Kolme päivää ja kolme yötä. Minne katosi yksi yö?

Kristikunnan suuri juhla on käsillä. Se hiljentää uskovat kaikkialla Jeesuksen sovittavan kärsimyksen ja kuoleman, sekä sitä seuraavan voittoisan kuolleista nousemisen äärelle. Pääsiäisen sanoma rytmittää kristillistäkin ajattelua ja vuoden kiertoa.

On sanottu, että evankeliumit ovat pitkällä johdannolla laadittuja Kristuksen kärsimys-, eli passiokertomuksia. Evankeliumit käyttävät suhteessa eniten ”palstamillimetrejä” kuvatakseen Jeesuksen viimeisen viikon tapahtumia.

Jokaisen Jeesuksen opetuslapsen on siksi aiheellista erityisesti pysähtyä kodeissa ja seurakunnissa miettimään evankeliumien äärellä sitä suunnatonta uhria, jonka Jeesus antoi edestämme, sekä hänen voittoisaa nousemistaan kuolleista, minkä jälkeen taivas ja maa eivät ole olleet entisensä. Nämä totuudet ovat uskomme kulmakiviä, joiden varassa elämme ja kuolemme.

Hiljainen viikko huipentuu pääsiäisen viettoon pitkäperjantaista sunnuntaihin Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen muistoksi.

Kolmas yö?

Moni on joskus kuitenkin pohtinut seuraavaa: Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus ennustaa olevansa haudattuna kolme päivää ja kolme yötä. Jos hänet ristiinnaulitsemisen jälkeen haudattiin perjantaina ja hän nousi ylös sunnuntaina, eikö siinä katoa laskuista yksi yö? Kolme miinus yksi on kaksi, eikä kolme. Perjantaista sunnuntaiaamuun on vain kaksi yötä. Minne katoaa Jeesuksen mainitsema kolmas?

Toisaalla Jeesus sanoo nousevansa kuolleista ”kolmantena päivänä” (Matt. 16:21; Luuk. 9:21). Pilatuksen luo Jeesuksen kuoleman jälkeen tulleet ylipapit ja fariseukset muistivat Jeesuksen sanoneen: ”Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös” ja pyysivät haudalle vartioita ”kolmanteen päivään asti” (Matt. 27:63-64).

Useiden Raamattua kunnioittavien arvostettujen suomalaisten sekä ulkomaistenkin konservatiivisten tutkijoiden mukaan ilmaisu ”kolmantena päivänä” on juutalainen puheenparsi, jossa jokin osa päivästä lasketaan ”päiväksi”.

Näin ollen pätkä perjantaita, koko lauantai ja pätkä sunnuntaita kattaa ilmaisun ”kolmantena päivänä”, vaikka siinä ei täytykään kokonaiset kolme vuorokautta.

Tällainen idiomaattinen puheenparsi on otettava toki huomioon tekstiä luettaessa ja tämä on juutalaisesta näkökulmasta täysin mahdollinen selitys, joka riittää monille.

Mutta tämä ei täysin ratkaise kysymystä, johon usein epäilijätkin tarttuvat: Missä on se kolmas yö, josta Jeesus puhui?

Mielessäni on ratkaisu, jota itse pidän sangen tyydyttävänä. Se vaatii hiukan pohjustusta ja sen jälkeen eräiden raamatunjakeiden huolellista lukemista. Joten kärsivällisyyttä.

Juutalainen vuorokausi vaihtuu auringonlaskusta

Ensiksi on otettava huomioon, että juutalaisessa ajanlaskussa vuorokausi vaihtuu auringonlaskun mukaan. Suurin piirtein noin klo 18 aikoihin.

Meille ei-juutalaisille tämä tuntuu aluksi vaikealta hahmottaa, koska me laskemme vuorokauden vaihtumisen roomalaiseen tapaan puolelta öin.

Mutta pääsiäiskertomusta luettaessa meidän on kalibroitava ajattelumme juutalaisen vuorokausrytmin mukaiseksi, koska evankelistat seuraavat juutalaista käytäntöä.

Viikkosapatti alkaa siis juutalaisen laskutavan mukaan perjantaina noin klo 18 aikoihin auringon laskettua. Siitä eteenpäin on juutalaisen vuorokausirytmin mukaan ”lauantai” (vaikka meidän perjantaimme jatkuu vielä puoleen yöhön).

Juutalaisen viikkorytmin mukainen sapatti, ”lauantai”, vaihtuu ei-juutalaisen järjestelmän mukaan noin klo 18 auringon laskettua ”sunnuntaiksi”, mikä on juutalaisessa laskentatavassa viikon ensimmäinen päivä. Hehän eivät käyttäneet viikonpäivistä nimiä, vaan laskivat niitä luomiskertomuksen mukaan: ensimmäinen, toinen, kolmas jne. päivä.

Yksi vai kaksi sapattia?

Etsiessämme kadonnutta yötä meidän luettava evankeliumien tekstejä tavanomaista huolellisemmin.

Evankelistat Markus ja Luukas mainitsevat, että Jeesus otettiin alas ristiltä ja haudattiin sapattia edeltävänä ”valmistuspäivänä” (Mark. 15:42; Luuk. 23:54).

Jeesuksen naisseuraajat löysivät haudan tyhjänä ”viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain, auringon noustessa” (Mark. 16:2), mikä viittaa aamuhämärään meidän vuorokausirytmimme mukaan ajateltuna sunnuntain aamuyötä.

Mutta Johannes tekee tapahtumien ajoituksen kannalta tärkeän täsmennyksen:

”Koska silloin oli valmistuspäivä, niin — etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri —juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.” (Joh. 19:31).

Kyse ei ollut normaalista viikkosapatista, vaan juutalaisen vuosikalenterin mukaisesta Pesach -juhlaa edeltävästä ”suuresta sapatista” (shabbat HaGadol).

Juutalaisen tradition mukaan juuri suurena sapatinpäivänä Jumala oli käskenyt Egyptistä lähteneitä Israelin perhekuntia uhraamaan ja syömään kodeissaan pääsiäislampaan (korban pesach).

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen väliin sijoittuu mahdollisesti siis kaksi sapattia! Pesach -juhlan ”suuri sapatinpäivä” sekä viikkosapatti.

Hautajaisvalmisteluiden arvoitus

Evankelistat Markus ja Luukas siis kertovat, että Jeesus otettiin ristiltä ja haudattiin sapattia edeltävänä valmistuspäivänä.

Sen jälkeen Luukas sanoo, että naiset palasivat kotiinsa ja ”valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan” (Luuk. 23:56).

Markus sen sijaan sanoo: ”Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäksen voitelemaan häntä” (Mark. 16:1).

Tämä herättää kysymyksen: Jos naiset ostivat yrtit sapatin jälkeen (Markus), kuinka he saattoivat valmistaa ne ennen sapattia (Luukas)?

Tässä kohtaa Johanneksen täsmennys ”suuresta sapatinpäivästä” astuu kuvaan mukaan.

Naiset todennäköisesti hankkivat voiteet ja valmistivat ne suuren sapatinpäivän jälkeen viikkosapatin välisenä päivänä ennen viikkosapatin alkamista.

Markus ja Luukas eivät katso tarpeelliseksi mainita suurta sapatinpäivää erikseen, vaan tiivistävät toisistaan riippumatta tapahtumakerrontansa hautaamisesta tyhjän haudan löytymisen. Tekstiin jäävän jännitteen ratkaisee heistä riippumatta kolmas evankelista Johannes ohimennen toteamuksellaan suuresta sapatista.

Kadonnut yö löytyy?

Jos Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina ja nousi ylös sunnuntaina, miten tähän saadaan mahtumaan kaksi sapattia, kolme päivää ja kolme yötä?

Ei mitenkään.

Ensiksi on syytä huomioida, että Raamatun mukaan Jeesus ei noussut kuolleista sunnuntaiaamuna. Sunnuntaiaamuna, sanovat kaikki evankelistat, Hänen hautansa löydettiin jo tyhjillään. Jeesus oli jo noussut kuolleista ”kolmantena päivänä”. Viikon ensimmäisenä (neljäs päivä hautaamisen jälkeen) hauta löydettiin tyhjänä.

Jos sen sijaan Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kiireinen hautaaminen tapahtui meidän kalenterimme mukaisesti keskiviikkona, löydämme kaiken edellä kirjoitetun valossa Jeesuksen sanojen mukaiset ”kolme päivää” ja jopa ”kolme yötä” luonteavasti paikoillaan

Tämän mallin mukaisesti tapahtumien voidaan olettaa edenneen suurin piirtein seuraavassa järjestyksessä:

1) Jeesus ristiinnaulittiin ja haudattiin suuren sapatin (shabbat HaGadol) aattona (Joh. 19:31).  Keskiviikkoillan auringonlaskusta alkavan suuren sapatin lähestyessä hänen ruumistaan ei ennätetty käsitellä normaalin juutalaisen hautaamistavan mukaan.

Jeesuksen naisseuraajat seurasivat Jeesuksen hautaamista tarkasti (Luuk. 24:55). Varmistettuaan näin, että he tietävät mistä haudassa Jeesuksen ruumis voidaan myöhemmin löytää he palasivat kotiinsa hiljentymään suuren sapatin viettoon keskiviikon auringonlaskusta torstai-illan auringonlaskuun. Ensimmäinen päivä ja ensimmäinen yö.

2) Niinpä ”suuren sapatin päivän” päätyttyä naiset kävivät ensin ostamassa juutalaisen hautaustavan mukaisia yrttejä, niin kuin Markus sanoo (Mark 16:1) ja valmistivat näin ollen yrtit ja voiteet viikkosapatin alkamista edeltävänä päivänä, juuri niin kuin Luukas sanoo (Luuk. 23:59). Torstai-illan auringonlaskusta perjantai-illan auringonlaskuun. Toinen päivä ja toinen yö. 

3) Valmistettuaan yrtit naiset viettävät viikkosapatin juutalaisen lain käytännön mukaan (Luuk. 23:56). Perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun. Kolmas päivä ja kolmas yö.  

Jeesus nousee kuolleista ”kolmen päivän kuluttua” (Matt. 27:63-64), kolmantena päivänä hautaamisesta lauantain auringonlaskun tuntumassa. Hauta jää tyhjäksi Jeesuksen ruumiin oltua haudassa kokonaiset kolme päivää ja kolme yötä (Matt. 12:40), keskiviikko illasta lauantai-iltaan.

Viikkosapatin päätyttyä lauantai-iltana auringonlaskun aikoihin, naiset ottavat aiemmin valmistamansa yrtit, kokoontuvat yhteen ja tulevat varhain sunnuntaiaamun aamuhämärässä auringon noustessa, ”viikon ensimmäisenä päivänä”, haudalle tarkoituksenaan voidella Jeesuksen ruumis, mutta he löytävät haudan jo tyhjänä (Luuk. 24:1-2), koska Jeesus oli jo noussut kuolleista.

Mikä pääsiäisessä on tärkeintä

Vaikka kristilliset traditiomme pitkäperjantaista ja ylösnousemussunnuntaista eivät istu tähän malliin ”keskiviikkoillasta sunnuntaiaamuun”, evankeliumien kertomukset limittyvät jouhevasti toisiinsa tavalla, joka ratkaisee Jeesuksen omien sanojen mukaisen kolmen päivän, mutta myös kolmen yön, arvoituksen (Matt. 12:40).

Tähänkin malliin varmasti liittyy kysymyksiä, joita ei tässä kirjoituksessa ole huomioitu ja joihin ei ole mahdollista paneutua, koska kirjoitus venyisi. Itselleni tämä malli on sangen tyydyttävä ratkaisu Jeesuksen sanoihin Matt. 12:40 jakeessa. Jos jollakin on tarjota parempi ratkaisu, otan sen ilomielin vastaan.

Kuitenkin on tärkeä muistaa, että pääsiäisen tarkoitus ei ole kiivailla päivistä, aamuista ja illoista, vaan iloita Herramme ja Vapahtajamme täydellisestä ristin sovitustyöstä, jolla hän voitti synnin sekä kaikki turmiovallat, ja siitä että Hän voitti kuoleman ja perkeleen nousemalla ylös kuolleista.

Se, että evankelistat eivät pääsiäisen tapahtumista kirjoittaessaan katsoneet tarpeellisiksi tyydyttää lukijoidensa kronologista uteliaisuutta, vaan keskittyivät siihen mikä pääsiäisessä on tärkeintä Jeesuksessa, kertoo myös meille sitä, että meidän tulee iloita tärkeimmästä ryhtymättä kiivailemaan päivistä ja öistä keskenämme.

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus teurastettu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtaudessa ja totuuden happamattomuudessa. (1 Korinttolaiskirje 5:7-8)

Kristus nousi kuolleista.
Kuolemalla kuoleman voitti.
Ja haudoissa oleville elämän antoi.

TÄMÄ on tärkeintä. TÄTÄ juhlikaamme. Yhdessä.
———-

(Kirjoitus on ilmestynyt Patmoksen -blogilla aikaisemmin maaliskuussa 2018)