynyt hänelle ja sanellut tekstin, joka Iljan oli määrä lähettää Stalinille ja Kremlin välityksellä kaikille Pyhän Venäjän papeille. Maria ilmestyi kolmena peräkkäisenä päivänä. Niistä viimeisenä Iljalle saneltiin seuraava viesti lähetettäväksi Stalinille:

Kirkot ja luostarit on avattava kautta neuvostomaan. Papit on palautettava kirkkoihinsa vankiloista ja kuolemanleireiltä. Leningrad ei saa antautua Hitlerille. Neitsyen pyhä ikoni on tuotava Kazanista Moskovaan ja sitä on kuljetettava kaikkialla kaupungin alueella. 

Stalin harkitsi Libanonista lähetettyä viestiä. Hän neuvotteli lähimmäistensä kanssa – ja syntyi päätös seurata neuvoja.

Vangitut papit vapautettiin ja palautettiin kirkkoihinsa ja seurakuntiinsa. Kazanin pyhän neitsyen ikoni tuotiin Leningradiin piirityksen lävitse. Stalinin käskystä vangittuja pappeja ja diakoneja vapautettiin ja heidät salakuljetettiin natsipiirityksen lävitse Leningradiin suorittamaan rukouksia ja liturgioita. Leningradin asukkaat olivat nälkäkuoleman edessä. Ja sitten tuli pelastus ruuan ja muun toimen merkeissä.

Ihmeitä tekevä ikoni vietiin seuraavaksi Moskovaan ja vielä jopa piiritettyyn Stalingradiin.

Stalinin käskystä avattiin neuvostovaltiossa kaikkiaan kahdenkymmenen tuhannen suljetun kirkon ovet, papisto kutsuttiin rukoilemaan, ja jumalattomat bolshevikkisotilaat lähetettiin rintamalle pappien siunatessa ja pirskottaessa pyhällä vedellä tankkeja, tykkejä ja ammuksia.

Lokakuun 17. päivänä 1941 Pravda kertoi bolshevikkien hallinnon korkeimman johdon kohdanneen kirkon patriarkaatin edustajia luvaten Stalinin valtuuksilla kristityille kaikki heidän haluamansa vapaudet – kunhan kirkoissa ja kodeissa alettaisiin rukoilla Venäjälle voittoa saksalaisista fasisteista.

Eräällä Moskovan matkallani Kremlin museotiloissa esitin edellä kertomaani liittyviä kysymyksiä museon johtohenkilölle. Sain haastattelumahdollisuuden edustamani patmosmedian nimissä. Kymmenet nyökkäykset ja daa daat kuittasivat kaikkea esille nostamaani. Muistan viimeisen haastatteluni kohteena olevan viimeiset sanat. Kysyin, olisiko mahdollista, että kuvatun kaltainen herääminen tulisi neuvostovenäläisille vielä joskus? Vastaus oli tällainen:

Jos Jumala sallii Saksan johtaman nato-lännen eräänä päivänä tulevan kimppuumme kuten Hitler kerran, silloin viimeinen apumme on Ylhäällä. 

Niinpä.

HERODES kuoli. Juutalaiset lakkasivat seuraamasta Herodeksen mallia ja nousivat kapinaan roomalaisia vastaan. Jeesuksen ennustuksen mukaisesti roomalaiset tuhosivat temppelin vuonna 70 jKr. Jeesuksen profeetallinen ennustus toteutui – näin se kerrotaan Matteuksen taltioimassa muodossa:

Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen tykönsä näyttääkseen hänelle temppelin rakennuksia. 

Niin Jeesus sanoi heille: ”Näettehän kaiken tämän? Totisesti minä sanon teille: tähän ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.”  (Matt. 24:1-2).

 

Tällaiseen maailmaan Jumala rakensi seimen, syntyi syntymämme, eli elämämme ja kuoli meille kuuluvan hyljätyn syntisen kuoleman. Seuraa kanssani tätä blogikirjoitteluani – neljä, ehkä viisikin osaa on tulossa. Joulun sanoma elää tässäkin tekstillisessä muodossa. Profetialla sävytettynä.