Rony Smolar – Israel-uutisviikko 11.3.2019

Kuten meillä Suomessa, niin myös Israelissa, vaalien lähestyminen on näinä päivinä yleisin puheenaihe, mutta meillä harvinainen hallituksen eroaminen tai kaatuminen on Israelissa tuttua poliittista draamaa.

Se kuitenkin todistaa parlamentarismin ja demokratian toimivuudesta kummassakin maassa.

Mutta poikkeuksena Suomesta, Israelissa politiikka vetää puoleensa entisiä kenraaleja ja sotasankareita. Tunnettuja poliitikoiksi muuttuneita kenraaleja ovat olleet mm. mustasta silmälapustaan tunnettu Moshe Dayan, Jitzhak Rabin, Ariel Sharon ja Ehud Barak. Kolme viime mainittua jopa pääministereitä.

Kun tulevissa vaaleissa kenraalikunnasta on mukana neljä tuoretta poliitikkoa, niin Israelissa on ruvettu pohdiskelemaan, mikä politiikassa oikein vetää kenraaleja ja muita korkeita upseereja puoleensa.

Yhtenä päätelmänä on se, että armeijassa keskimääräinen eläköitymisikä, ts. reserviin siirtyminen on 52 vuotta, minkä jälkeen moni katsoo omaavansa kykyjä palvella maataan vielä siviilielämässä, esim. juuri politiikassa tai yritysmaailmassa. Tämä on hyvin tuttua Israelissa.

Israelilaiset eivät kuitenkaan nyt ole täysin vakuuttuneita tuoreimpien kenraali-poliitikkojen asenteesta ja osaamisesta, sillä kurinalaista tehtäväänsä täyttävien sotajoukkojen johtaminen on aivan muuta kuin kokonaisen valtiolaivan ohjaaminen.

Siksi nyt vaalien kynnyksellä Israelissa kysytäänkin, voivatko kenraalit todellakin johtaa maata? Kysymys heräsi sen jälkeen, kun Israeliin, näitä vaaleja silmällä pitäen, perustettiin kolmen entisen kenraalin johtama uusi puolue, lähinnä kaatamaan Benjamin Netanjahun pitkä hallintokausi.

Yhteistä näillä kolmella entisellä kenraalilla on se, että kukin heistä on omana aktiiviaikanaan osallistunut Israelin vihollisten vastaisiin sotilasoperaatioihin, minkä lisäksi he ovat palvelleet juuri Netanjahun ollessa pääministeri.

Heidän mielestään on tullut aika päättää Netanjahun pitkä hallinto, jonka aikana, vaalipropagandan mukaisesti, Israelin yhteiskunta on pahasti jakautunut ja kadottanut suuntansa.

Äänestäjät kuitenkin epäilevät kykenevätkö entiset kenraalit korjaamaan tuon vaaliteemaksi ottamansa haasteen vai luottavatko he vain Israelin armeijan ja sen kenraalien nauttimaan kansan laajaan tukeen.

He ovat nyt kuitenkin yhdessä lähteneet haastamaan Netanjahua, joka kampanjoi vakuuttamalla äänestäjille usein koeteltua turvallisuusosaamistaan. Kyyniset ovat todenneet, että tarvitaan neljä kenraalia voittamaan Netanjahun vaaleissa.

Mielipidetiedusteluissa entisten kenraalien johtama Sininen ja Valkoinen-niminen puolue on hienoisessa johdossa, mutta hallituksen muodostamiseen se ei vielä ole löytänyt liittolaisia enemmistön saavuttamiseksi 120-paikkaisessa parlamentissa, Knessetissä.

Vaalit käydään huhtikuun 9., ts. viisi päivää ennen Suomessa pidettäviä vaaleja.

Israelin vaalit ovat saaneet lähes koko Lähi-idän odottavalle kannalle, sillä vaalituloksen uskotaan suuresti vaikuttavan alueen lähitulevaisuuteen. Nimittäin, jos Netanjahu voittaa vaalit, kärjistää se todennäköisesti tilannetta Israelin kaikilla rajoilla, myös palestiinalaisten kanssa, kun taas uuden poliittisen johdon arvellaan saavan ja ottavan itselleen aikaa uuden varteenotettavan ulko- ja turvallisuuspolitiikan luomiseksi maahan.

