Rony Smolar – Israel-uutisviikko 1.4.2019

Väkivaltaisesti alkaneen kuluneen viikon jälkeen tämän viikon päähuomio on edelleen Gazassa ja sieltä koetussa turvallisuusuhassa, sen jälkeen, kun viikko sitten aamuyöllä Israelin keskiosiin laukaistu pitkän kantaman raketti tuhosi omakotitalon ja haavoitti seitsemää nukkumassa ollutta henkeä.

Isku muutti kauan jatkuneiden vihollisuuksien luonnetta, sillä Gazaa hallitseva radikaali palestiinalainen Hamas-järjestö ei enää muodostanut uhkaa ainoastaan eteläisen raja-alueen asukkaille, vaan uhka oli nyt levinnyt yli puoleen Israelia.

Siksi Israelin armeija vastasi raketti-iskuun laajoin ilmapommituksin Hamasin kohteisiin, määräsi armeijalle osittaisen liikekannallepanon sekä keskitti panssarijoukkoja Gazan rajalle.

Ja kun pääministeri Benjamin Netanjahu vielä keskeytti Yhdysvaltain-vierailunsa, niin ainekset maahyökkäykselle ja laajemmalle yhteenotolle Gazassa olivat valmiina. Armeijassa sitä oli vakavasti jo harkittu mutta päätös jäi odottamaan myös puolustusministerinä toimivan Netanjahun paluuta.

Maahyökkäyksestä on nyt toistaiseksi luovuttu, sillä Egyptistä näyttämölle kiirehtineet rauhanvälittäjät onnistuivat keskeyttämään kaksi vuorokautta jatkuneet vihollisuudet, minkä lisäksi tulevissa parlamenttivaaleissa nyt haastajan asemaan joutunut Netanjahu ei halunnut muita murheita, kuten sotaa.

Hauraaseen tulitaukoon päättynyt tilanne päätettiin kuitenkin mittauttaa toissapäivänä lauantaina, kun palestiinalaiset muistivat vuotuista nk. maanpäiväänsä ja erityisesti Gazan asukkaiden vietettyä paluumarssiksi nimetyn vastarintansa alkamisen ensimmäistä vuosipäivää.

Vaikka odotettavissa oli välikohtauksia sekä kymmenien tuhansien kokoontuminen 50 kilometrin pituiselle Israelin vastaiselle räjähdysherkälle rajalle, niin Israel oli egyptiläisille välittäjille luvannut pidätellä iskujaan, jos Hamas vuorostaan hillitsisi väkijoukkoja ja viikonloppu sujuisi vakavimmitta välikohtauksitta.

Israel oli tilanteen pysyessä hallinnassa sekä Egyptin suosituksesta lisäksi luvannut helpotuksia Gazan asukkaiden arkeen, kun Israel aikoisi palauttaa rahtikuljetukset sekä lisätä sähkönsyöttöä, minkä lisäksi Gazan kalastajille rannikon ulkopuolella olevaa kalastusaluetta laajennettaisiin.

Vaikka vielä lauantain vastaisena yönä oli ammuttu raketteja Israeliin, niin itse suuri mielenosoituspäivä alkoi Hamasin johdon hallinnassa odotettua hillitymmin. Aluksi se näkyi siinä, että Hamasin ohjeistuksen mukaisesti väkijoukko ei rynnännyt raja-aidalle.

Mutta tilanne muuttui, pian kun raja-aidalle pyrkineet ottivat yhteen israelilaissotilaiden kanssa. Sen seurauksena lauantai-iltaan mennessä neljä mielenosoittajaa sai surmansa ja satoja loukkaantui, pääasiassa kyynelkaasusta. Tilanne jatkuin rauhattomana vielä sunnuntain puolelle, kun Gazasta ammuttiin raketteja, mutta vahinkoa ei syntynyt.

Eilen näytti siltä, että osapuolet olivat sitoutuneet Egyptin aikaansaamaan tulitaukoon, ja siksi Israel avasi heti aamulla kaksi rajanylityspaikkaa rahtiliikenteelle. Raja pysyi eilen auki jopa senkin jälkeen, kun raketteja lensi iltapäivällä Israelin puolelle.

Israelissa kaksipäiväisellä vierailulla olevan Brasilian presidentin Jair Bolsonaron vieressä Netanjahu vakuutti Israelin, jopa valtiovierailun aikana ja tilanteen niin vaatiessa, vastaavan mahdollisiin raketti-iskuihin.

Mutta ratkaisua odottavaan tilanteeseen kyllästyneet israelilaiset ovat viime päinä avoimesti arvostelleet hallitusta, joka ei ole löytänyt keinoa Gazan tilanteen pysyväksi rauhoittamiseksi. Israel on Hamasin valtaannousun jälkeen 2007 käynyt Gazassa kolme tulitaukoon päättynyttä sotaa ja kaikissa niissä Netanjahu on ollut pääministerinä.

