Reijo Telaranta

Talousneuvos Reijo Telaranta on ollut toimittajana ja päätoimittajana useissa isoissa lehtitaloissa. Vuonna 2005 hän jäi eläkkeelle Kotimaa-konsernin toimitusjohtajan tehtävästä.
Hän on toiminut Hengen uudistus kirkossamme ry:n hallituksen puheenjohtajana. Reijo Telaranta on Patmos Lähetyssäätiön hallituksen jäsen. Reijon verkkosivut löytyvät osoitteesta www.reijotelaranta.fi

Tyhjä lintuhäkki

22.5.2019 Reijo Telaranta

Eräänä sunnuntaina seurakuntalaiset katselivat ihmeissään, kun pastori asteli kohti saarnatuolia kantaen kädessään vanhaa ruosteista lintuhäkkiä. Hämmästyneistä katseista ja salissa alkaneesta supinasta välittämättä pastori kiipesi saarnatuoliin ja asetti lintuhäkin sen reunukselle. Kaikki ihmettelivät, mitä kummaa pastori oli nyt mahtanut keksiä. Pastori aloitti saarnansa. Hän kertoi olleensa edellisenä päivänä kävelyllä. Tuolloin hän oli nähnyt kaksi pientä poikaa, joilla oli ollut ruosteinen... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Mummun ankka

15.5.2019 Reijo Telaranta

Pieni poika oli viettämässä kesää isovanhempiensa maatilalla. Saadakseen aikansa paremmin kulumaan poika teki vanhasta autonkumista itselleen ritsan. Hän harjoitteli kovasti läheisessä metsässä, mutta kivet tahtoivat lentää, minne sattui. Kun poika palasi metsästä, hän näki ankan kävelemässä pihamaalla. Poika tiesi, että se oli mummun lemmikki ankka. Hetken mielijohteesta hän otti taskustaan kiven ja ampui ritsallaan kohti ankkaa. Kivi osui eläinparkaa päähän, ja se kaatui kuolleena maahan. Poika... Ei kommentteja

Särkyneestä eheäksi

8.5.2019 Reijo Telaranta

Kirjassaan Mutaa ja mestariteos John Burke kertoo Vatikaanissa riehuneesta Lazlo Tothista. Raivostunut mies oli juossut hurjistuneena moukari kädessään. Hän oli onnistunut ohittamaan vartijat ja syöksyi suoraan kohti Michelangelon kuuluisaa Pietà-veistosta, jossa ristiltä alas otettu Jeesus makaa äitinsä Marian sylissä. Roomassa Pyhän Pietarin basilikassa oli tuolloin paikalla paljon väkeä. He odottivat paavin saapumista messuun. Moukari kädessään juoksevan miehen näkeminen sai kaikki pidättämään... Ei kommentteja

Saatanakin on taitava kalastaja

1.5.2019 Reijo Telaranta

Kalamiehet tietävät, että tähän aikaan keväästä hauki liikkuu, kutee ja käy hyvin pyydyksiin. Muitakin saalistajia on liikkeellä. Keväisen riemun, juhlinnan ja maljojen kohottelun liepeillä saalistaa usein myös se, josta sanotaan: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä." (1. Piet. 5:8 KR33/38) Saatana osaa Raamatun mukaan tekeytyä jopa valon enkeliksi (2. Kor.11:14). Saadakseen saaliinsa koukkuun Saatana... Ei kommentteja

Kaikki on jo maksettu

24.4.2019 Reijo Telaranta

Siihen aikaan, kun Atlantin yli kuljettiin suurilla risteilyaluksilla, saksalainen maantiedon opettaja päätti matkustaa katsomaan Amerikkaa. Hän oli unelmoinut maasta vuosikymmenet ja pitänyt siitä lapsille tuhansia oppitunteja, vaikka ei ollut ikinä käynyt siellä. Opettajan palkka oli pieni. Niinpä hän joutui vuosia säästämään lippua varten. Viimein rahat olivat koossa ja hän sai lunastettua lipun risteilijälle. Lähes kaikki säästöt olivat menneet lippuun, joten opettajalla ei ollut varaa kovin... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Kiitollisuusateria

