Vankina kylmähuoneessa

Nainen huusi ja paukutti seiniä saadakseen jonkun avaamaan oven. Paksut seinät ja tukeva ovi vaimensivat kuitenkin avunhuudot ja jyskytykset. Kukaan ei tullut päästämään häntä ulos. Siinä vaiheessa useimmat työtoverit olivat jo ennättäneet lähteä kotiin.

Nainen kyyristyi kylmästä hytisten ja epätoivoisena kylmähuoneen nurkkaan. Hän rukoili, että Jumala jollain ihmeellisellä tavalla pelastaisi hänet. Rukoustaan sopertaessaan hän tiesi hyvin, ettei selviäisi hyytävässä kylmyydessä hengissä aamuun ja työtekijöiden paluuseen saakka.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kylmiön ovi avautui. Kynnyksellä seisoi yrityksen vartija taskulamppuineen.

Naisen nähtyään vartija puki lämpimän takkinsa hänen päälleen, soitti paikalle ambulanssin ja talutti kylmästä tärisevän naisen auton kyytiin.

Kun nainen myöhemmin palasi työpaikalleen, hän meni tapaamaan yrityksen portilla omassa pienessä kopissaan istuvaa vartijaa. Nainen halusi tietää, mikä oli saanut vartijan avaamaan kylmähuoneen oven tuollaiseen epätavalliseen aikaan.

”Olen työskennellyt tässä yrityksessä kolmekymmentä vuotta”, vartija sanoi. ”Joka aamu ja ilta koppini ohi kulkee portista satoja työntekijöitä. Sinä olet yksi niistä harvoista, jotka sekä töihin tullessaan että kotiin lähtiessään tervehtivät minua”, vartija jatkoi.

”Useimmat kulkevat ohitseni aivan kuin olisin näkymätön. Se, että sinä sanot hymyillen ’Huomenta!’ tai ’Nähdään taas huomenna!’, on merkinnyt minulle paljon. Hymysi ja tervehdyksesi ovat saaneet minut tuntemaan, että minäkin olen ihminen enkä vain jokin mitätön ratas ison yrityksen tuotantoprosessissa.

Vaikka olit aamulla tullut töihin, niin tuona iltana minä en nähnyt sinua pois lähtevien joukossa. Ensin vain ihmettelin asiaa, mutta sitten aloin olla huolissani. Kun viimeisetkin työntekijät olivat lähteneet, suljin portit. Sen tehtyäni kiiruhdin etsimään sinua.

Etsittyäni sinua turhaan kaikkialta mieleeni juolahti, että yksi hyvin epätodennäköinen paikka oli vielä tarkistamatta. Sieltä minä sitten löysin sinut”, vartija kertoi hymyillen.

Jeesus korosti opetuksissaan ja vertauksissaan väsymättä sitä, miten tärkeitä ihmisten keskinäiset suhteet ovat. Meidän on kohdeltava toisia, niin kuin toivomme heidän kohtelevan itseämme. (Matt.22:39)

Jeesus myös kertoi vertauksen laupiaasta samarialaisesta, joka Jerusalemin tiellä auttoi rosvojen pahoinpitelemää lähimmäistään. Vertauksella Jeesus vie meiltä mahdollisuuden rajata laupeuden osoittaminen koskemaan vain lähipiiriämme. Meillä ei ole lupaa osoittaa laupeutta vain samaan sukuun, seurakuntaan, kirkkokuntaan, puolueeseen, kansaan tai rotuun kuuluville. (Luuk.10:25-37)

Mitä Raamatussa usein käytetty sana laupeus tarkoittaa? Wikipedian mukaan sen merkitys on lähellä sanoja sääliväisyys, armo ja rakkaus.

Lisäisin tuolle synonyymien listalle vielä sanan hyväntahtoisuus.

Uskottavia ja totta ollakseen kaikki nuo sanat edellyttävät tunteiden lisäksi myös toimintaa ja tekoja. Toisen ihmisen huomaamista, kunnioittamista ja tarvittaessa myös auttamista.

Laupeus on tarkoitettu jaettavaksi samalla tavalla kuin me jaamme innokkaasti netistä löytämiämme juttuja eteenpäin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, mutta jaettu laupeus on vielä paljon enemmän. Jos jokainen laupeutta osakseen saanut panisi hyvän kiertämään jakamalla sitä ympärilleen, me tapaisimme nykyistä paljon enemmän hymyileviä ja toisiaan iloisesti tervehtiviä ihmisiä kaduilla, busseissa, junissa ja jopa hisseissä.

Käyttäessäni tietokoneen hakuohjelmaa etsiessäni vastauksia joihinkin kysymyksiini, kaikkitietävä Google tarjoaa minulle joskus melkoisen yllätyksen. Se räväyttää ruudulleni omien nettisivujeni osoitteita.

Laupeudella on samanlainen yllättävä ominaisuus. Se voi palata luoksesi tilanteessa, jossa osaat sitä vähiten odottaa. Se voi tulla avuksesi yhtä hyvin tiellä Jerusalemiin tai istuessani yksin oman elämäsi kylmähuoneen nurkassa.

Siunausta, rauhaa ja rohkeutta päivääsi, rakas ystäväni!