Siksi Netanjahu on joutunut jopa lähimpien liittolaistensa arvostelemaksi, kun Hamasin on annettu vuosi vuodelta voimistua. Ennen kuin Israel löysi ratkaisun raja-aidan alittaneiden tunnelien paikantamiseksi, Hamas oli vuosikaupalla niitä hiljalleen kaivanut, kehittänyt rakettitekniikan osaamistaan sekä oppinut tuntemaan Israelin tutuksi käyneen taktiikan.

Erityisesti Israelin vankeudesta vapautettu ja toissa vuonna Hamasin johtoon asettunut Yahia Sinwar näyttää omalla taktiikallaan saaneen Netanjahusta nyt yliotteen, millä hän osoittaa Israelin kadottaneen ratkaisun avaimet.

Se näkyy mm. Hamasia silloin tällöin kurittavina rajuina, mutta lyhyinä vastaiskuina, jotka ilman pysyvää ratkaisua päättyvät hauraaseen tulitaukoon. Sen jälkeen Hamasilla on muutama vuosi aikaa uudelleen kerätä voimia ja aseistusta seuraavaa yhteenottoa varten.

Israelin kannalta tuo näyttäytyy heikkoutena, ja siksi sen muut viholliset paraikaa tarkkailevat, miten Netanjahu ja armeija aikovat tilanteesta suoriutua.

Vaalikampanjansa aikana Netanjahu on israelilaisille kuitenkin vakuuttanut maan turvallisuuden olevan hänelle päällimmäinen tehtävä. Ehkä juuri siksi myös hänen poliittiset kilpailijansa hengittävät nyt vaaleja lähestyvinä päivinä häntä niskaan ja odottavat toimia. Useimmille riittää vain aloitteen ottaminen omiin käsiin sekä kuoliniskun antaminen Hamasille ja sen todellisuutensa kadottaneelle johdolle.

Hamasilla lasketaan olevan kaksi viikkoa aikaa pelata uhkapeliään ennen kuin Israel vaalien jälkeisessä tilanteessa antaisi armeijansa toimia.

Hamas ei kuitenkaan ole niin tilanteen herrana, kuin miltä se haluaa sen näyttävän, sillä järjestö kamppailee suosiostaan, jopa olemassaolostaan, mitä poikkeuksellisen laajat mielenosoitukset Gazan kaduilla toissaviikolla osoittivat.

Mutta Hamas tuntee hyvin pelikenttänsä sekä pelinappulansa, ja ihmisjoukkojen pitämiseksi poissa kaduilta heidät on määrätty rajalle osoittamaan mieltä Israelia vastaan. Siitä ei kukaan suostuisi kieltäytymään, vaikka äskeisissä mielenosoituksissa Gazan tyytymättömät asukkaat äänekkäästi vaativat johdoltaan saada elämänsä takaisin.

Nimittäin, vuoden jatkuneet välikohtaukset Israelin rajalla ovat syöneet asukkaiden kärsivällisyyttä, kun minkäänlaista ratkaisua ei ole näköpiirissä eikä arjen kurjuuteen löydy muutosta.

Lisäksi palestiinalaishallinto Ramallahissa, Jordanjoen länsirannalla, ylläpitää omaa Hamasin hallinnon vastaista boikottia, mikä omalta osaltaan on lisännyt ahtaudessa elävän väestön vaikeuksia.

Gazan kurjuudesta ja epätoivosta kertoo paljon se, että viime aikoina on raja-aidan ylittäneitä nuoria pyrkinyt Israeliin vain tullakseen pidätetyiksi siinä toivossa, että he Israelin vankiloissa saisivat ruokaa.

Israel on lyhyen ajan sisällä pidättänyt parikymmentä 14-17- vuotiasta nuorta, jotka vangiksi joutumisen sekä rangaistuksen toivossa ovat kantaneet mukanaan terroriaikeisiin viittaavaa veistä tai jonkinlaista alkeellista asetta.

Välttääkseen vankiloidensa täyttymistä Israel on kuulustelujen jälkeen kuitenkin palauttanut valtaosan nuorista.

Uusin yritys päästä Israeliin on nuorisoryhmän kokoontuminen aivan rajan tuntumaan, missä he odottavat partioivien israelilaissotilaiden käyvän heidät turvallisuussyistä pidättämässä. Myös tämä yritys on tuomittu epäonnistumaan ja nuoret palautetaan takaisin Gazan puolelle.

