Kyllin arvokasta Jeesukselle?

Eräs ystävä oli käymässä kotonamme ja keskustelu liukui vallitseviin oloihin ja tulevaisuuteen. Hän kertoi varastoineensa erilaisia tavaroita vaikeuksien varalle tulevaisuutta varten. Sitten hän luetteli niitä minulle. Mietin, mitä tuohon sanoisin ja sitten tein muutaman kysymyksen hänelle aiheesta. Huomasin hänen olevan epävarma, mikä on viisasta, miten pitäisi toimia, mitä pelätä, mihin satsata? Tiemme erosivat ja mikään ei muuttunut meillä eikä heillä. Jeesuksen uskon tulisi ohjata valintojamme.

Muistan vielä ajan, jolloin Suomessa oli vallitsevaa köyhyyttä ja kansa säästi tulevaisuutta varten. Vanhat ihmiset säilyttivät kaapeissaan pöytäliinoja, pyyhkeitä, lakanoita, kynttilöitä, suklaata ja saippuaa. He ajattelivat, että eräänä päivänä nuorempi polvi tulisi tarvitsemaan jotakin heidän omastaan. Kodissa oli piirongin laatikossa rahaa pahan päivän varalle. Ennen ei ruokaa haaskattu, ravintoa ei heitetty maahan tai roskikseen. Eläimet eivät saaneet ihmisille tarkoitettua ruokaa. Vanhukset muistivat kato- ja nälkävuodet.

Huolimatta näistä historian näkymistä, meillä on luontainen taipumus haaskaukseen ja itsekkyyteen. Moni arvostaa nykyaikaa ja maailmaa yli kaiken, ikuisuus on heidän mielestään halpa ja mitätön ajateltavaksi? Joskus on kolehtihaavistakin löytynyt vain pennejä, senttejä, pullonkorkki, äyri tai kopekka. Jumalalle on usein annettu huono, tarpeeton ja ylimääräinen. Elämä on kuulemma elämisen arvoista vain silloin, kun on rahaa, helppoa menoa, matkustelua ja nauttimista? Media pitää hauskaa kanavillaan ja naurattaa kansaa, kun samanaikaisesti suuri osa maailmasta näkee nälkää, on sodan jaloissa ja jatkuvassa puutteessa.

Uskova nainen oli säästänyt koko vuoden ansionsa, että voisi antaa Vapahtajalle eräänä päivänä kodissaan suuren lahjan. ”Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua” Joh.12:3. Sitä pidettiin haaskauksena, Maria sai tuhlaajatytön maineen. Mutta Jeesus puolusti Mariaa ja sanoi tämän oivaltaneen paljon enemmän kuin seurueen fiksut miehet. Huone tuli täyteen hyvää hajua. Oliko hän siis viisas tekemisissään? Ajatteliko hän tulevaisuuttaan? Odottiko hän ihmisten kiittelevän häntä suosiollisesti? Ei, hän ajatteli Jeesusta. Hän rakasti Jeesusta? Hän uhrasi kalleimpansa Jeesukselle?

Turun Sanomissa oli 14.5. Heikki Talon kuolemanilmoitus. Heikki oli saanut suuren rahamäärän, miljoonien potin käyttöönsä lottovoittona ja jakoi sitä ahkerasti kaikkiin arvostamiinsa kristillisiin kohteisiin vuosien varrella. Kerran, kun olin puhumassa hänen omistamassaan Evankeliumintalossa Israel-illassa, pyysin häntä tauolla istuutumaan jutellessamme. Hän sanoi olevansa selkärankareuman runtelema ja siis seisovansa mieluummin. Sitten keskustelimme. Nyt lehti-ilmoitukseen oli laitettu ”Kuoli uskossa turvaten Vapahtajaan”. Se oli aivan upea lause ja ajattelin, että tuo pitäisi lukea jokaisen ihmisen kuolemanilmoituksessa.

Annamme Jeesukselle kolehtia, antia, uhria, testamenttia, lahjoja, edellytyksiä, aikamme, kotimme, automme, voimamme, järkemme, tahtomme ja tunteemme. Monet pitävät sitä hulluna haaskauksena. Mutta he eivät tunne Jeesusta. Jokainen, joka tuntee Vapahtajan, haluaa antaa paljon, jopa kaiken hänelle. Mutta mitä jääkään jäljelle, kun rikas mies kuolee? Hauta ja kunnioitusta herättävä muistokirjoitus, sekä jonkin verran sukulaisille jaettavaa omaisuutta. Mutta Jumalan lapsi on laskenut kaiken jo ajassa Herran käsiin. Köyhänäkin hän on rikasta rikkaampi. Siksi hän on haaskannut Herralle, sillä Herra on haaskannut kaiken uskovalleen: armonsa, Henkensä, lahjansa, ajalliset ja ikuiset

Kiitos Jeesus siitä, mitä olet antanut käyttööni. Haluaisin rikkoa oman nardukseni sinun hyväksesi, että kaikki tietäisivät minun rakastavan sinua. Ja kuitenkin kaikki minun antamani on vain kolehdin arvoista sinun rakkauttasi ja pelastavaa uhriasi katsellessani.