Viisautta vaikka teelusikalla
Nuorukainen halusi tulla viisaaksi. Hän kierteli kaikkialla kyselemässä, mistä hän saisi viisautta. Yksi neuvoi yhtä, toinen toista. Kenelläkään ei ollut tarjota nuorukaiselle enempää kuin tyhjiä puheita. Niillä pyrittiin pikemminkin korostamaan puhujan omaa viisautta kuin tarjoamaan apua nuorukaiselle.
Aikansa maita ja mantereita kierreltyään nuorukainen sai kiinnostavan vihjeen. Erään vuoren huipulla olevassa luostarissa asui tavattoman viisas vanhus. Nuorukainen lähti tapaamaan häntä.
Kun nuorokainen viimein uupuneena, janoisena ja nälkäisenä pääsi vuoren huipulle, hän hämmästyi. Luostarissa oli meneillään tärkeä kirkollinen juhla. Paikalla oli valtavasti väkeä. Pöydät notkuivat herkullisia ruokia. Kaikki halusivat myös päästä keskustelemaan luostarin viisaan vanhuksen kanssa.
Vietettyään pitkässä jonossa tuntikausia nuorukainen viimein seisoi viisaan vanhuksen edessä. Nuorukainen kertoi asiansa. Hän halusi löytää viisauden ja tulla viisaaksi.
”Olet oikealla asialla”, viisas vanhus vastasi hymyillen. ”Kuten huomaat, valtava määrä ihmisiä jonottaa yhä päästäkseen vaihtamaan kanssani muutaman sanan. Tule takaisin kahden tunnin päästä, niin kerron, miten voit löytää viisauden.”
Viisaalla vanhuksella oli nuorukaiselle myös erikoinen ehdotus.
”Odotellessasi voit käydä tutustumassa luostarimme hienoon puutarhaan ja sieltä aukeaviin huikeisiin näkymiin. Minulla on sinulle myös pieni pyyntö”, viisas vanhus sanoi ja ojensi nuorukaiselle teelusikan, johon hän kaatoi varovaisesti muutaman pisaran arvokasta öljyä.
”Ota tämä teelusikka ja pidä sitä kädessäsi, kun kiertelet luostarin puutarhassa. Ole varovainen, ettei pyhitettyä öljyä pääse läikkymään maahan”, viisas vanhus sanoi ja lähetti nuorukaisen pois.
Nuorukainen kierteli kaksi tuntia luostarin valtavassa puutarhassa. Hän kulki varoen. Hän vältti huolellisesti läikäyttämästä pisaraakaan öljystä. Sitten hän palasi viisaan vanhuksen luo. Nuorukaisen nähdessään viisas vanhus kysyi:
”Huomasitko hienossa puutarhassamme lintujen laulun ja kukkien väriloiston? Näitkö luostarimme kauniin arkkitehtuurin ja vuorelta avautuvat upeat maisemat?”
Nolona nuorukainen joutui myöntämään, että hän ei ollut havainnut tuollaisia asioita. Koko kahden tunnin ajan hän oli keskittynyt pitämään silmällä pientä teelusikkaa, ettei vain olisi vahingossa läikäyttänyt pisaraakaan kalliista öljystä.
”Viisautta ei voi hankkia vain tuijottamalla jotain, mitä sinulla jo on, vaikka se olisi kuinka hienoa ja arvokasta”, viisas vanhus sanoi.
”Viisauden löytämiseksi on oltava utelias ja avoin kaikelle kauniille ja hyvälle. On otettava tyynesti vastaan jopa ikävät yllätykset, joita elämä meille tarjoaa. Viisaus asuu kohtaamissasi ihmisissä sekä koko siinä luomakunnassa, jonka viljelemisen ja varjelemisen Jumala antoi meidän tehtäväksemme”, viisas vanhus neuvoi nuorukaista.
Tuoreet tutkimukset kertovat koululaisten ja opiskelijoiden stressistä ja uupumisesta. Viisas sanonta siitä, ettei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu, on ehkä kääntynyt nurinpäin. Tietoa on ahdettu pieniin ja vähän suurempiinkin suihin niin isolla kauhalla, että opetettavat ovat tukehtumaisillaan.
Pienempiä annoksia ehtisi paremmin sulatella. Ja kuten tarinassa kerrotaan, joskus viisauden hankkimiseen voi riittää jopa pieni teelusikka.
Raamattu kertoo, että on olemassa kahdenlaista viisautta: Jumalan viisautta ja tämän maailman viisautta.
Tämän maailman viisauden satoa ovat ahneus ja itsekkyys sekä merissä ajelehtivat muovilautat, saastuneet vedet, eroosion köyhdyttämät viljelysmaat, aukoiksi hakatut ikimetsät ja lajien kuoleminen sukupuuttoon. Tämän maailman viisaus on saanut ilmaston lämpenemään tuhoisine seurauksineen. Maailmassa, jota raha pyörittää, mikään ei ole enää liian pyhää tai arvokasta uhrattavaksi mammonan alttarilla.
Jumalan viisaus on toisenlaista. Se on nöyrää viisautta. Se opettelee rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään. Se tietää olevansa vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään Jumalalle. Se ymmärtää, että ihminen on pantu viljelemään ja varjelemaan luomakuntaa, ei suinkaan ahneudessaan ja taloudellisen voiton tavoittelussaan riistämään ja tuhoamaan sitä.
Vuorisaarnassa Jeesus asettaa jokaisen meistä valinnan eteen:
”Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Matt.6:24)
Valittavanamme on Jumalan viisaus tai tämän maailman viisaus. Valinnastamme ei riipu vain meidän, sinun ja minun, kohtalomme vaan myös lastemme, lastenlastemme ja koko ihmiskunnan kohtalo.
Siunausta ja Jumalan viisautta elämääsi, rakas ystäväni!
Lue ohjeet kommentoinnille