17.4.2019 Reijo Telaranta

Jermaine Washington ja Michelle Stevens tapaavat pari kertaa kuussa yhteisellä lounaalla. Tapaamisella on erikoinen nimi. Kyseessä on "kiitollisuusateria". Erikoisen nimen takaa paljastuu koskettava tosi tarina. Jermaine ja Michelle olivat tutustuneet toisiinsa parikymppisinä ollessaan töissä Washingtonin kaupunginhallituksen toimistossa. He olivat olleet - kuten on tapana sanoa - vain työkavereita. Joskus he kävivät yhdessä lounaalla viraston kafeteriassa. Erään tällaisen tapaamisen aikana... Ei kommentteja

Jokaista tarvitaan

10.4.2019 Reijo Telaranta

Toisen maailmansodan aikana Englanti oli vaikeassa tilanteessa. Maihinnousun estämiseksi ja vihollisen voittamiseksi armeija tarvitsi riveihinsä lisää miehiä. Pelkät miehet eivät kuitenkaan riittäisi. Heille olisi saatava myös aseita. Tämä taas olisi mahdollista vain hankkimalla aseteollisuudelle lisää hiiltä. Vain kaikki tämä toteuttamalla maan olisi mahdollista voittaa sota. Ratkaistakseen tilanteen pääministeri Winston Churchill kutsui luokseen kaivostyöläisten johtajat. Hän kertoi heille... Ei kommentteja

Vain yhdessä me olemme voittamattomia

3.4.2019 Reijo Telaranta

"Miehellä oli seitsemän poikaa. He olivat itsepäisiä ja he kiistelivät usein. Heidän isänsä oli surukseen huomannut tämän. Eräänä päivänä hän kutsui pojat luokseen ja näytti heille seitsemää keppiä, jotka hän oli sitonut kimpuksi. Hän lupasi sata kultarahaa sille, joka pystyisi taittamaan yhteen sidotut kepit. Jokainen pojista yritti katkaista nipun. Kukaan heistä ei siinä onnistunut. Vihdoin he jättivät kepit isälleen sanoen: 'Niitä on mahdoton katkaista.' 'Ei, se on aivan helppoa' isä vastasi. Ei kommentteja

Miksi meitä verrataan lampaisiin?

27.3.2019 Reijo Telaranta

Oletko koskaan ajatellut, miksi Jeesus vertaa seuraajiaan juuri lampaisiin. Olisihan Israelista toki löytynyt siihen aikaan myös monia muita eläimiä. Miksi hän valitsi juuri lampaan eikä jotain ylevämpää ja arvostetumpaa? Lampaan valitessaan Jeesus käyttäytyi aivan toisin kuin meidän aikamme toimittajat. Kuten olet varmasti huomannut, vaalikeskustelujen ja tärkeiden jääkiekko-otteluiden jälkeen heillä on tapana jakaa poliitikoille ja pelaajille leijonia tai lampaita. Mitä surkeampi suoritus on... Ei kommentteja

Lue koko kirjoitus

Jokaisella on varmasti jotakin annettavaa

20.3.2019 Reijo Telaranta

Eräässä pienessä italialaisessa kylässä oli vuosisadasta toiseen jatkunut perinne. Kun kaikki olivat keränneet viinirypäleensä ja valmistaneet niistä upeaa viiniä, pidettiin kylän yhteiset juhlat. Jokainen perhe toi kylän torilla järjestettyyn juhlaan pullon parasta viiniään. Kun kaikki olivat paikalla, viinitilojen isännät tyhjensivät vuorollaan pullonsa suureen yhteiseen sammioon. Näin juhiin saatiin valtavan suuri yhteinen boolimalja. Vuosisadasta ja vuosikymmenestä toiseen oli toimittu... Ei kommentteja