Kriittisimmät kysymykset liittyvät Israelin kaikilla rajoilla kytevään jännitykseen, mikä helposti voisi olla sytykkeenä sodalle. Myös ratkaisua vailla oleva palestiinalaiskysymys on kärkiaiheita, sillä monet merkit viittaavat rauhankehitykseen pettyneen palestiinalaisjohdon turhautumiseen.

Se näkyy mm. Temppelinvuorella viime aikoina kärjistyneinä yhteenottoina ja lähes viikoittain tapahtuvien terrori-iskujen muodossa. Tämä siitä huolimatta, että Oslon puitesopimuksessa aikoinaan solmittu turvallisuusyhteistyö Israelin ja palestiinalaisten viranomaisten välillä on parikymmenen vuoden ajan sujunut melko hyvin.

Tätä varten palestiinalaisille on ohjattu varoja, mutta nyt ne saattavat vähentyä tai loppua kokonaan sen jälkeen, kun Israel päätti leikata palestiinalaishallinnolle kerättyjä vero- ja tullimaksuja.

Se on seurausta siitä, että näistä Israelin keräämistä maksuista palestiinalaishallinto maksaa kuolleiden, loukkaantuneiden sekä Israelin vankiloissa olevien terroristien omaisille eläkettä ja korvauksia.

Nyt leikattu määrä on noin 5% palestiinalaishallinnolle kuukausittain tilitetyistä varoista, eli vajaa 10 miljoonaa euroa. Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on tästä kiukustuneena nyt kieltäytynyt vastaanottamasta mitään varainsiirtoja Israelista.

Se tietää mm. palestiinalaisten turvallisuusviranomaisten palkkojen jäädyttämistä, minkä jatkossa pelätään vaikuttavan turvallisuusyhteistyöhön erityisesti Jerusalemissa mutta myös Jordanjoen länsirannalla.

Paineen pienentämiseksi pääministeri Netanjahun on arveltu joutuvan pyörtämään varojen leikkaamispäätöksensä, vaikka se näyttäisi myöntymisenä ja vaalien alla se olisi hänelle melkoinen takaisku. Mutta yleinen turvallisuustilanne on yksi vaaleihin vaikuttava tekijä.

Netanjahu joutuu lähipäivinä myös miettimään miten toimia Gazan vastaisen rajan alati pahenevassa tilanteessa, sillä talven jälkeen raketti- ja pommi-iskut ovat alkaneet uudelleen rajan yli Israelin puolelle.

Israel on viime päivinä vastannut täsmäiskuilla ja tehnyt Gazan palestiinalaisjohdolle selväksi, ettei Israel sietäisi viime kesän kaltaista raketti- ja pommikampanjaa, mikä uhkasi satojen tuhansien israelilaisten arkea.

Israelissa on välillä jopa vaadittu Gazan takaisin valtaamista, elleivät väkivaltaisuudet loppuisi. Ellei tilanne rajalla rauhoitu, tämä vaihtoehto tulee todennäköisesti pohdittavaksi vaalituloksen ratkettua. Netanjahu vihjasi kuitenkin eilen, etteivät vaalit, tilanteen niin vaatiessa, estäisi laajamittaista sotilasoperaatiota jo nyt.

Gazaa hallinnoivalle Hamas-järjestölle esittämä viesti oli selvä: Älkää koetelko meitä!

Kuten niin usein viime vuoden levottomuuksien aikana, Gazaan on saapumassa naapurista Egyptistä ryhmä sovittelijoita, joiden toivotaan onnistuvan tilanteen rauhoittamisessa. Hamas kun ei nykytilanteessa muita suostu kuuntelemaan.

Israel uhkaa Hamasia myös sen propagandakanavalla toimivien televisiolähetysten lopettamisella, kun vastikään on paljastanut Hamasin käyttävän myös Jordanjoen länsirannalla näkyvissä lähetyksissä värväysviestejä terroritekoihin suostuville.

Kanava kilpailee myös suosiosta palestiinalaishallinnon lähetysten kanssa.

Hamas on myös taloudellisesti ahtaalla, sillä Länsirannalla vaikuttava palestiinalaishallinto on syvien riitojen seurauksena kieltäytynyt maksamasta Gazan hallinnon palkkoja.