Paineita on myös Gazan Egyptin vastaisella rajalla, missä ihmisten pyrkiessä pois on rajanylityspaikalle syntynyt jatkuva jono. Erityisesti työttömät nuoret ja koulutetut haluavat paremman elämän toivossa muualle, eivät kuitenkaan jäädä Egyptiin. Siksi moni pyrkii Egyptin kautta muualle kuten Turkkiin tai Pohjois-Afrikkaan, Marokkoon tai Tunisiaan ja sieltä edelleen Eurooppaan.

Poislähtevien joukossa on korkeasti koulutettuja IT-alan osaajia, lääkäreitä ja kirurgeja, joita Gaza kipeästi tarvitsee mutta jotka ensin ajattelevat omaa selviytymistään.

Rajan yli pääsemiseksi täytyy kuitenkin jonottaa viikkoja, jopa kuukausia, ellei ole pahasti sairas tai opiskelupaikan muualla saanut opiskelija tai ellei maksa jonotusjärjestelmää ylläpitävän yrityksen määräämän yli tuhannen euron nk. nopeutushintaa. Monille se kuitenkin on ylivoimainen vaatimus, sillä päiväpalkka Gazassa on keskimäärin 15 euroa ja työttömyysaste on hyvin korkea.

Gazan asukkaat syyttävät tilanteesta Israelin lisäksi presidentti Mahmud Abbasin palestiinalaishallintoa, joka pitää Hamasia kilpailijana ja on siksi leikannut Gazan hallinnolle maksettavia palkkoja.

Ei siis ihme, että eristykseen joutunut Hamas-johtoinen Gaza on löytänyt Iranista itselleen aatteellisen liittolaisen. Israelille se merkitsee Iranin ja sen liittolaisten muodostamaa uhkaa kolmelta suunnalta: etelässä Gazasta, pohjoisessa Libanonista ja koillisessa Syyriasta.

Siksi Israelin kansallisen turvallisuuden tutkimuslaitos INSS on varoittanut sodan syttymisvaaroista tänä vuonna kolmella eri rintamalla. Jokaisella niistä on sytytyslanka hyvin herkässä ja siksi asiantuntijat ovat pohdiskelleet Israelin selviytymistä kolmella rintamalla samanaikaisesti.

Vaikka Israel kykeni samaan kuuden päivän sodassa viisi vuosikymmentä sitten, niin nykyaseistus toisi mm. ohjukset sotanäyttämöille. Lisäksi Iranin havittelema ydinase kummittelee taustalla. Siksi Israelin tulisi varjella läheistä liittosuhdettaan Yhdysvaltojen kanssa, vaikka itse sotimisen se hoitaisikin itse, toteavat asiantuntijat.

Pohdittaessa Israelin kyljessä olevaa ajankohtaista Gazan turvallisuuspoliittista tilannetta usein unohtuu, että alueen sotilasmahdille Israelille Hamas on vain suupala ja kiusankappale, jonka taktiikkana on naapurinsa ärsyttäminen, kunnes sotilasvoimaansa säästellen se iskee takaisin.

Siinä tilanteessa Gaza ja sen asukkaat saavuttavat tavoitteensa, eli uutiskuvissa he näyttäytyvät viattomina uhreina, joille pian virtaa niin kansainvälistä myötätuntoa kuin avokätistä avustusta. Vastaavasti Israel joutuu nurkkaan ja kansainvälisesti tuomituksi.

Tämä skenaario on toistunut muutaman vuoden välein, kun maailmanparantajat astuvat tutuksi tulleeseen ansaan ja asettuvat heikomman, mutta aina ei niin viattoman puolelle.

Miksi Israel iskee siviilejä vastaan, miksi Israel rakentaa muureja ja piikkilanka-aitoja, miksei Israel voi tehdä rauhan palestiinalaisten kanssa, tiedusteli tuttu kulttuurivaikuttaja tiukkaan sävyyn minulta kadulla viime viikolla.

Välttääkseni pitkää luentoa totesin hänelle aluksi, että tapahtumilla on syynsä ja seurauksensa, minkä järjestyksen jopa vastuullisena pidetty media tahtoo tahallisesti tai tahattomasti sotkea. Eli selvittämättä yleensä jää kuka aloitti ja mihin se johti, mistä seuraa, että syyttävä sormi useimmiten osoittaa Israelin suuntaan.

Sama koskee myös Israelilta vaadittuja rauhaneleitä ja siksi selvitin tutulleni, että Israel on kansainvälisesti tunnustettu itsenäinen valtio, joka on tullut Lähi-itään jäädäkseen, ja minkä tosiasian sen naapureiden tulisi hyväksyä. Lisäsin vielä, että erimielisyydet sovitaan neuvottelupöydissä eikä sodissa. Ainakin me erosimme ystävinä.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar