Rony Smolar – Israel-uutisviikko 29.5.2023

Viikon alussa tapahtumia hallitsi parlamentin Knessetin käsittelyyn tullut Israelin tämän ja ensi vuoden tulo- ja menoarvio, jota hallituksen koossapitämiseksi viime hetkellä paisutettiin vaimentamaan kapinoivia ministereitä. Lisäykset ja muut tehdyt muutokset suosivat erityisesti ortodoksipuolueita sekä Jordanjoen länsirannan juutalaista asutusta. Näin rahanjako takasi yli yön jatkuneen äänekkään ja riitaisan käsittelyn päätteeksi budjetin läpimenon.

Silminnähden tyytyväinen pääministeri Benjamin Netanjahu julisti kuluvan ja ensi vuoden budjetin vahvistavan maan taloutta mutta vastaavan myös israelilaisten kasvaviin haasteisiin. Erityisesti voimakkaana laukkaava inflaatio sekä korkea korkotaso tuntuu lähes jokaisen israelilaisen taloudessa. Lisäksi hallitukselta odotetaan vastausta israelilaisia askarruttavaan kysymykseen, miksi maan hintataso on lähes viidenneksen korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin.

Oppositio julisti budjetin israelilaisten ryöstöksi, kun mm sosiaalitoimen vahvistamisen sijasta varoja ohjataankin tukemaan Netanjahun hallituskumppaneita. Myös monet ammattialat unohtuivat, mikä tietää jatkossa lakkoilua.

Mutta ”Netanjahu on Netanjahu”, luki uutisotsikoissa, kun hänen todettiin jälleen kerran onnistuneen pitämään kapinoineet hallituskumppanit ruodussa.

Äänestyksen jälkeen parlamentissa puhunut Netanjahu kiitti ylistävin sanoin keskeisiä ministereitä mutta ei maininnut koko alkuvuoden huomion kohteena ollutta oikeusministeriä. Se tulkittiin tyytymättömyytenä oikeusministerin tapaan ajaa paljon kohua aiheuttanutta oikeuslaitosuudistusta. Siksi oli hämmentävää kuulla Netanjahun julistavan, että seuraavaksi hän aikoisi ottaa oikeuslaitoksen muutosasian itselleen. Miten oikeusministeri tähän jatkossa suhtautuu, on arvailujen varassa, sillä hän on toistuvasti ilmoittanut jättävänsä hallituksen, jos asia otettaisiin häneltä pois.

Tosin presidentti Isaac Herzog johtaa yhä asiaa käsittelevää sovittelutyötä, mikä kuukausia jatkuneena ei kuitenkaan lupaa hallituksen ja opposition välille sopuratkaisua. Tosin Netanjahun kerrotaan harkitsevan ratkaisun lykkäämistä syksyyn.

Maltillisena pidetty oppositiojohtaja Benny Gantz varoitti vallasta humaltuneen Netanjahun johtavan Israelin vielä täydelliseen kaaokseen.

Mutta Israelin politiikassa on ollut ominaista ajankohtaisten tapahtumien tai kriittisten aiheiden vaihtelu siten, että poistuvan aiheen tieltä yleensä väistyy seuraava, joko odottamassa ollut tai aihepiiriltään paisunut tai julkisuudessa vakavaksi muuttunut yleinen asia.

Nykyisen puolen vuoden ikäisen hallituksen kokoaminen muistetaan tapahtumarikkaana uutistapahtumana, mistä ei puuttunut käänteitä, mutta heti valtaan tultuaan uusi hallitus julkisti ohjelmansa, missä keskiössä oli oikeuslaitokseen tehtävät muutokset, joiden nähtiin kaventavan maan demokraattista hallintojärjestelmää. Siitä käynnistyi kaupungeissa yhä vieläkin jatkuvat joukkokokoukset, vastalauseet sekä boikotit, jotka välillä ovat uhanneet jopa valtion perusrakenteita. Hallituksen aikeita on vastustettu jopa ulkomaita myöten, kun Israelin on nähty kulkevan kohti diktatuuria.

Vaikka vastalauseet vaimenivat huhti-toukokuussa vietettyjen juhlapyhien sekä kansallisten muistopäivien ajaksi, ovat ne kuitenkin jatkuneet, vaikka ihmisten huomio oli välillä kiinnittynyt budjetista käytyyn poliittiseen näytelmään. Ja kun budjetti on kahdeksi vuodeksi nyt sinetöity, seuraavaksi aiheeksi on noussut vakava pohdinta siitä, onko Israel ja Iran todellakin ajautumassa sotaan.

Julkinen keskustelu sodan syttymisestä käynnistyi pian sen jälkeen, kun Israelin ylin turvallisuusjohto oli viime viikolla eri yhteyksissä käsitellyt turvallisuustilannetta, mikä pikaisesti tulkittiin iskun suunnitteluksi Irania vastaan.