Sen lisäksi Persianlahden Qatarista käteisenä laukuissa tuodut kuukausittaiset avustusrahat ovat rajalevottomuuksien seurauksena toistaiseksi pysähtyneet Israelin rajalle.

Ja viime viikolla Hamasille huonot uutiset sen kuin jatkuivat, sillä EU:n tuomioistuin vahvisti aiemman päätöksensä, minkä mukaan se pitää Hamasia terrorijärjestönä. Päätös vei samalla Hamasilta oikeuden vaatia EU:n vuosia sitten myöntämän ja sittemmin jäädyttämän talousavun maksamisen.

Israelin arjessa on tiedostettu myös maan pohjoisilla rajoilla vallitseva jännitys, mikä lähinnä johtuu Iranin vaikutusvallan alueellisesta voimistumisesta sekä sieltä kantautuneesta uhmakkaasta retoriikasta. Siksi sodan syttymismahdollisuutta pidetään tänä vuonna poikkeuksellisen suurena. Se näkyy mm. Israelin armeijan tehostettuina taisteluharjoituksina, jopa yhdessä maahan saapuneiden amerikkalaissotilaiden kanssa.

Sitä varten Yhdysvaltain armeija siirsi viime viikolla Euroopan tukikohdastaan maailman tehokkaimmaksi kuvatun ilma- ja ohjuspuolustusyksikön tuntemattomaan paikkaan Israelissa.

Vaikka amerikkalaistiedotteessa painotetaan tämän tiiviistävän Yhdysvaltojen sitoutumista Israelin alueelliseen turvallisuuteen, niin israelilaiset pelkäävät avun ennakoivan sodan syttymistä. Nimittäin, tämä sama amerikkalaisten avunosoitus koettiin juuri ennen Persianlahden sodan syttymistä vuonna 1991.

Vaikka uutta puolustusjärjestelmää käyttämään tuli nyt myös joukko amerikkalaisia sotilaita, niin Israel on aina painottanut sotivansa sotansa ilman ulkopuolisia joukkoja.

Mutta jännitys ei kuitenkaan estä arkielämän jatkumista, sillä israelilaiset ovat maan perustamisesta lähtien, ts. yli 70 vuotta, eläneet sodankaltaisessa tilanteessa.

Maa on pitkin harppauksin monilla eri aloilla edennyt maapallon kärkimaiden joukkoon ja tätä tukee vuosia jatkunut hyvä taloudellinen tilanne. Mm. tälle vuodelle ennustetaan 4%:n talouskasvua, mikä on selvästi teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n laatimaa kasvuennustusta korkeampi.

Israeliin on lisäksi odotettavissa suurinvestointeja, joista kärjessä on amerikkalainen monikansallinen teknologiayhtiö Intel, joka tänä ja ensi vuonna aikoo investoida Israeliin yhteensä 10 miljardia euroa. Sen uskotaan jatkossa myös näkyvän Israelin talousluvuissa.

Samalla se vahvistaa Israelin asemaa maailmanlaajuisesti tunnustettuna teknologiakeskuksena.

Kahdeksankymmenen valtion taloutta, kulttuuritarjonnan tasoa, yrittäjyyttä sekä vaikutusvaltaa mittaavassa kansainvälisessä vertailussa, missä Sveitsi ja Japani ovat kärjessä, Israel sijoittuu sijalle 29. Kysely tehtiin neljällä eri alueella maapallolla ja siihen osallistui 21.000 vastaajaa.

Mutta maan kansainvälistä vahvuutta mitattaessa Israel sijoittui Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Saksan, Iso Britannian, Ranskan ja Japanin jälkeen kahdeksanneksi. Siinä arvioitavina olivat maan poliittinen järjestys, taloudellinen ja poliittinen vaikutusvalta, kansainväliset liittosuhteet sekä armeijan vahvuus. Eipä huono saavutus!

Ja saavutuksista puheenollen, niin viime viikolla Israelin televisiossa näytettiin paraikaa kuuhunmatkaavan avaruusaluksen itsestään 37.000 km etäisyydellä maasta ottama kuva, missä näkyi Israelin lippu sekä hepreankielinen teksti: ”Eläköön Israelin kansa ja lisäksi englanniksi ”Pieni valtio, suuret unelmat”!

Luotaimen on määrä laskeutua tasan kuukauden päästä Kuun pinnalle.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

Rony Smolar