Myös Iranista viime päivinä kantautuneet uutiset ovat lisänneet uhkakuvaa ja asian vakavuudesta kertoo se, että ydinasetta tavoitteleva Iran on juuri esitellyt Israeliin kantavan uusimman, hirviöksi kuvatun ballistisen ohjuksensa, joka kykenee kuljettamaan puolentoista tonnin painoisen räjähdekuorman.

Ohjuksen esittely oli todennäköisesti tarkoitettu pelotteeksi Israelille, joka itsekin on kertonut omaavansa tarvittavaa iskukykyä Iranin ydinlaitoksia vastaan. Vaikkei Israel milloinkaan ole myöntänyt olevansa ydinasevaltio, on maalla kansainvälisten arvioiden mukaan yli 200 ydinkärkeä.

Pelotteensa korostamiseksi Iranin tiedetään 1980-luvulta lähtien keskittyneen juuri ohjusteknologiansa kehittämiseen, mihin se on saanut apua mm Venäjältä, Pohjois-Korealta ja Kiinalta.

Ydinaseen tavoittelun lisäksi myös ohjusten kehittäminen rikkoo Iranin aseistukselle asetettuja kansainvälisiä rajoituksia. Mutta Iran on tunnetusti niitä rikkonut sekä harhauttanut ydinlaitoksissaan tapahtunutta kansainvälisen atomienergiajärjestön valvontaa.

Iran on asekehityksensä myötä tullut selvästi uhmakkaammaksi ja näyttää olevan valmis haastamaan Israelin. Viimeksi muutama päivä sitten Iran varoitti Israelia kohdistamasta sabotaasi-iskuja maan aseteollisuutta vastaan, sillä se tulkittaisiin sodan julistukseksi. Mutta olikohan se vain sattuma, kun pian tuon esitetyn uhkauksen perään eräässä Iranin kemian tehtaassa pääkaupungin Teheranin läheisyydessä tapahtui outo räjähdys?

Israelhan on menneinä vuosina juuri sabotoimalla onnistunut viivyttämään Iranin varustautumista ja erityisesti sen ydinaseohjelmaa.

Mutta Iranin ja Israelin välinen yhteenotto voisi hyvinkin käynnistyä Libanonin rajalla tapahtuvasta selkkauksesta, kuten iranilaismielisen Hizbollahin joukkojen provokaatiosta. Siitä saatiin juuri varoittavaa esimakua, kun Hizbollah piti joukoilleen taisteluharjoituksia aivan rajan tuntumassa siten, että äänekkäät komennot ja savuverhot levisivät rajan yli Israeliin. Lisäksi Israelin puolelle lennätettiin tällä kertaa aseistamaton lennokki, mikä aiheutti alueella ilmahälytyksen.

Sotatilanteessa altavastaajaksi todennäköisesti joutuva Hizbollah saisi tukea liittolaiseltaan Iranilta, mikä laajentaisi yhteenottoa, ellei sitten Libanonin hallitus tulisi väliin. Hajanainen Libanon kärsii paraikaa suurista talousvaikeuksista eikä olisi maan edun mukaista joutua sotaan, missä sen ei pitäisi olla osapuolena. Juuri rauhantilan vallitessa Libanon pystyy hyödyntämään viime vuonna Israelin kanssa sopimaansa kiisteltyä maakaasuesiintymää.

Siten on ymmärrettävissä viikonvaihteessa uutisiin ilmestynyt tieto, minkä mukaan joukko Libanonin parlamentin jäseniä vetosi islamistiseen Hizbollahiin tilanteen rauhallisena pysymiseksi.

Myös Iranin toisen liittolaisen Syyrian maaperällä toimivat asejoukot aiheuttavat Israelille turvallisuushuolia, jotka pahimmillaan voivat käynnistää sodan naapureiden välille. Ovathan Israel ja Syyria käyneet useita verisiä sotia, jotka ovat päättyneet YK:n julistamiin tulitauko- tai joukkojen loitontamissopimuksiin, joita kansainväliset rauhanturvaajat maiden rajalla yhä valvovat.

Israel soti Libanonin maaperällä Hizbollahia vastaan viimeksi vuonna 2006, kun Hizbollah oli laukaissut raketteja Israeliin sekä siepannut kaksi partiomatkalla ollutta israelilaissotilasta. Israel piti Libanonia vastuussa alueeltaan ammutuista raketti-iskuista, minkä seurauksena Israel iski useisiin kohteisiin Libanonissa ja saartoi maan satamat ja lentokentät. Heinä-elokuussa käyty kuukauden pituinen sota oli Libanonille tuhoisa mutta lopputuloksen piti olla YK:n rauhanturvaajien valvonnassa tapahtunut Hizbollahin hillitseminen sekä Israelin vastaisen raja-alueen rauhoittaminen. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä alueella toimineet YK:n joukot osoittautuivat voimattomiksi Hizbollahia vastaan.

Israelin lehdistössä on nyt pohdiskeltu kumpi tapahtuisi ensin, sodan syttyminen Irania vastaan vaiko diplomaattisuhteiden solmiminen Saudi Arabian kanssa. Näillä molemmilla tapahtumilla arvioidaan olevan merkittävä vaikutus Lähi-itään.

Tämä pohdinta tuli ajankohtaiseksi, kun juuri kävi ilmi, että Netanjahu oli lyhyen ajan sisällä kahdesti käynyt puhelinneuvotteluja Saudi Arabiassa todellista valtaa pitävän kruununprinssin Mohammed bin Salmanin kanssa.

Nuo puhelinkeskustelut eivät olleet ainutkertaisia, sillä Netanjahun tiedetään jo vuoden 2020 lopulla käyneen salaa Saudi Arabiassa, missä hän Yhdysvaltain silloisen ulkoministerin läsnä ollessa oli keskustellut maiden suhteista kruununprinssin kanssa.

Jos maat todellakin pyrkisivät suhteidensa normalisoimiseen, tulisi osapuolten asiantuntijoiden mielestä ottaa ratkaiseva askel ennen Yhdysvaltojen seuraavia presidentinvaaleja marraskuussa 2024.

Mutta siihen tarvitaan nyt istuvaa presidenttiä Joe Bidenia, jonka suhteet pääministeri Netanjahuun ja Israelin radikaaliin oikeistohallitukseen ovat viileät. Siksi ei ole varmaa haluaako Biden antaa Netanjahulle tuon diplomaattisen palkinnon, ei ainakaan ennen kuin näkemyserot poliitikkojen valtaa kasvattavasta oikeuslaitoksen uudistuksesta on sovittu ja demokratian uhka Israelissa torjuttu.

Israelin ja Yhdysvaltojen nykytilasta kertoo myös se, että huomenna ensimmäiselle Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan suuntautuvalle kiertomatkalleen saapuva presidentti Bidenin Jill-vaimo karttaa Israelia, vaikka vierailee naapurimaissa Egyptissä ja Jordaniassa.

Viime aikoina harvoja vierailukutsuja saanut Netanjahu tarttui viime viikolla saamaansa kutsuun osallistua Arabiemiraateissa marraskuussa järjestettävään YK:n ilmastomuutosta käsittelevään kansainväliseen kokoukseen.

Emiraattien presidentin Sheikki Mohamed bin Zayed Al Nahyan esittämän kutsun kävi maan suurlähettiläs viime viikolla luovuttamassa. Pääministeri Netanjahu kiitti kutsusta mutta kuten tapahtumarikkaassa Lähi-idässä hyvin tiedetään, pitkän aikavälin sitoutuminen on arpapeliä.

Tosin hallitusongelmat ovat kansainvälisillä foorumeilla jättäneet Israelin edustuksen vaatimattomalle tasolle, jopa niin, että palestiinalaisten 84-vuotias presidentti Mahmud Abbas on viime aikoina saanut tilaa ja näkyvyyttä. Nimittäin toissa viikolla hän hämmästytti YK:ta julistamalla siellä, ettei juutalaisella kansalla ollut mitään yhteyttä Jerusalemiin ja siksi Temppelinvuori on pyhä vain muslimeille.

Abbas saattoi julistaa näkemystään YK:ssa järjestettyssä al-Naqba-päivän tapahtumassa, jota palestiinalaiset muistavat kansallisena katastrofin päivänä. Nimittäin tuona päivänä Israelin juutalaisvaltio itsenäistyi.

Abbas oli vastikään kerännyt myötätuntoa myös Saudi Arabiassa pidetyssä Arabiliigan kokouksessa, missä palestiinalaisten itsenäistymispyrkimyksille luvattiin tukea.

Ja lopuksi: Tel Avivin keskustan ravintolassa sattui lauantai-iltana välikohtaus, jota huutojen ja syntyneen pakokauhun takia aluksi luultiin terrori-iskuksi. Onhan kaupungissa viime aikoina sattunut terrori-iskuja juuri iltaisin, kun ihmiset täyttävät kaupungin lukuisat ravintolat ja kahvilat. Mutta samalla ihmiset ovat oppineet varovaisuuteen.

Nyt kahden henkilön kerrottiin loukkaantuneen ihmisten paetessa ravintolassa kaadettujen pöytien ja tuolien sekä lasinsirpaleiden keskeltä. Poliisien tullessa paikalle kävi kuitenkin ilmi, että kaoottisen tilanteen oli aiheuttanut eräs kirkuen pelästynyt naisasiakas, joka nähtyään lattialla torakan kaatoi paetessaan pöytänsä, mikä aiheutti paikalla sekä naapuriravintolassa kaaoksen.

Mutta onneksi torakan näkeminen Israelissa on sittenkin yleisempää kuin terrorin kohtaaminen.

Tässä tämänkertainen Israel-uutisviikko.

RONY SMOLAR